Saavuimme keväiseen Nitraan sunnuntaina 11.5.2025. Hyvin nukutun yön jälkeen viikko alkoi vauhdikkaasti, kun suuntasimme pienelle vaellusretkelle läheisen Zobor-vuoren rinteille. Nitra on Slovakian viidenneksi suurin kaupunki ja se levittäytyy seitsemälle kukkulalle, joista Zobor on korkein. 

Kevyt aamulenkki paljastui noin 10 kilometrin vaellukseksi vaihtelevassa maastossa. Matkan varrella ihastelimme vihreää luontoa ja rinteen hedelmä- ja viinitarhoja. Saavuimme yhdelle Slovakian vanhimmista kirkoista, Drazovky kostolikin kirkolle 1000-luvulta. Kirkon luota avautui hienot näkymät Nitraa ympäröiviin laaksoihin sekä viime vuosina laajalle levinneelle teollisuusalueelle autotehtaineen.

Hengityksen tasaannuttua söimme lounasta Nitran keskuspuistossa, grillaten makkaraa ja vaahtokarkkeja. Seuraavaksi oli aika nostaa jälleen sykettä: vuorossa oli kovatahtinen maaottelu lasersodan merkeissä. Ensimmäisen ottelun vei vierasjoukkue, hyvä Suomi! Näiden uurastusten jälkeen uni maistui varmasti jokaiselle.

Six 6th graders and two teachers from Merenojan yhtenäiskoulu in Kalajoki started their Erasmus+ -journey to Germany early on Sunday the 11th May.  We met each other  in Kokkola train station and  waited about 20 minutes for the train that was delayed. The students said goodbyes to their families and the journey began. We had to change to a bus in Seinäjoki because of some railway yard work.  It took about  three hours  to Tampere where we had to change to a train again. Finally we arrived in Helsinki. 

The first flight was from Helsinki to Amsterdam was only about two and half hours. When we arrived in Amsterdam we headed straight to our gate. The flight from Amsterdam to Stuttgart was one hour late. We waited for a long time until the plane finally took off. The flight itself lasted only 50 minutes. After landing we headed to get our luggage. One student’s suitcase was missing so we had to do the tracing. 

Finally after a taxi ride we reached our final destination in Königsbach after midnight. The hosts picked up the students and the teachers continued by taxi to Karlsruhe.

Ensimmäiseen päivään on mahtunut paljon mukavia asioita: ensinnäkin Duisburg otti meidät lämmöllä vastaan, +25. Ja saksalainen vieraanvaraisuus näytti osaamistaan, kun Noel nouti meidät opettajat Gottfried-Wilhelm-Leibniz-Gesamtschschule -nimiselle koululle Teslallaan. Koululla tapasimme kuusi oppilastamme ja kuulimme, että kaikkien hostit ovat vähintäänkin hyvällä tasolla. Ja me kaikki olimme nukkuneet yön hyvin, vaikka edellisyön olimme viettäneet Helsingin lentokentällä. 

Rehtori oli sairastunut, joten koulun Erasmus-yhdyshenkilö, Yvonne, perehdytti meidät saksalaiseen koulujärjestelmään, joka on monenkirjava osavaltiosta riippuen. Koulussa on luokat 5-13 oppilasmäärän ollessa noin 1600 (ikähaitari 10-19v). 1100 oppilaalla on ulkomaalaistausta, joista suurimmalla osalla on turkkilaisjuuret. Opettajia heillä on noin 150. Perehdytyksen jälkeen tutustuimme koulurakennukseen piha-alueineen. Sitten oppilaat pääsivät ryhmäytymään erilaisten liikunnallisten viitepelien parissa, joita me opettajat seurasimme. 

Kotonakäymisen jälkeen menimme yhdessä keilaamaan tsekkiläisen, espanjalaisten ja saksalaisten kanssa. Ja näin matka jatkuu kohti huomista.

Maanantaiaamuna kävelimme raikkaassa kevätsäässä italialaisen aamupalan jälkeen koulun pihaan, jonka  pelikentillä oli jo täysi tohina menossa. Kyse oli koulun urheilukilpailuista. Koulun ala-aulassa meidät toivottivat tervetulleiksi ystävällinen tutoropettajamme Lorena ja koulun Erasmus-vaihdoista kertovat näyttelytelineet, joiden joukosta tunnistimme välittömästi kuvat omasta koulustamme. Kuvat ja tekstit vaihtojen kokemuksista pitävät hienosti koko koulun väen tietoisina tuoreimmista kansainvälisistä vaihdoista. Erasmus-materiaalien lisäksi perinteiseen koulurakennukseen oli saatu viihtyisyyttä esillä olevan taiteen, maalattujen seinien ja toisen kerroksen aulaan rakennetun viihtyisän kirjastonurkkauksen avulla. Kirjastonurkkaus toimi myös opiskelijoiden hiljaisen työskentelyn tilana.

Ennen päivän ensimmäisiä oppitunteja vaihdoimme tervehdyksiä ja ajatuksia viikon kulusta tutoropettaja Lorenan ja koulun apulaisrehtorin sekä rehtorin kanssa. Saimme kokonaiskuvan viikon ohjelmasta, italialaisen koulutussysteemin rakenteesta ja tutustumiskohteemme eli teknisen lukion erityispiirteistä.  Pidimme hyvånä ratkaisuna sitä, että lukioikäisten opiskelijoiden on mahdollista valita, lähtevätkö he opiskelemaan perinteiseen teoreettiseen lukioon, perinteiseen ammattikouluun vai lukioon, jossa opiskellaan teoria-aineita, mutta jossa on mahdollisuus samalla opiskella myös valitsemansa alan käytännön opintoja.

Suuren koulun käytävät olivat hämmästyttävän rauhallisia. Ensin ihmettelimme, miten tämä oli mahdollista 700 opiskelijan ja kymmenien opettajien koulussa. Viikon kuluessa asia ratkesi: Sama opetusryhmä pysyi pääasiassa koko koulupäivän ajan samassa opetustilassa ja opettajat siirtyivät tilasta toiseen lyhyiden siirtymävälituntien aikana. Opiskelijat vaihtoivat luokkaa vain siirtyessään niin sanottuihin laboratorioihin, esimerkiksi tietokoneluokkaan, johon oli rakennettu lento- ja lennonjohtosimulaattorit.

Käytävillä ja luokissa oli paljon muutakin henkilökuntaa  kuin vain opettajia. Käyvävillä oli valvojat rauhoittamassa liikkumista ja valvomassa, että vessoissa ei esimerkiksi tupakoitu. Myös luokissa oli erityiset valvojat sinä aikana, kun opettajat vaihtoivat luokkia. Oppilaat kävivät vessassa ja välipala-automaatilla lähinnä oppituntien aikana ja valvotusti. Hämmästelimme sitä, miten motivoituneilta ja hereillä olevilta opiskelijat vaikuttivat, vaikka he eivät juuri liikkuneet päivän aikana eikä heillä ollut myöskään mahdollisuutta oikeaan kouluruokailuun.

Koulupäivän jälkeen teimme kokonaiskatsauksen Materan vanhaankaupunkiin eli Sassiin. Kävelimme ja ihastelimme rakennuksia sekä ympäröivään luontoon avautuvia maisemia. Kaupunki oli henkeäsalpaavan kaunis. Sassin historiaan ja vanhankaupungin pelastusoperaatioon tutustuimme vielä aiheesta tehdyn valaisevan videon avulla. Luolatalojen arki ja alueen ainutlaatuisuus alkoivat valjeta meille.

Sunnuntai oli matkustuspäivä. Lähdimme aamulla koululta kohti Kokkolaa, josta lähdimme junalla Helsinkiin. Lensimme ensin Amsterdamiin, josta oli jatkolento Lissaboniin. Matka sujui hyvin ja illalla saavuimme paikallisjunamatkan jälkeen Entroncamentoon. Siellä meitä oli vastassa tuttuja kasvoja. Isäntäperheet ottivat ystävällisesti vastaan meidän oppilaat. Pitkän matkustuspäivän jälkeen oli hyvä käydä nukkumaan ja odottamaan mielenkiinnolla tulevaa viikkoa. 

Maanantai 7.4.

Odotimme kovasti ensimmäistä päivää Portugalissa. Heräsimme hieman kosteaan ja pilviseen aamuun. Koululla meitä odotti ystävälliset ihmiset ja koimme olevamme erittäin tervetulleita. Aloitimme yhteisesti tutustumalla toisiimme lisää sekä teimme pienen icebreaker-pelin. Koulun rehtori esittäytyi ja kertoi koulusta hieman tarkemmin. Hän ei puhunut lainkaan englantia mutta se ei estänyt häntä keskustelemasta meidän kanssa. Tarvittaessa hän sai tulkkausapua. Tarjolla oli kaikenlaisia herkkuja, hedelmiä ja leivonnaisia. Tuorepuristettu appelsiinimehu oli todella maukasta! Mahat täynnä kävimme koulukierroksen vanhempien oppilaan johdattamana.

Koulu on aika uusi mutta äänieristystä ei ollut lainkaan, joten äänien voimakkuus yllätti kovasti. Kierroksen jälkeen meille tarjottiin koululounaaksi kanariisivuokaa sekä kasvissosekeittoa. Paikalliset oppilaat maksavat koululounaastaan 1,50 € päivässä. Vaihtoehtoisesti heillä voi olla omat eväät mukana. Tämän jälkeen olikin pitkä tauko, jolloin osa oppilaista kävi kotona tai olivat koululla viettämässä taukoa. Tauon jälkeen tutustuimme tiedepainotteiseen kouluun 4-10 vuotiaille. Koulussa oli kaikkiaan 300 oppilasta. Ilmiöpohjainen oppiminen korostautui todella hyvin tässä koulussa.

After a long travel the previous day, we were still a bit tired when the day started, but seeing the spring weather and the italian energy did give us strength for the day.

The welcome at the school was very nice, we got a performance from the school band and many greetings from headmistress and video principal.

