Arjen työtä poikkeusoloissa, osa 10

Heli-Leena Yli-Parkas ja lapset

Monen työntekijämme arki muuttui maaliskuun puolivälissä, kun koronaepidemiasta seurannut poikkeustila Suomessa alkoi. Osalla työtehtävät muuttuivat välittömästi ja osa siirtyi tekemään omaa työtään etänä. Toki on niitäkin, joiden työtehtäviin korona ei ole vaikuttanut. Tämä poikkeuksellinen tilanne on haastanut kaikkia joustavuuteen ja olemme joutuneet mukautumaan työskentelyyn erilaisessa ympäristössä. Muutamat työntekijämme kertovat omin sanoin uudesta koronaepidemian muuttamasta työarjestaan.

Heli-Leena Yli-Parkas kertoo varhaiskasvatusohjaajan työstä koronaepidemian rinnalla

Heli-Leena tekee varhaiskasvatusohjaajan työtä eli hän vastaa perhepäivähoidosta ja Raution ryhmäperhepäiväkodista, lasten sijoittelusta ja toimii Daisy-järjestelmän ja Vardan pääkäyttäjänä. Hänen työhönsä kuuluu erilaisia varhaiskasvatuksen hallinnollisia tehtäviä, varhaiskasvatuksen kehittämistyötä yhdessä varhaiskasvatuksen esimiesten kanssa sekä asiakaspalvelua perheelle varhaiskasvatuksen asioissa.

 

Heli-Leena:

Tällä hetkellä työpöydälläni on kesäajan järjestelyt, mm. henkilöstön lomat ja lasten varahoitopaikat. Siinä sivussa selvitellään vielä syksyn varhaiskasvatuspaikkoja ja odotellaan käynnissä olevien rekrytointien tuottavan tulosta. Näissä asioissa ollaan jääty aikataulussa jälkeen koronatilanteen vuoksi.

Koronaepidemian myötä on korostunut asiakaspalvelu perheille; huoltajat ottavat paljon enemmän yhteyttä, tehdään tiedotteita jne. Ihanasti huoltajat ovat suhtautuneet minunkin koronatoimiston taustaääniin, joita ovat tarjoilleet omat pienet etätyöapurit.  Koronan myötä on korostunut myös erinäiset hallinnolliset tehtävät, kuten erilaiset tilastoinnit ja selvitysten tekemiset. Valtakunnan tasolta ohjeistukset ovat muuttuneet usein ja se on vaatinut erilaisia toimenpiteitä aina kyseisen ohjeistuksen mukaisesti. Nyt olemme pikku hiljaa kuroneet aikataulua kiinni tilanteen vähän rauhoituttua, mutta vielä on syksyn osalta järjestelyjä kesken.

Työssä on selkeästi eletty vain tässä hetkessä. Siinä on korostunut nopeastikin muuttuvat ohjeistukset, joihin meidän on reagoitava heti ja toimittava sen mukaisesti. Joskus on tehty mielestämme hyvät ja toimivat järjestelyt, mutta jo seuraavalla viikolla ne ovat saattaneet olla siihen tilanteeseen vääränlaiset. Suunnittelu ja kehittämistyö on jäänyt selkeästi taka-alalle. Työ on nyt hektisempää ja sen määrä on kasvanut entisestään. Päivät ovat venyneet kun on saatava asioita päätökseen. Kesäajan järjestelyt esimerkiksi ovat olleet entistä haasteellisempaa kun perheissäkin eletään epävarmassa tilanteessa kesän suhteen, onko töitä tai saako lomaa. Varhaiskasvatuspalveluiden tarpeen ennustettavuus on normaaleissakin oloissa hyvin vaikeaa, joten tämä kevät on ollut kyllä hyvin epäselvä. Aina kaikessa on kuitenkin nähtävä jotain positiivistakin. Tässä on opittu organisointia, nopeaa reagointia, yhteistyötä ja sen merkitystä ihan uudella tavalla. Ennen kaikkea on nähty se, kuinka hyvä ja ammattitaitoinen henkilöstö meillä varhaiskasvatuksessa on. He ovat joustaneet jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa ja mahdollistaneet omalla panoksellaan sen, että yhdessä me selviämme tästä koronaepidemiasta. He tekevät työtä lastemme parissa, jotta me pääsemme töihin pyörittämään tämän kaupungin arkea.

Terveisesi lukijoille:

Yhdessä tästä selvitään; ymmärretään ja arvostetaan toinen toistamme. Yhdessä ollaan vahvoja!

Heli-Leena