Arjen työtä poikkeusoloissa, osa 1

Monen työntekijämme arki muuttui maaliskuun puolivälissä, kun koronaepidemiasta seurannut poikkeustila Suomessa alkoi. Osalla työtehtävät muuttuivat välittömästi ja osa siirtyi tekemään omaa työtään etänä. Toki on niitäkin, joiden työtehtäviin korona ei ole vaikuttanut. Tämä poikkeuksellinen tilanne on haastanut kaikkia joustavuuteen ja olemme joutuneet mukautumaan työskentelyyn erilaisessa ympäristössä. Muutamat työntekijämme kertovat omin sanoin uudesta koronaepidemian muuttamasta työarjestaan.
Ensimmäisenä pääsemme kurkistamaan luokanopettajien muuttuneeseen arkeen.
Luokanopettajat Susanna Enlund ja Maria Aunola
Susanna Enlund ja Maria Aunola toimivat luokanopettajina Raumankarin koululla Himangalla. He työskentelevät tällä hetkellä työparina, vuorotellen sekä lähiopetuksessa että etäopetuksessa. Työ on samaa opetustyötä kuin aiemminkin mutta sitä toteutetaan nyt eri menetelmillä ja välineillä.
Susannan mukaan työnkuva on tänä poikkeusaikana muuttunut paljonkin. ”Ensimmäisten päivien ja viikkojen työmäärät olivat hurjia. Saimme hyvät ohjeet, mutta toiminnan käynnistäminen ruohonjuuritasolla vaati pitkiä työpäiviä. Se tuntui stressaavalta. Vähitellen poikkeustilanteen työtapoihin on tullut rutiineja, jotka helpottavat arjen sujumista”, Susanna kertoo.
Opettaminen koostuu nyt useista eri menetelmistä. Ekaluokkalaisille Susanna ja Maria suunnittelevat ja tekevät ohjeita Wilmaan sekä pitävät yhteyttä huoltajiin. Google Meetin avulla he tekevät opetusvideoita ekaluokkalaisten oppimisen tukemiseksi. Yläkoululaisten ja kuudesluokkalaisten kuvataiteen oppitunnit pidetään Google Meetin avulla. Maria ohjeistaa lisäksi 8-luokkalaisten liikuntatunnit Wilmassa. Tehtävän tekemisen jälkeen oppilaat palauttavat raportin ja kuvia suorituksestaan. Työpalaverit pidetään myös etänä. Etäopetuksen lisäksi he käyvät opettamassa 1-2 kertaa viikossa lähiopetuksessa olevia oppilaita.
Maria kertoo, että on oppinut paljon uutta ja oma digiloikka on ollut myös aikamoinen. ”Työssä on ollut myös huolta, stressiä ja kiirettäkin, kun pitää revetä moneen paikkaan eri tavoin kuin normaalisti. Työkavereita ja oppilaita olisi kiva nähdä livenä” hän tiivistää. Susanna lisää, että on ollut huikeaa huomata, kuinka iso merkitys yhteen hiileen puhaltamisella on. ”Olen saanut lukemattomia kertoja apua työkavereilta, lyhyelläkin varoitusajalla. Myös puhelut ja viestit sekä työkavereiden tapaamiset lähiopetuksessa piristävät.”
Marian ja Susannan terveiset lukijoille:
”Haluan kiittää kaikkia työkavereitani Raumankarin koululla, erityisesti työpariani. Tämä on mitä suuremmissa määrin tiimityötä! Kodit ovat tehneet upeaa työtä lasten ja nuorten kannustamisessa ja tukemisessa. Lisäksi huoltajien palautteella ja kannustamisella on ollut iso merkitys omaan jaksamiseen. Myös oppilaat ovat hienosti venyneet ja hoitaneet hommansa. Tsemppiä kaikille ja noudatetaan käytännön ohjeita. Ne ovat meidän ja lähimmäistemme parhaaksi. Kaikesta selvitään. Olemme kaikki samassa veneessä! We are all in this!”
Terveisin,
Susanna ja Maria