After that, we did get to know what will be the main theme of the project. We were to create an escape room using the digital platform “Genially” with the theme of “How to become an European citizen”.

After the introduction, we were invited to a real italian food fest. We have never seen so much food in our life. Italians really did stand up by the stereotype of being a little bit crazy about food. There was pizza, pasta of all kinds, we even found a sweet pizza with Nutella - that was a little crazy for us. But everything was delicious, our favorite were meatballs with lemon sauce.

After eating, we played some ice breakers to get to know each other better. Except us and the italians, there were also students from Cyprus, so we had a chance to make new friends this week.

The Italian school system is very different from ours. They have very short days, usually they get to go home around 13:00. But they told us that many of them have huge amount of homework that will take them late in the afternoon to finish. So much of the study is based on the self-study. And many schools have school day also on Saturday.

Their classes are very different as well. They talk all the time and it is very hard for the teacher to keep the students on point. We were wondering how they learn anything, but somehow it seems to work. At some subjects, like math or chemistry, they were much ahead of what we study at our lukio.

After school was over, we walked around the Monterotondo city, had some coffee and ölater went to one of the family and we all made pasta.

We feel here like at home, everyone is very nice and we are becoming good friends with our partners. And we are of course excited about tomorrow, because we will get to go to Rome.

On our first day in Chalon en Champagne, we were warmly welcomed by French teachers and students. The morning session started with warm coffee and French pastries, that precedes a lot of delicious food we are going to have this week. Filling our stomach, the theme of the project work; youth well-being, was explained by a school nurse. The project is to create a short video that promotes the well-being of young people with scenes filmed throughout this week. Students were tasked with planning, filming, and editing of their own video. These videos will be published on the school’s website to further influence people in a positive manner, capitalizing on the strength of digital media. 

In the afternoon, students participated in the lessons of their hosting student where they experienced a different atmosphere and teaching styles in France. Meanwhile, teachers observed a catering lesson as well as an engineering and computing lesson, which makes this school unique in the region. Aspiring French students with a clear idea for their future occupation seemed to be devoted to their studying and practice, which reminded us of the importance of finding a connection between what students are learning and what they will be doing in their future. Moreover, in the lessons of engineering and computing, students were skillfully utilizing the computer programs to actualize their ideas. This provided a great example of bringing in the digital technologies and tools to classrooms. 

Maanantai alkoi klo 8 aamulla, kun kaikkien maiden (Tsekki, Espanja, Saksa ja Suomi) edustajat kokoontuivat juhlasaliin kuuntelemaan tervetulotoivotusta Katolické gymnázium -kouluun. Juhlallisuuksien jälkeen olivat vuorossa opastetut kierrokset. Isäntäoppilaat johtivat kukin ryhmänsä läpi koulun, joka koostui kahden eri aikakauden osista. Opettajat kiersivät omana ryhmänään. Opimme mm. koululla olevan käytössä meidän Wilmaamme tavallaan muistuttavan järjestelmän, mutta heidän järjestelmänsä kertoi myös reaaliaikaisesti kuka oppilaista on saapunut kouluun tai poistunut sieltä, sillä jokaisen oppilaan on kuljettava omalla tunnisteellaan portista. Koulusta löytyy myös lemmikkiosasto pupuineen, marsuineen jne. Jokainen ryhmä huolehtii vuoroviikoin eläinten hoidosta. 

Kun kierrokset oli käyty, pitivät isäntäoppilaat meille vieraille kattavan tietoiskun koulustaan, alueestaan sekä koko maasta. Nyt jokainen meistä vieraista tietää huomattavasti enemmän Tsekistä ja sen kulttuurista. Oppilaat saivat myös ohjeistuksen viikon lopussa koottavien videoiden tekoon. Opettajien siirtyessä nauttimaan talon tarjoamia virvokkeita rehtorin seuraan jäivät oppilaat tutustumaan toisiinsa paremmin icebreaker-leikkien myötä. 

Puolilta päivin oli lounaan vuoro. Toisin kuin meillä Merenojan yhtenäiskoululla, koululla ei ole lainkaan omaa ruokalaa. Lounaalle siirryttiin joitain satoja metrejä kävellen. Lounaspaikka ei myöskään ollut tarkoitettu ainoastaan oppilaille, vaan sitä hyödynsivät myös muut kuten kaupungin virkamiehet ja esim. poliisit. Koululounas ei ollut oppilaille maksuton, vaan osalla oli eväät, osa maksoi lounaasta. Meille vieraille lounas oli isäntiemme tarjoama.

Lounaan jälkeen jakauduimme kahteen ryhmään. Puolet lähtivät tutustumaan kaupungin keskustaan ja kuuluisaan juutalaiskortteliin, joka kuuluu Unescon maailmaperintökohteisiin. Toinen puoli puolestaan vieraili ensin kansankulttuurin keskuksessa. Molemmat vierailukohteet hienoja ja täynnä tarinoita menneiltä ajoilta.

After a long trip from Kalajoki to Brussels, the capital of Belgium, we started our day with visiting the Grand Palace which finds itself at the center of the culture scene in Brussels. Surrounded by a variety of languages, we spent our morning exploring this area full of traditional beautiful architecture. 

After filling ourselves with lunch, we headed to the Parc du Cinquantenaire to find the bits of autumn colored trees and the grand arc that celebrated 50 years since the independence of Belgium. A warm autumn day seemed to have encouraged people to hang out in the park, with which we very much enjoyed the normal scene of life in Brussels. 

Another stop for the group from Kalajoki was at the Permanent Representation of Finland to the EU, where we found a little home amidst the busy county of Brussels. We had a lecture on the duty of this facility along with the general structure of the political process between the EU and Finland. It was a complex issue to understand, yet it was an inspiring moment for all of us with an interest in international affairs. 

We then visited the Parlamentarium, which is a part of the EU headquarters. Its interactive exhibition employs an effective data visualisation, which makes it possible for us to process otherwise complicated web of knowledge. It has surely shown the possibilities of digital technologies as a means for public communication, from which we’ve learned so much under our theme of digital education. We finished off our day with dinner at Wolf, where we enjoyed food from a variety of countries!

Sunnuntai-iltana raahustimme hotellille haikeassa mielentilassa, sillä olimme joutuneet lähtiessämme yllättäen jättämään yhden reissulaisen kotiin. Ilma oli marraskuisen pimeä ja sateinen, ja ilmapiiri illallisella vaisu pitkien matkustuspäivien jälkeen. Matkamme tarkoitus oli astua leijonan luolaan: Osallistuisimme kilpailuun, jossa erimaalaiset nuoret esittelisivät bisnesideoitaan asiantuntijaraadille, ja lopulta yksi joukkue valittaisiin voittajaksi. Kalajoelta olimme ottaneet mukaan kaksi joukkuetta. Nyt opiskelijoita jännitti, sillä yhden ryhmän oli muutettava alkuperäistä suunnitelmaansa, ja esiinnyttävä duona trion sijaan. Miten meidän kävisi?

Maanantai 18.11. København, her kommer vi!

Maanantai-aamun valjetessa heräsimme virkistyneinä ja Malmö näyttäytyi edellistä iltaa paremmassa valossa. Meillä olisi edessä kokonainen päivä kulutettavaksi parhaaksi katsomallamme tavalla, ennen kuin virallinen ohjelma alkaisi tiistaina. Lähdimme siis Kööpenhaminaan! Juutinrauman sillan ylistys sai onneksi opiskelijat hetkellisesti unohtamaan tulevan kilpailun. Kööpenhamina oli suuri, tyylikäs ja aurinkoinen, ja oppaamme Jan johdatti meitä nähtävyydeltä toiselle. Näimme kierroksellamme Nyhavnin värikkäät talot, Den lille havfrue-patsaan, Amalieborgin linnan vahtienvaihdon, lukuisat joulumarkkinat ja tietenkin Tivolin.

Lauantaina 16.11. jännitys tiivistyi iltaa kohden, kun lähtöaika alkoi olla käsillä. Saavuimme ysiluokkalaisten kanssa Raumankarin koululle noin kello 18.45. Pahkalan taksi otti meidät ja suuret matkalaukkumme kyytiin, minkä jälkeen olikin aika antaa isot ja lämpimät halaukset kotiväelle. Matkamme alkoi! Suuntasimme kohti Kokkolan rautatieasemaa, mistä juna lähti klo 19.41. Hieman jouduimme junaa odottelemaan mutta hymyt eivät hyytyneet.

Junamatka meni kaikin puolin mallikkaasti kanssamatkustajien kanssa. Näimme myös tuttuja Merenojan koululta. Heillä oli suuntana Ruotsissa pidettävä Leijona luolan kilpailu. Toivotimme heille isot tsempit kilpailua varten! Saavuimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle puolen yön aikaan eikä meillä ollut siinä vaiheessa mikään kiire. Saimme ajan kanssa ruokailla ja tutustua lentoaseman lähtöterminaaliin. Tutuksi tuli lentoaseman kylmähköt lattiat ja odotustilat, kun yritimme hieman ummistaa silmiämme ennen lennon lähtöä. Onneksi oli villasukat ja viltit! Noin viiden tunnin odottelun jälkeen pystyimme kirjaamaan matkatavarat ja kulkemaan turvatarkastuksen kautta lähtöterminaaliin. Tällä kertaa käsidesipurnukka kiinnosti turvatarkastuksessa mutta analyysin jälkeen olimme kaikki lähtöterminaalin puolella.

Parin tunnin jälkeen lentomme lähti kohti Münchenin lentokenttää. Osa nuorista ei ollut matkustanut aiemmin lentokoneella ja se olikin jännä kokemus. Mutta tuntuivat olevan vanhoja tekijöitä tämän asian suhteen eikä ongelmia ilmennyt. Pian osa meistä nukahti ja heräsi vasta koneen laskeuduttua. Vietimme välilaskun aikana reilut pari tuntia Münhenin terminaalissa ja koneeseen nousu viivästyi noin puoli tuntia.

Onneksi jatkolento Münsteriin oli lyhyt ja vastassa meitä odotti todella ystävälliset ja lämpimät saksalaisherrat. Saimme heiltä noin tunnin kestävän kuljetuksen Ahausin koululle, mistä nuoret jatkoivat isäntäperheiden hoiviin. Matka oli pitkä ja huomasi, kuinka olimme väsyneitä. Mutta siitä huolimatta nuoret olivat innoissaan, kun pääsivät tutustumaan isäntäperheisiin paremmin. Saksa näyttäytyi meille aurinkoisena mutta vilpoisena. Syksy oli selvästi loppuvaiheessa mutta sen kauneus oli hämmästyttävä.

Maanantai 18.11.

Maanantaiaamu aloitettiin yhteisellä tutustumistilaisuudella saksalaisten, suomalaisten ja koululla samaan aikaan olevan ranskalaisen vaihto porukan kanssa. Leikkien avulla saimme ensi jännityksen laantumaan ja kasvot tulivat tutuiksi. Leikkien jälkeen kävimme kiertelemässä koulun tiloja. Ahausin Anne Frankin koulu on noin 1000 oppilaan koulu, jossa oppilaiden ikä on 10-16 vuotta ja rakennuksessa riittikin luokkahuoneita ja käytäviä. Koulussa ei ole järjestettyä kouluruokailu, vaan oppilaat syövät kotoa saamiaan eväitä tai käyvät kaupungilla syömässä. Meidän nuoret olivat saaneet perheestä lounaaksi leipää ja jotain muuta pientä purtavaa. 

Lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan isoon ohjelmistoyritykseen, Tobits softwareen. Yrityksen tavoite on tekoälyn avulla helpottaa ihmisten arkea ja rakentaa palveluita, jotka toimivat ilman paikalla olevia työntekijöitä. Yritykseen on rakennettu erilaisia testitiloja, joita he testaavat, miten esim. hotelli tai kauppa toimisivat ilman henkilökuntaa. Hotelliin pystyi esimerkiksi majoittumaan skannaamalla qr -koodi ja maksaminen tapahtui myös sitä kautta. Samoin kaupasta pystyi ostamaan tuotteita qr-koodin kautta. 

Vierailun jälkeen koulupäivä loppui ja oppilaat lähtivät tutustumaan isäntäperheisiin ja viettämään iltaa heidän kanssaan.

Oppilaiden päivä alkoi maanantaina aamulla klo 8 osallistumalla isäntäoppilaiden mukana normaaleille oppitunneille. Oppituntien jälkeen vierailevat oppilaat pääsivät koulukierrokselle. Opettajat saivat nauttia hiukan pitemmistä yöunista reilun 21 tunnin matkustuksen jälkeen, sillä espanjalaiset kollegat hakivat meidät ystävällisesti suoraan hotellilta vasta klo 9.  Oppilaiden kiertäessä koulua koulua rehtori vastaanotti eurooppalaiset yhteistyökumppanit eli vierailevat opettajat Kalajoelta, Trebicistä Tsekistä sekä Duisburgista Saksasta. 

Tervehdysten vaihdon jälkeen oli andalusialaisen aamiaisen vuoro. Aamiaisen meille vieraille tarjoilivat vanhempainyhdistyksen edustajat. Loppupäivä kuluikin tutustumisen, urheilun ja valokuvaustyöpajan merkeissä. Iltapäivällä julkaistiin myös valokuvauskilpailu "Mitä Erasmus+ merkitsee sinulle". Koulun päättyessä klo 14.30 kokoonnuimme vielä yhdessä perheiden kanssa nauttimaan perheiden loihtimaa lounasta. Espanjassahan lounas nautitaan noin klo 14 tai 15 aikoihin. Koululla ei siis ole normaalisti lainkaan tarjolla ruokaa eikä koululta löydy minkäänlaista kahvilaa tai kioskia. Suoraan kadun toisella puolen on supermarket, mutta koulun piha on aidattu ja lukituista porteista pääsee kulkemaan vain luvan kanssa. Maanantai oli extrapitkä päivä, sillä luvassa oli vielä Flamencoa.

Pitkän matkustuspäivän jälkeen aloitimme maanantaina projektin “Not without my smartphone” eli “Ei ilman älypuhelintani” Potsdamissa Leonardo-da-Vinci-Gesamtschulessa. Ennen varsinaiseen aiheeseen siirtymistä tutustuttiin bingon avulla muihin ryhmäläisiin ja kierrettiin saksalaisten oppilaiden opastuksella ympäri koulurakennusta. Sen jälkeen aiheeseen johdattelu tapahtui kyselylle, johon opiskelijat vastasivat puhelimillaan. Kysymykset käsittelivät älypuhelimen käyttöä, kuten voisiko vastaaja olla ilman puhelintaan 24 tuntia, mihin vastaaja käyttää puhelintaan ja kuinka moni saksalainen haluaa elää ilman älypuhelinta. Lisäksi kysymyksissä kysyttiin älypuhelinriippuvuudesta, ja todettiin, että 600 000 saksalaista nuorta kärsii mediariippuvuudesta.

Saksalaiset opettajat herättelivät keskustelua dopamiinista – mikä se on ja miten puhelin liittyy dopamiiniin. Kysymysten avulla pohdittiin myös sitä, mikä on sopiva ikä antaa lapselle puhelin ja miten voi estää puhelimen aiheuttamat haitat lapselle. Kyselyn loputtua katsottiin video psykologin puheesta. Hän puhui juuri puhelinriippuvuudesta. Aiheeseen johdattelun jälkeen kerrottiin viikon projektin idea: Tarkoitus on tehdä kysely puhelimen käytöstä koulun oppilaille. Ryhmämme - 11 suomalaista ja 11 saksalaista - jakautui tulevia työvaiheita varten kahteen ryhmään. Toisen ryhmän tehtävänä on tehdä nettisivut, jonne kyselyn ja koko projektin tulokset ja tuotokset kootaan, ja toinen ryhmä toimii sisällöntuottajana nettisivuille. Päivän viimeisenä tehtävänä oli aivoriihi, jossa pohdittiin pienryhmissä, mitä kyselyssä halutaan kysyä. 

Koulupäivä jatkui kuitenkin vielä yhteisellä ruoanvalmistuksella. Kotitalousluokassa tehtiin melko perinteisiä saksalaisia ruokia, lihapullia ja perunasalaattia. Pienten hankaluuksien jälkeen ruoat saa valmiiksi ja suomalaiseen mittakaavaan kovin myöhäiseen venynyt lounashetki koitti. Opiskelijoidemme ilta kului isäntäperheiden parissa. Muutama ryhmäläinen pääsi tutustumaan Potsdamin kauniisiin puistoihin ja linnoihin, toiset kävivät shoppailemassa ja syömässä.

Sunnuntai 6.10.

Paikallinen Erasmus-koordinaattori Yurena tuli hakemaan minut aamulla majapaikastani, minkä jälkeen haimme muut job-shadowing -opettajat toiselta puolelta kaupunkia. Nyt meitä oli samassa autossa matkustajia Lanzaroten ja Suomen lisäksi Kroatiasta ja Saksasta. Päivän tarkoituksena oli tutustua toisiimme ja Lanzaroten luontoon. 

Suuntasimme auton keulan kohti Timanfayan kansallispuistoa. Kyseinen kansallispuisto on eräänlainen Lanzaroten ikoni, jossa lähes jokainen saarella vieraileva käy. Timanfayan alue on syntynyt tulivuorten purkausten seurauksena yli 200 vuotta sitten. Aamupäivä oli harmillisesti melko pilvinen, joten emme päässeet näkemään alueen erikoista väritystä auringonvalossa. Pilviselläkin säällä näky oli kuitenkin vaikuttava, tai suorastaan surrealistinen - aivan kuin olisimme saapuneet Marsiin tai jonnekin muualle avaruuteen! Maaperä oli väritykseltään punamustaa eikä vihreää kasvillisuutta näkynyt  juuri missään. Vaikka tulivuoren purkauksia ei ole Lanzarotella tapahtunut yli 200 vuoteen, on maaperä edelleen hyvin tuliperäistä. Tästä todisteena meille näytettiin mm. maahan kaivettua kuoppaa, johon heitettiin kuivaa ruohoa. Ruoho syttyi palamaan itsestään. Myös kuopan ympärillä oleva maaperä oli niin kuumaa, ettei siinä olisi pystynyt kovin kauaa seisomaan paljain jaloin.

Viikon aikana koululla oli meiltä Suomesta Raumankarin koululta kuusi oppilasta kahden opettajan kanssa meidän kahden JobShadow opettajan lisäksi. Lisäksi koululla oli Erasmus vieraita Ranskasta ja Italiasta. Heitä oli yhteensä neljä opettajaa 30 oppilaan kanssa. Meitä oli siis koululla iso kansainvälinen ryhmä.

Leon Felip koulussa on noin 860 oppilasta ja 68 opettajaa.

Maanantai 8.4.

Aamu alkoi Erasmus+ vieraiden esittelyseremonioilla. Kokoonnuimme kaikki yhdessä pieneen juhlatilaan, jossa jokaisen maan oppilasedeustajat essittelivät valmistamansa esittelyn koulustansa ja maastaan. Saatoimme olla ylpeitä omista nuoristamme. Esitys oli taitavasti koottu ja herätti ihastusta. Salista huokui ihastus, kun kaikki yhdessä näimme videon meille tuiki tavallisesta arktisesta merestä eri vuodenaikoineen.

Esittelyiden jälkeen saimme opastetun kierroksen koulun alueella. Tutustuimme luokkatiloihin ulkona ja kolmessa erillisessä rakennuksessa. Ulkona opetusta oli esimerkiksi koulun puutarhassa. Sinne oli tehty luokkatila, jossa oli liitutaulu kiinnitettynä tiiliseinään ja tuolit pensiden varjoissa. Liikuntatiloina oli kolme eri kenttää koulun piha-alueella ja kaksi pientä salia sisällä. Meidät otettiin vastaan sydämellisesti ja saimme kohteliaasti opastusta ellemme heti löytäneet oikeisiin paikkoihin. 

Maanantaina olimme seuraamassa yhdellä oppitunnilla. Seurasimme biologian tuntia, jossa aiheena oli luonnon kiertokulku eläinmaailmassa. Oppimateriaali oli sähköisessä muodossa opettajalla, oppilailla oli vihkot, joihin he tekivät muistiinpanot. Omia tietokoneita oppilailla ei ollut käytössä.

Päivän lopuksi matkustimme Madridin keskustaan ja nautimme perinteisen lounaan eli kalmarivoileivän El Brillantessa. Lounas espanjalaisittain nauttitaan noin neljän aikaan koulun päätyttyä. Meille oli kuitenkin ystävällisesti järjestetty meidän omaan lounasaikaan kevyt lounas koulun kahviossa päivittäin Lounas oli tomaattipatonki tai perunamunakas kahvin kera.

Maanantaina saimme myös vierailla Prado -museossa espanjalaisnuorten toimiessa oppaina. Taideaarteet mykistivät kauneudellaan. Museo oli espanjalaisille nuorille tuttu kuvataiteen ja historian tunneilta. Heillä on huikea mahdollisuus tällaisiin oppitunteihin kansallisaarteiden äärellä.

Tiistai 9.4.

Kouluaamut alkoivat odottelulla portin takana. Portit aukesivat viisi minuuttia ennen koulupäivän alkua eli 8:25. Joka aamu kaiuttimista soi kuuluvasti popmusiikki. Musiikki kuului myös jokaiseen välituntiin. Nämä katkaisivat kivasti koulupäivää, mutta aiheuttivat kyllä muutenkin meluisaan koulupäivään lisää ääntä. Monella opettajalla oli käytössään mikrofoni, koska tunneilla, ainakaan yhdelläkään meidän seuraamistamme, ei ollut hiljaista edes opetushetkien aikana.  

Pääsimme seuraamaan myös opetusharjoittelijan pitämää englannin tuntia. Ohjaava opettaja oli pitänyt saman tunnin malliksi kerran ja nyt opiskelija piti tunnin hänen seuratessa opetusta. Huomiota herätti kovasti kaiken ylöskirjaaminen yleensäkin kaikilla seuraamillamme tunneilla.  Opettajat tekivät muistiinpanot kansioon jokaisesta vastauksesta, oli se sitten oikein tai väärin. Kaiken dokumentoiminen oli tärkeää tunneilla.

Keskiviikko 10.4.

Fernando de los Rios

Keskiviikkona pääsimme vierailulle viereiseen yhdistettyyn alakouluun ja esikouluun. Espanjalaislapset aloittavat eteläeurooppalaiseen tyylin koulutaipaleensa varhain. Pienimmät koululaiset olivat kolmevuotiaita. Kävimme seuraamassa kolmivuotiaiden opetusta. He opiskelivat englantia ja osasivat jo näin kouluvuoden lopulla vastata opettajan englanninkielisiin kysymyksiin lyhyillä lauseilla englanniksi. Tämä meitä hämmästytti kovasti. Kielitaito ei kuitenkaan ollut ollenkaan sen parempi espanjalaisilla nuorilla verrattuna meidän nuoriin. Espanjalaiset kollegat hämmästelivät suomalaisten nuorten kielitaitoa niin paljon vähemmillä kielenopetuksen tuntimäärillä. Olimmehan nyt nimenomaan tutustumassa monikieliseen kouluun, jossa tosiaankin opetusta annetaan englanniksi muun muassa historiassa. Tämä käytäntö on kuitenkin heillä muuttumassa ensi lukuvuodelle. He ovat todenneet oppimistulosten jäävän kuitenkin liian heikoksi oppimateriaalien ja opetuksen ollessa englanniksi oman äidinkielen sijaan. Alakoululaisillakaan ei ollut omia luokkia vaan lapset liikkuivat eri opetustiloihin oppiaineiden mukaan. Monella koululaisella oli vedettävä pyörillä varustettu koululaukku, pitihän sinne mahduttaa myös eväät. Kouluruokailua ei ollut järjestetty.

Torstai 11.4.

Torstaina meille oli järjestetty klassisen musiikin konsertti Madridissa. Samalla saimme tutustua kauniiseen Madridin keskustaan. Kävelimme paljon ja koko ryhmän kanssa, joten liikkuminen oli paljon myös ryhmän kasassa pitämistä ja hiukkasen odotteluakin. Me säntilliset suomalaiset olimme oppilaiden kanssa yleensä joukon kärjessä. Omat jännitykset aiheutti Real Madrid jalkapallopeli, jonka johdosta kaupunkien torialueet olivat vahvasti varusteltujen  poliisisaattueiden turvaamat. Tämä aiheutti meidän isolle ryhmälle pieniä haasteita liikkumiseen. Odottelimme ja Lidia meidän Erasmus koordinaattorimme järjesteli turvallisia reittejä siirtymisiin. 

Iltapäivänä tutustuimme Madridin nähtävyyksiin koko ryhmän kanssa kävellen. Saimme myös maistaa espanjalaisia herkkuja paikallisten suosimassa lounasravintolassa, jossa ruokalista oli vain espanjaksi. Tilasimmekin espanjalaiskollegojen suosituksia onnistuneesti. Illalla meille oli järjestetty vielä yhteinen pitkä illallinen lähellä koulua Getafen keskustassa. Heillä oli tapana yhteisillä illallisilla tilata jopa kahdeksan eri ruokaa, jotka pöydässä asetettiin jaettaviksi pöytäseurueelle. Torstaina sanoimme lopuksi jäähyväiset italialaisille ja ranskalaisille, heidän kotimatkansa alkoi perjantaiaamuna.

Perjantai 12.4

Aranjuez

Perjantaina lähdimme junalla kohti Aranjuezia, kuninkaan kesäpalatsia. Junalla liikkuminen oli todella sujuvaa ja perjantain liikkumisen teki vielä helpommaksi ryhmäkoon pienentyminen 80 hengestä pariinkymmeneen. Palatsi oli mykistävän kaunis. Kuulimme eri kuninkaiden persoonallisista tavoista. Opastus oli kuvataiteen opettajan pitämä ja saimme varrmasti enemmän erityisiä huumorinsävytteisiä tarinoita häneltä.  Näiimme palatsin monen aikakauden ja tyylin mukaan tehtyjä huoneita. Aikamatka satojen vuosien taakse siis. 

Palatsia ympäröi suuri vehreä puistoalue. Palatsi oli alunperinkin suunniteltu juurikin joen rannalle vesistön viilentävän vaikutuksen vuoksi. Mukava olikin kulkea auringonpaisteisessa puistossa ankkojen uiskennellessa viereisessä joessa. Isäntäperheet olivat valmistaneet piknikeväät nuorillemme ja espanjalaiset opettajat taas meille opettajille. Näin meille järjestyi ihana mieleenpainuva piknik. Tähän kauneuteen päättyi meidän järjestetty ohjelma. 

Viikosta jäi kiitollinen mieli ja oma koulu vaikutti matkan jälkeen uusin silmin katseltuna kovin toimivalta.

Ensimmäisenä aamuna kävelimme läheiseltä hotellilta Saint Aubinin koululle. Rehtori Francoise oli vastaanottamassa oppilaita koulun portilla, johon vanhemmat saattelivat lapsensa. Tämän jälkeen rehtori esitteli meille koulua ja kertoi sen toiminnasta. Saint Aubin on yksityinen katolinen koulu, jota käyvät 2-10 -vuotiaat oppilaat (yht. 350). Kaikki aloittavat koulun jo kaksivuotiaana, mutta opetus on hyvin leikinomaista. Vanhemmat maksavat oppilaiden kouluruuan sekä lukukausimaksun (n. 400 euroa), joka kattaa esim. kiinteistön ylläpitokulut. Loppuosa siitä käytetään oppikirjoihin. Niinpä koululla käytetäänkin hyvin paljon monistettua materiaalia. Opetussuunnitelma vaihtuu kolmen vuoden välein, joka tuo myös lisähaastetta oppikirjojen hankkimiseen.

Koulua käydään neljä päivää viikossa, jolloin keskiviikko on vapaapäivä. Itse koulupäivät ovat pitkiä: aloitus on kaikilla klo 8.30 ja päättyy klo 16.30. Päivän sisällä on klo 12.00 alkava tunnin kestävä ruoka-/leikkitauko. Aamu-ja iltapäivä sisältää lisäksi vartin tauot. Opettajien työpäivät jatkuvat useasti klo 18.00 saakka oppilaiden tehtäviä tarkistaen ja oppimateriaalia tehden. Koulun tiloissa järjestetään myös aamu- ja iltapäivähoitoa aamuseitsemästä iltaseitsemään.

Päivällä olimme mukana koko koulun seremoniassa olympiatulen viemisessä toiselle koululle. Tämä tapahtuma on yksi Pariisin 2024 kesäolympialaisten kunniaksi järjestettävistä seremonioista lukuvuoden aikana. Iltapäivällä koulussa tarjottiin kaikille galette des rois eli kuninkaiden kakkua. Leivonnaisen sisään oli kätketty posliiniesine. Se, joka sai sisään piilotetun yllätyksen, kruunattiin kuninkaaksi tai kuningattareksi.

Uskonto

Koulussa katololilaisuus ei näkynyt arjessa, ainoastaan joka luokassa oli pieni risti seinällä. Yhdessä huoneessa oli pieni alttari, jossa sai käydä tarvittaessa hiljentymässä. Viikottainen uskontotunti oli kaikille vapaaehtoinen. Valtion koulut eivät tarjoa lapsille uskontotuntia lainkaan.

Digitaalisuus

Saint Aubinin koulussa tietotekniikan käyttö oli hyvin minimaalista. Koulussa oli kaksi tietokoneluokkaa, joissa oli yhteensä 16 vanhanaikaista pöytäkonetta. Lisäksi joka luokalla oli käytössä yksi tabletti. Opettajilla oli itse hankittu läppäri työkäytössä. Osa opettajista oli tuonut omia vanhoja läppäreitään opetuskäyttöön. Työpuhelimia ei ollut vaan esim. soitot vanhemmille tehtiin seinäpuhelimilla. 

Erityisopetus

Vierailimme myös toisessa yksityisessä katolisessa koulussa, jossa oli pienluokka erityistä tukea tarvitsiville oppilaille. Luokassa käytettiin paljon toiminnallista materiaalia ja oppilailla oli taitotason mukaisesti etenevät materiaalisalkut. Oppimateriaali oli pitkälti suunniteltu montessoripedagogiikan periaatteiden mukaan.  Oppilaat saivat koulun tiloissa henkilökohtaista terapiahoitoa tarvittaessa. Terapeutit tulivat siis koululle ja oppilas sai tarvittavan tuen, joka oli sisällytetty lukujärjestykseen mukaan. Samassa ryhmässä oli eri ikäisiä oppilaita (max 12). Osittain he myös integroituivat tavallisiin luokkiin. Saint Aubinin koululla oli isot luokat, joissa oppilaita oli n. 26-28. Isommat oppilaat työskentelivät aina välillä ryhmissä esim. aulatiloissa. Pienten ryhmissä oli luokka-avustajia opettajien ja oppilaiden apuna.

Tiistai 23.1.

Aamulla olimme seuraamassa Valerie-opettajan ja 3.-4. -luokan toimintaa. Aamu aloitettiin joka päivä samoilla rutiineilla: viiden minuutin tarinan kirjoittaminen, sanelu ja päässälaskua. Luokassa oli kaksi liikuntarajoitteista oppilasta, joiden avustaja oli äskettäin irtisanoutunut. Nämä oppilaat eivät olleet tänään koulussa. Avustajien saaminen on hyvin haasteellista.

Valerie piti ulkovälitunnin jälkeen oppilaille joogatunnin suuressa eteisaulassa, joka toimii koulun liikuntasalina. Tunnilla käytettävät patjat olivat osittain kastuneet katossa olevan vuodon vuoksi.Tunti aloitettiin kuivaamalla patjat. Koulun kanslisti piti alkutunnin, koska hän harrasti joogaa päivittäin. Opettaja kertoi, että parin viikon kuluttua erään oppilaan huoltaja tulisi pitämään kokonaisen joogatunnin. Oppilaat menivät tämän jälkeen ruokailemaan ruokalaan, jonne jokaiselle oli katettu valmiiksi lautanen ja ruokailuvälineet. Opettajat eivät valvoneet ruokailua, vaan sen teki keittiöhenkilökunnan väki. Opettajilla oli tunnin tauko, jolloin he menivät ruokailemaan opettajanhuoneeseen, luokkaan tai kotiin.

Iltapäivän vietimme pienimpien oppilaiden parissa. Víisivuotiaille Celine-opettaja opetti ch-äännettä tarinoiden ja kuvatehtävien avulla. Loppupäiväksi viisivuotiaiden ryhmät jaettiin liikunnan ja askartelun toimintapisteisiin kolmelle opettajalle. Koulupäivä päättyi pienilläkin klo 16.30 ja vanhemmat/isovanhemmat tulivat hakemaan lapsia kotiin. Osa lapsista jäi iltapäiväkerhoon klo 19.00 asti.

Illalla pääsimme tutustumaan ranskalaiseen kotiin, kun Soazig-opettaja oli valmistanut meille herkullisen neljän ruokalajin illallisen (blanquette de veau).

Keskiviikko 24.1.

Aamupäivän vietimme College St Babtiste -yläkoululla perehtyen liikunnan opetukseen. Koulun oppilaat () ovat 12-15 -vuotiaita neljällä eri luokkatasolla (luokat 1.-4.). Koulu vastaa suomalaisten yläkoulua. Koulua käydään ma-ti ja to-pe sekä keskiviikkoaamuisin. Ke-iltapäivällä oppilaat voivat osallistua valinnaisiin kerhoihin. Esimerkiksi Francois-opettaja valmentaa kahdeksan oppilaan ryhmää huhtikuussa tulevaan koulujenväliseen triahtlon-kisaan.

Liikuntaryhmät opettajalla ovat noin 30 oppilaan sekaryhmiä. Yhden lajin parissa vietetään seitsemän viikkoa peräkkäin (4 h/vko). Joka lajiin on tasotaulukko henkilökohtaisten tavoitteiden tukemiseksi. Yläkoulun aikana lajeina ovat esim. lento-, kori-, käsi- ja sulkapallo, pöytätennis, akrobatia, juoksu, keihäänheitto, kamppailu, suunnistus ja uinti. Opettettavista lajeista pidetään koulujenväliset kisat, jotka pitävät oppilaiden motivaatioita yllä.

Opettajalla on käytössään tabletti, johon hän merkitsee excel-taulukkoon joka tunnin jälkeen oppilaan edistymisen tavoitteiden suhteen. Opettaja usein myös videoi oppilaan suorituksen palautteen antamisen tueksi. Arvioinnin opettaja antaa oppilaalle kolme kertaa lukuvuodessa arvioiden jokaisen lajin erikseen. Arviointi sisältää sekä sanallisen, numeerisen että värikoodatun tavoitetasoarvioinnin. Värikoodattu tavoitetaso kertoo oppilaan edistymisen jokaisessa lajissa (alhaalta ylöspäin: pun, kelt, vihr. ja sin.).

Liikuntatilat olivat varsin vaatimattomat kunnoltaan ja varustetasoltaan. Koulun pihalla sijaitsi erillinen liikuntasali, jossa olivat myös ainoat pukuhuoneet (kaksi tytöille ja kaksi pojille, ei vessoja/suihkuja). Pihalla oleva vanha autokorjaamo oli muutettu voimistelusaliksi. Kolmas piharakennus oli pyhitetty pelkästään pöytätennikselle (9 kpl pöytiä). Useimmat lajit  suoritetaan pääosin ulkona.

Iltapäivällä Celine ja Soazig veivät meidät kiertoajelulle Gueranden kuuluisille merisuola-altaille sekä Le Croisicin kivisille ja turkooseille rannoille. Välillä saimme nauttia paikallisista herkuista: galettes et crepes. Mukaan tarttui myös paikallisia matkamuistoja kotiinvietäväksi.

Torstai 25.1.

Tämän päivän tutustuimme Lycee La Mennais -lukion liikunnanopettajien työhön. Heillä on 17 tuntia opetusta viikossa, jonka lisäksi he valmentavat kolmen tunnin ajan koulukisoihin  valmistautuvia oppilaita. Itse koulurakennukseen oli vasta tehty pientä pintaremonttia, joten se näytti hieman uudemmalta kuin aiemmat vierailukoulumme. Oppilaita lukiossa oli 500 (kolme luokatasoa, 15 luokkaa). Oppilailla oli omat kiinteät luokat, jolloin opettajat kiersivät luokasta toiseen päivän ajan. Liikuntatilat sijaitsivat eri puolilla Guerandea.

Lentopallotunnit pidettiin vajaan kahden kilometrin päässä olevassa liikuntahallissa. Aamun ensimmäisille Clemencen tunneille oppilaat tulivat suoraan kotoa ja kävelivät sitten koululle. Seuraava ryhmä saikin sitten hallille bussikuljetuksen. Lentopallotuntien alussa tavoitteet/kriteerit arviointia varten käytiin läpi, jonka jälkeen oppilas merkitsi taulukkoon oman tuntitavoitepisteensä. Tunneilla harjoiteltiin iskulyöntiä: jokaisella kolmella verkolla oli erilainen harjoite. Sen jälkeen siirryttiin itse pelaamiseen. Tunnin lopussa oppilaat palauttivat oman tavoitelappunsa opettajalle.

Lounaan kävimme syömässä läheisen yläkoulun ruokalassa, missä opettajat söivät omassa tilassaan. Sen jälkeen pääsimme vielä seuraamaan lliikuntatuntia koulun vieressä olevalle kentälle. Tunnilla juostiin kuuden minuutin juoksutesti. Tavoitteena oli seurata omaa sykettä ennen ja jälkeen suorituksen sekä laskea lopuksi oman suorituksen juoksunopeus. Lisäksi omaan suorituslappuun merkattiin “tuntemukset” niin fyysisestä kuin psyykkisestä olosta suorituksen jälkeen.

Koulupäivän päätteeksi kävelimme vanhaan kaupunkiin, joka ympäröi noin kahden kilometrin mittainen korkea linnan muuri. Saimme illalliskutsun rehtori Francoisen kotiin, joten vietimme hauskan illan raclette-pannun ääressä.

Perjantai 26.1.

Aamulla Francoise vei meidät La Baulen juna-asemalle, josta alkoi meidän matkamme Pariisia. Nantesissa vaihdoimme junaa, jolloin pääsimme luotijunan vauhdikkaaseen kyytiin (korvatkin menivät lukkoon useaan kertaan). Pariisin nähtävyyksiin tutustuimme 15 kilometrin kävelykierroksella.

Ranskassa opettajien ammattia ei arvosteta ja palkkataso on hyvin alhainen. Työpäivät ovat pitkiä (klo 8.30-17.30) sekä lisäksi opettajat valmistavat oppimateriaalia ja tekevät joka päivälle tuntisuunnitelmat omalla ajallaan. Kivaa oli huomata, että koululla vieraili usein lasten isovanhempia lukemassa ja leikittämässä lapsiryhmiä. Myös oppilaiden vanhempien erityistaitoja hyödynnettiin opetuskäyttöön (+ muun henkilökunnan). Vanhempainyhdistyksen rooli koulutarvikkeiden ja -kalusteiden hankinnassa oli myös merkittävä esim. myyjäisistä saadut tulot käytettiin oppilaiden hyväksi. Paljon oli siis toisin kuin meillä Suomessa, mutta innostus omaa työtä kohtaan yhdisti 🙂

Three teachers embarked on a journey of exploration and learning as they set out for the Czech Republic, Chýně, on a job shadowing trip to familiarize themselves with the local educational system and school. The journey started with the first day, filled with anticipation and excitement.

The morning began early as we gathered at Helsinki-Vantaa Airport. The traim journey to the airport was pleasant, allowing us to share the atmosphere of anticipation and plan for the days ahead. Upon arrival at the airport, we had some waiting time, which we decided to spend at the airport lounge. There, we enjoyed various offerings and discussed our expectations for the upcoming trip.

Finally, the awaited moment arrived as the plane took off for Prague. The journey was comfortable, and we were thrilled about what lay ahead. Upon arrival, we headed to the hotel, where we rested for a while and prepared for the program of the following days.

Before bedtime, we decided to explore the local food culture and went for pizza. At the pizzeria, we sampled local delicacies and enjoyed the relaxed atmosphere before returning to the hotel.

The first day was full of anticipation and new experiences, and we were eager to see what the following days would bring. We were ready to learn and share our experiences with our colleagues in the Czech Republic.

Monday:

Today was a day filled with insightful experiences as we delved deeper into the Czech educational system. After breakfast, we started a journey via metro and then bus to a school located in Chýně village. This school contained a student body of around 600 pupils. However, the resources for special education were limited, with only half a special education teacher available and additional aides allocated to classrooms only upon approval from higher authorities. The special education system was quite different from our schools in Finland. Seemed like there was no such huge need for special education as in our schools in Finland.

We learned that the special education teacher takes only one student at a time, and one student gets special education teachers assistance only once a week if the need arose, so these sessions were conducted individually rather than in groups. Notably, there were no dedicated special education classrooms in this school. So the differences in special education were quite big compared to the system we have in our school.

Furthermore, the majority of teachers at the school were women, with only three men, who were primarily involved in administrative roles such as the principal or other administrative positions. Many teachers and students were amused that three male teachers were visiting their school.

Following the school introduction, we observed a math class at the elementary level. The class was a combination of students from different levels, grouped according to their proficiency. Interestingly, the higher-level math class was not taught by a regular classroom teacher but by a subject-specific teacher from secondary school.

Later, we attended a computer class where students were engaged in coding exercises. It was evident that the students were attentive and engaged, which reflected positively on the teaching methods employed.

Throughout the school day, students were not allowed to use their phones, except during designated longer breaks or in specific areas, or when explicitly permitted by the teacher during instruction. This policy greatly contributed to maintaining a conducive learning environment. This is also one thing that our schools in Finland maybe should learn from.

It was notable to observe that the students did not have many textbooks or personal laptops at their disposal. Instead, a significant portion of the instructional materials was either provided by the teacher in printed form or funded by the parents. This reliance on printed materials and parental support underscored the collaborative effort between the school and families to ensure access to educational resources. Although primary and secondary education should be free in the Czech Republic as well as in Finland.

Despite the absence of traditional textbooks and individual laptops, the students remained actively engaged and demonstrated a commendable level of participation in their lessons.

We concluded the day by enjoying a nutritious school meal, which was quite satisfying (picture below). Noticeable thing was that all the students had to pay for the launch.

For security purposes, the school doors remained locked throughout the day, and only authorized visitors, including parents, could gain access by entering the correct code on the keypad. At this, schools in Finland should also take a step forward.

Additionally, we discovered that the school had its own room where teachers could avail themselves of massage services at certain times. This initiative aimed to promote staff well-being and relaxation amidst their demanding roles in education.

Moreover, in the corridors, we noticed a vending machine where students could purchase various items such as pens or stationery if they happened to forget or run out of supplies. 

In the evening, we had the opportunity to explore Prague's diverse culinary scene, rounding off the day with a delightful dining experience.

Here are some pictures from the school:

Tuesday:

Tuesday started with an insightful English lesson where geography and biology were seamlessly integrated into the curriculum, focusing on the topic of rainforests. The lesson was conducted entirely in English as part of their ongoing rainforest-themed week, demonstrating their commitment to interdisciplinary learning. It was nice to witness how they utilized thematic weeks to foster multi-disciplinary learning experiences. Some of the students attended a theater performance as part of another interdisciplinary initiative, so they were missing from the normal class. 

In the subsequent class, we observed a mathematics lesson tailored for gifted students at the elementary level (5th grade we think), led by a teacher specializing in secondary school mathematics. The engagement and enthusiasm displayed by the students were commendable, reflecting their dedication to learning.

Following this, we joined a 9th grade mathematics class where all students actively participated in the lesson. Notably, there were no distractions from phones or laptops, and students relied on mental calculation skills rather than calculators at the tasks. It was interesting to note that the calculators were used only for complex topics like trigonometric functions. Moreover, we learned about the collaborative teaching approach, where two teachers co-teach a class, potentially compensating for the shortage of special education teachers. This collaborative teaching model was also used for mentorship between experienced and novice educators. Unfortunately this method of collaboration was used only rarely, because of the expenses of it.

In the Czech Republic, students undergo national exams after the ninth grade, which determine their eligibility for high schools. While these exams can induce stress among students, they ensure that admission to higher education institutions is based on merit, thus maintaining fairness and equal opportunities for all. And with this system teachers have no temptation to give a student a better grade so that he has a better chance to get into a school that he/she wants to.

In the evening, we dined at a local restaurant recommended by a resident teacher. While the experience was enjoyable, it didn't quite surpass some of the culinary delights we had encountered earlier in our exploration of Prague's gastronomic scene.

Wednesday:

On wednesday we delved deeper into the Czech educational system. 

One notable aspect we encountered was the organization of physical education classes. No more than two groups were active simultaneously, ensuring optimal use of facilities. Additionally, all students came prepared with appropriate indoor sports shoes, fostering a sense of readiness in physical activities. During physical education classes, the joy of movement, spirit of competition, and emphasis on fair play were noticeable, contributing to a vibrant and inclusive learning environment. 

The tradition of students standing up upon the teacher's arrival at all classes underscored the respect and discipline instilled within the school community. Students cleaning the whiteboard at the end of lessons was also a good way to show respect towards the teacher and the school community. In addition, students also assisted the kitchen staff after meals by transporting dirty dishes to their designated areas and washing them

We speculate that the well-behaved demeanor of the school's students may partially stem from a conducive home environment where rules and discipline are upheld more effectively.

According to information provided, there seems to be minimal concern regarding absenteeism in the school. One teacher said that their school had only one student in three years that had huge problems about absence at school. Allegedly, the local social services can intervene by taking a child into custody as fast as in six months if they consistently miss school. The most extreme measure involves putting the parent in jail for neglecting their child's education, although this is rarely enforced. This aspect highlights areas where our legislation and attitudes in Finland could use improvement. 

A striking aspect of the Czech education system was the integration of physics, chemistry, and biology into a single subject. This departure from our traditional subject-based curriculum emphasized a different approach to science education. In my opinion, however, separating chemistry, biology, and physics into distinct subjects provides better foundations for studying the contents of sciences.

Additionally, we observed the engagement of students in verbal participation during lessons, fostering critical thinking and communication skills. The lively and interactive learning environment demonstrated the dedication of teachers to student engagement and academic success.

However, the lack of modern teaching aids like document cameras or projectors posed challenges in delivering certain lessons effectively, especially in subjects like mathematics. Most of the writing that the teacher could do, was done on the whiteboard. During chemistry class, we noticed that the equipment and facilities for student experiments were not as advanced as those in our own school. As a chemistry teacher, I couldn't help but appreciate the excellent facilities and resources available to us at our school.

The further discussion about the 9th-grade exit exam for high school revealed that the exam only covers mathematics and czech language. This prompted us to contemplate the potential challenges for students who struggle in subjects like mathematics, as their performance in these exams may significantly impact their chances of admission to their desired high school. This raises concerns about the accessibility of high school education for students with diverse strengths and talents, particularly in subjects such as languages where they may excel despite difficulties in other areas like mathematics.

Teachers and students alike have expressed daily surprise at the presence of three male teachers among them. They inquire whether it's common for men to be teachers in our country, as male teachers appear to be relatively rare in this region. That is because the salary of teachers is not that good in the Czech republic. We told them that even though in our school there are quite many male teachers, it is still a little more common to have more female teachers than male ones.

Overall, Wednesday provided a comprehensive overview of the Czech educational system, highlighting both its strengths and areas for improvement. Our interactions with teachers and students further underscored the value of cultural exchange and collaboration in shaping educational practices worldwide.

Thursday:

Thursday presented us with a delightful assignment from the school principal and teachers: to explore various classical sites in Prague, such as the cathedral area, the historic bridges over the river, and the Old Town. We were also encouraged to indulge in traditional Czech cuisines at local restaurants.

Throughout the day, we went on a walking tour, covering approximately 15 kilometers, much like the previous three days. It was an enriching experience to immerse ourselves in the rich history and cultural heritage of Prague, marveling at its architectural wonders and iconic landmarks.

After familiarizing ourselves with the culinary delights of Czech cuisine, we spent the evening shopping for gifts at the shopping centers for our loved ones.

As the sun set over the picturesque cityscape of Prague, we reflected on the many experiences of our educational journey, grateful for the opportunity to explore, learn, and grow together in this wonderful city.

Friday:

On Friday, we traveled to school for the last time. We briefly met with the principal and chatted with the school's exchange coordinator about our experiences. It was nice to talk and exchange final news. We also took photos, exchanged gifts, and wrote entries in the guestbook.

We wish all the best to our friends in Chýně!

Tomorrow, our journey back home begins in the early hours, and next week, we'll return to our normal school routine back at home.

DAY FULL OF ACTION: THE TRIP BEGINS

Sunday morning started early. Taxi took ten students and two teachers from Merenojan yhtenäiskoulu to Ylivieska train station. Our train was late but we managed to get to Helsinki in time. The flight was not in time either and we arrived in Frankfurt one hour late. It was a bit hard to find the regional train. Finally we caught the right train and reached our destination Karlsruhe by midnight. Host families were there waiting for the students and it took some time until they all got home, tired but excited. Kristiina and Hanna were taken to their hotel in Königsbach.

27.11. Monday

LET'S GET TO KNOW EACH OTHER

On Monday morning both students and teachers went to the school at 9.40. At school we met each other. German students showed us the school building. The name of the school is Willy-Brandt Realschule. There are about 600 students in this school that consists of the primary and the secondary schools. The school building is quite modern and well equipped.

Students began to work with their task that was presenting the Christmas traditions in Finland and Germany. They used tablets and wrote about food, decoration, habits etc. They also used their own photos.

During the fourth and the fifth lessons the Finnish and German students played ice breaking games. “Zip Zap” was a game played with ropes and a crane. The task was to put a wooden block on top of the other block and make as high a tower as possible. And the students also played Christmas Kahoot. After these games it was time for the school lunch. Students in Germany have to buy school lunch and it is pretty expensive. That is the reason why most of the students go home and have lunch there or they bring packed lunches. We had lunch at school also on Tuesday. When the school day was over it was time to go to the host families and have free time.

28.11. Tuesday

CHRISTMAS BAKING 

On Tuesday we had to wake up early and go to school. From 8.35 until 10.20 the Finnish students followed hosties' lessons like art and German. In the last three lessons it was time for home economics. Some Finnish muffins and German Christmas cookies Lebkuchen were baked in mixed groups. Students succeeded well and all the pastries  were delicious. The home economics classroom was pretty much the same as in Merenojan yhtenäiskoulu. After school we all had free time and some students went to visit Karlsruhe with their German hosties.

29.11. Wednesday

VISIT TO STUTTGART 

On Wednesday we made a trip to Stuttgart. We traveled there by train. We visited the Museum of illusions which was really fun and cool. All the students enjoyed the different interactive displays and visual tricks. After all the illusions we went to a big shopping center nearby and had lunch there. Later we walked around the mall full of seasonal decorations. We also went to the Christmas market  and did some shopping there. In the afternoon we arrived at Königsbach railway station.

 The evening was free and it was time for the students to do some activities with their hosties. Some had made Christmas wreaths of branches of spruce.

30.11. Thursday

VISIT TO BRUCHSAL 

On Thursday morning we all followed lessons at school. After the lessons we took the train to Bruchsal  with the German students and teachers. We saw the beautiful Bruchsal castle that was really big. Bruchsal Castle is one of the most majestic prince-bishop's residences in Germany. There were two museums in this castle too. German music machine museum and Municipal History museum.  We heard some self playing instruments that played music for us. It was really interesting.

After visiting this castle we went to the Christmas market in Bruchsal. It was so nice to see the marketplace full of life. The day was really great and it was so nice to get to know many old things and the history of the castle. The evening was free and the students spent time with their host families.

1.12. Friday

THE END OF THE WEEK 

On Friday we all followed some lessons again. During the first lesson we had art and we colored some pictures. Next lesson was PE and the students played some games together there. The rest of the school day was spent with the Erasmus-group finalizing the Christmas presentations that were then presented to the whole group. 

Because this was the  last day of our exchange the principal of the school handed  us the certification of attendance. After school the students had leisure time with their German families.  Some went bowling or shopping and had dinner afterwards.

2.12. Saturday

DAY FULL OF ACTION vol 2: BACK HOME

On Saturday we began our trip at 8.00 in the morning. We headed to Karlsruhe train station. It was time to say goodbye to the host families and the colleagues and fly back home. Our train was 20 min late. The train was really crowded. Almost everyone had big suitcases. It was hard to get to the right seats because in Germany you don't need to buy a seat ticket.

At the airport the queues were enormously long. We had to queue everywhere, to the check-in, to the bag drop, to the security check. Finally the flight to Helsinki began one hour late. Afterwards we heard that all this chaos was because of the heavy snowfall in Munich.

After having dinner at Helsinki airport we took a regional train to Tikkurila. From there we continued by train to Ylivieska at 20.45.  Nobody slept during this trip on the train so one can only guess how tired we were when we arrived in Kalajoki at 4.15. Tired but happy.

Our last trip of the year started again with a very long travel. We had an early morning flight so we had to spend a night at the airport. But as always, when you are excited about the trip, the time goes fast and before we finished watching the Eurovision final, it was time for our flight. Because the flight was so early, we arrived in Paris around noon and to our final destination, Chalons-en-Champagne, around 14:00 on Sunday. We had a nice afternoon and good rest and got ready for Monday.

On Monday we met at the school and met the principal and Vina, who will work for us for the rest of the week. The principal in his welcome speech mentioned that many foreigners think their school is like a prison. We must say it is a little bit true. The school area is protected all around by a tall fence and the gate is opened only during some times and when students come in, the employees with walkie-talkies search their bags. It was very strange for us to see, but we had to adjust to the way they operate. Luckily, as guests, we had a little bit of VIP status.

What the schools lack in freedom it balances with the food. As France is the culinary superpower of the world, we had an opportunity to see how just a simple school lunch can be elevated to a gourmet experience. The students have to pay for the lunch, but for the price of around 2 euro they can select fruit, salad, dessert and selection of 3 different main courses. And it all tasted amazing. But maybe the reason is also because this school is a combination of the basic “lukio” with a culinary vocational school. Next we got the tour of the school and started working on the project, which would be creating a video on the topic of inclusion. We ended the day with a workshop on flavor and tasting some local food. It was interesting to see how when blinded, it changes the perception of flavor.

We would like to mention one more thing here and that is the school system in France. Later during the week we went to observe some lessons and it is very different from the system in Finland. Here, the teacher has the main word and there is not as much discussion or team work during the classes. Also, their school days are very long, from 8am until 6pm. And then they also have loads of homework, so the study is very intense. Our friends seemed to be very stressed from school. And we also noticed that they always called the teachers using the “Mr.” or “Mrs.” and last name. So it is a very very respectful relationship.

Tuesday, 14.05.2024

Today we had a planned day trip to Reims. The weather forecast was not very good, it was supposed to rain the whole week we were here, but at least today we got lucky and the day was windy but otherwise very nice. Reims is an old city with a cathedral that served as a coronation place for 25 french kings from the 8th century until the last king of France. It was around a 1 hour train ride. We toured the city and saw some of the most notable sights. The city was very nice and very typically French, with the houses very similar to Paris style.

And the cathedral was absolutely amazing and mind blowing. We could not stop admiring the decorations and the details that it was decorated with. It was for a big part destroyed during World War I, but it was reconstructed as much as possible. During our walk we saw many traditional french bakeries with amazing looking pastries and of course we also got to taste some during our free time. The whole city was very nice, clean and we had a great time here. We even found some old ancient sights that even the local teacher did not know about. 

We decided that for our project we will combine the presentation of France with the inclusive approaches and so we spend a lot of time taking pictures and recording videos for the final product of this project.

Wednesday, 15.05.2024

It is always nice when we visit a smaller town that is near a big city, especially a capital city. First of all, it means we do not have to travel for too long from the airport. And second of all, it also means that usually during the day we will get to go to the capital city for a day trip. That was the case also here, so today we went to Paris.

Of course, going to Paris is very exciting, none of us has been here yet and we all wanted to see the Eiffel tower. The train ride was quite long, it took almost 2 hours, but finally we were in Paris.This year, Paris will host the summer Olympic games and it was visible everywhere. There were sport areas and tribunes being built at most of the tourist attractions and there were a lot of people and police around the city. So we felt safe. But also the constructions blocked some otherwise amazing sights.

We started the tour at the Sacré-Cœur church and from there we went to see the Montmartre area of Paris. It is a famous area where all the artists like Edgar Degas, Henri Matisse, Toulouse-Lautrec and Pierre-Auguste Renoir lived and created their masterwork and it is also a place where many others were searching for their inspiration in (then) cheap bars and cafes. Today, it is still an artistic quarter, but the cafes are not cheap anymore because it is full of tourists. However, it still kept its charm and we had a very good time there.

Because it was almost lunch, we took the Paris metro to the royal gardens, where we had a picnic under the sunny skies. Just on the Paris metro - it was an experience by itself. The narrow and long and winding corridors were a crazy thing to navigate and if the local teacher wasn't with us, we would for sure get lost. Good thing we have the metro in Helsinki so easy - it is impossible to get lost there. The Royal gardens were a great place for a picnic, with the benches that can be moved around. We had a nice time and a peaceful snack in the very heart of Paris.

From there our tour continued to the Louvre and ended at the Eiffel tower. The Louvre was impressive - it was much much bigger than we imagined and we also learned why - the reason was that every king or ruler that lived there wanted to leave his/hers mark at the royal palace and they all built a piece of this huge building. We were trying to count how much the rent would be, but gave up when we read there are more than 135 rooms inside. There is also a museum now that also has the famous Mona Lisa painting. However, we did not go inside but continued the tour.

Last, but not least, we arrived at the Eiffel tower. It is located on the Champ de Mars in Paris, France. It is named after the engineer Gustave Eiffel, whose company designed and built the tower from 1887 to 1889. Locally nicknamed "La dame de fer" (French for "Iron Lady"), it was constructed as the centerpiece of the 1889 World's Fair, and to crown the centennial anniversary of the French Revolution. Although initially criticized by some of France's leading artists and intellectuals for its design, it has since become a global cultural icon of France and one of the most recognisable structures in the world.

Now a little bit on the style of houses in Paris. Paris undoubtedly has a very recognizable architecture style that is very specific for this city. We learned that, similar to Rome or other cities, the emperor wanted to turn the city into a more representative city. There was no place in their vision for small curvy streets of gothic medieval origin, but they wanted to have big bulevards and high buildings for the representative purpose, but also to adjust to the needs of the growing population in the cities. Hence the small streets were torn down in the 19th century and the typical design of the Paris street has appeared.

The visit to Paris was a great mid-week activity and we just wish we had more time to see everything this amazing city has to offer. But we got a little taste of it and we know we will come back one day for more.

Thursday, 16.05.2024

Today we got a chance to work a bit on the project work. We collected the materials we have from our trips to Reims and Paris and started thinking about the way we will incorporate the inclusion topic into the videos. Luckily we had almost the whole morning to work on this because the task was not easy. And to cut and edit the videos and pictures also took a long time. 

After lunch we attended some lessons with our friends. As we mentioned, the school system is very strict to the students and they have to learn a lot of knowledge. We felt like the Finnish system is a bit better because it teaches us how to find the information we need and how to think critically and analytically rather than just memorize lots and lots of information. But we guess every system has some advantages and also some disadvantages.

When the lesson was over, we got a tour of the Chalons-en-Champagne city. It has a population of around 40.000 people and as the name tells us, it is in the Champagne region of France. It was originally called something else, but changed its name in 1998 to Chalons-en-Champagne and we think this is for sure a good name, at least from the marketing point of view.

The city is not very big but has some interesting sights like 3 huge cathedrals, a district house where Napoleon visited during his stay in the region and a beautiful park. It is also a home to one of 13 circus schools in France. The circus is not the one with animals and clowns, but the acrobatic circus similar to the tradition of Cirque du Soleil. 

The day ended for us with a time we spent with our families and new friends. They took very good care of us and always organized for us some eventful activity to do in the evening. And of course we got to eat the delicious french food, including the traditional baguette and so so many cheeses to choose from.

Friday, 17.05.2024

And again, as it happens on these trips, it was the last day. The week went by so fast and tomorrow we are leaving our new families and going back home. But not thinking about it yet, we have the whole last day ahead of us.

The day started with more work on the final project. We used every minute of time we had to make the best of our efforts to create a good movie that would combine French sights and inclusion. There were several approaches, some people chose food, some chose the history - however all final product videos were great. 

We like the topic of digital tools because we feel like we always do something that can give us a practical advantage and skill-set for the future. Making a movie is a great way to learn editing skills and also think about the soundtrack for our movie and overall plan the video from start to actual finish. It is great to find new digital platforms that we can use and to see that sometimes a mobile phone is all we need for a good result.

After the project work presentation, we had a food related workshop. We split into 2 groups - one was learning how to flambe and one was making mocktails (cocktails without alcohol). And then we switched, so that everyone got to try both things. Making the mocktails was easy and fun and the final result was like from a tropical isöland beach. Flambe was a bit more scary, because sometimes the flames were as tall as the kitchen room. But we all survived with hair and eyelashes intact.

Then it was just cheers and enjoyed the flamed pineapple and pear and and it “au revoir” to the school. Luckily we still had to enjoy the last evening with our new friends and families.

As always, in the case of these trips, this week gave us a lot. We learned a lot and created memories and connections that will last with us for a long time. We improved on many levels and feel like we got more independent and even if not every minute was great (sometimes we were tired, annoyed or homesick) we learned to deal with the situation and go on. And after all, the overall feeling is positive and we are happy we got to take part in this trip.

On Sunday we arrived in Rome, Italy and from there we took a train for maybe 1 hour to a small town near Rome called Monterotondo. On monday the host families brought us to the school, where the local students prepared an amazing welcome for us. We met there also students from Greece and Spain, that were part of a different project, but because the theme was the same for them and for us, the Italians decided that we will do this together. And it was nice to meet students from other countries as well.

The local students prepared for us a concert and we were surprised to hear they also learned to play and performed for us the Finnish national anthem. After that there was another surprise, a AI robot gave us a welcome speech and then we had a short lesson on how to operate it and how it works which was cool to try to play with. Next we did some ice breakers and played some games to get to know each other better and after that we started the introduction to the project.

Monterotondo is a small town of maybe 40.000 people and used to belong to the Orsini family, a very powerful and rich family in old time Italy. Originally it was an agricultural area with a summer house where the family spent time when they wanted a break from the busy time in Rome. Already the first day in Italy was just as expected. We were welcomed by pasta, pizza and our families kept on feeding us delicious food for the whole week. We even tried making our own pasta by hand. It was a lot of fun and it also tasted amazing.

The project we will be working here on is coding and developing a game on the topic of sustainability based on our code. We were excited to learn a little bit of coding and had some very fruitful brainstorming sessions on what the game should be about.

Tuesday, 19.03.2024

Today was an exciting day - we are going to Rome. We knew that the Italians would organize for us a day in Rome, but we got a big surprise; we will go to Rome twice. So this was the first trip of the two.

After around 45 minutes on the train we arrived in Rome. Our tour started at the Vatican and we were so lucky that when we arrived there, Saint Peter’s square was almost empty and there was almost no line at all. We went inside the St. Peter's Basilica, saw Michelangelo's “Pieta” and were absolutely blown away by the beauty of the cathedral. We learned that the area in front of Vatican used to be full of old gothic streets but Mussolliny wanted to have instead huge bulevards to make Rome look representative in accordance with the style and ideas of facism and so he gave an order to destroy the small streets and built a huge boulevard that makes you see the St.Peter’s from a big distance.

From there we walked to the Castel St. Angelo. It was initially commissioned by the Roman Emperor Hadrian as a mausoleum for himself and his family. The popes later used the building as a fortress and castle, and it is now a museum. The structure was once the tallest building in Rome.

The tour continued through many beautiful roman streets to the Piazza Navona. It is built on the site of the 1st century AD Stadium of Domitian and follows the form of the open space of the stadium in an elongated oval. The ancient Romans went there to watch the agones ("games"), and hence it was known as "Circus Agonalis" ("competition arena"). It is believed that over time the name changed to in avone to navone and eventually to navona. In the 17th century it became a showcase for Baroque design, with work by Bernini and Borromini among others. The Fountain Of Four Rivers stands in front of the Church of Sant'Agnese in Agone.

We also had time for a break and had some small snacks and later time for lunch. And after lunch came the thing we were looking for the most - Pantheon. It is one of the best-preserved of all Ancient Roman buildings, in large part because it has been in continuous use throughout its history. Since the 7th century, it has been a church dedicated to St. Mary and the Martyrs, known as "Santa Maria Rotonda".  Almost two thousand years after it was built, the Pantheon's dome is still the world's largest unreinforced concrete dome. The height to the oculus and the diameter of the interior circle are the same, 43 meters.

We walked that day almost 18 kilometers across Rome and felt tired, but it was worth it. So much amazing history and always more to see. The Italian students prepared for us also a digital guide to the sights so we could learn more about them using the interactive guide with our smartphone app. It is great to see how technology makes things easier.

Wednesday, 20.03.2024

After yesterday’s amazing trip to Rome, today we had a plan to stay at the school and work on the project. It is not easy to learn coding, even if we were using a simple drag-and-drop coding platform. It did take us a lot of time to make a small progress but we feel we have learned some basics of coding and maybe we can do this ourselves in the future. Next to the coding part of the project, we also had a soap-making workshop. We went to the chemistry lab and made soap ourselves so we have a nice memory this week (except the thousands of pictures).

In the afternoon we got a tour of the Monterotondo city, its history and then we went to the Orsini castle. The city is not too big but the old part is magical and we cannot get enough of the narrow old streets and houses with small balconies. It breathes history everywhere we turn. The Orsini castle is now a municipality office house, but was a great house of the family that was one of the richest families in the medieval and renaissance times in Rome. They supported art and artists and also the castle in Monterotondo had an amazing collection of art and artifacts from the old times.

After the tour we had an evening with our families, went to eat some pizza, bowling and spent some nice time together in the Italian style.

Thursday, 21.03.2024

Today was another day we went to Rome. With so much to see there, it would not have been possible to do in one day, so we were very glad.

We started the tour at the Colosseum. It is the largest ancient amphitheater ever built, and is still the largest standing amphitheater in the world, despite its age. Construction began under the Emperor Vespasian in 72 AD. The whole sight was amazing and then we walked to a Forum Romanum, which is surrounded by the ruins of several important ancient government buildings and originally it was a marketplace.

From there our tour continued via Piazza del Campidoglio, which is a square designed by Michelangelo in the 16th century to a The Tomb of the Unknown Soldier, which is a memorial to all soldiers that fell in the war for Italy. It was originally commissioned by Mussolliny and he also had his annual speeches from there to the crowd of his supporters.

Probably the highlight of the trip was an exhibition we went to called Domus Romane. Under the Palazzo Valentini is a hidden gem, namely the remains of two Roman houses including their baths. During an augmented reality tour, the excavations come to life with animations and virtual reconstructions. It was an amazing experience when in front of our eyes using the virtual reality and augmented reality the whole antic house came to life with its decorations, every detail in color as it was built in ancient Rome. It was a very immersive experience and left us almost speechless.

We ended the tour at the Fontana di Trevi, another Michelangelo’s creation and one of the peak attractions of Rome and we also saw the Spanish Steps. Then it was time to go back to Monterotondo for another afternoon with our new friends and their families.

Friday, 22.03.2024

The whole week went by so fast and this was our last day. The morning we spent working on the final project, which was the sustainable game we coded ourselves in international teams with the italian, greek and spanish students. When it was done, the teachers were a committee of judges and gave points to our games for topic, execution and message. So the whole project presentation was made into a competition model.

We all did a great job considering we all were coding beginners and had limited time to create the games. We learned some basics of coding and we were thinking about sustainable topics and how to connect the two topics together. We also practiced working in the international team and project management (also time management) when we had to divide the roles and make sure our work was done on time and well. We had some obstacles on the way we had to deal with but this is what happens in every project and we are now better prepared for the real life situations that can face us in the future.

At the end of the presentation the Italians prepared a surprise lunch for us with delicious italian style sandwiches.

The whole week was an amazing experience. We learned so much about Italian culture and the history of Italy, Rome and Monterotondo. We got to eat and also prepare ourselves Italian food and made some friends for life. We learned to code and use some other digital tools, played with the AI robot and saw how digitalization can improve and help in everyday life.

Projects like this are very important and we cannot wait for the next trip and new friends.