Varhaiskasvatuksen erityisopettajan terveiset

Emilia Simonen-Sipilä

Olen työskennellyt varhaiskasvatuksen erityisopettajana Mäntylän päiväkodissa vuodesta 2017. Työskentelen lapsiryhmässä, jossa on useita enemmän tukea tarvitsevia lapsia. Työni on suunnitella ja toteuttaa yhdessä ryhmän muun kasvatushenkilökunnan kanssa ryhmässä olevien lasten yksilöllisten tarpeiden mukaan heidän varhaiskasvatusta, esiopetusta ja erityistä tukea. Lisäksi työhöni kuuluu koko kaupungin varhaiserityiskasvatuksen suunnittelu- ja kehittämistyötä yhdessä toisen varhaiskasvatuksen erityisopettajan kanssa sekä jonkin verran henkilöstön kouluttamista ja konsultointia.

Koronaepidemian aikanakin työni on pysynyt samana mutta koronaepidemian myötä lapsiryhmästä, jossa työskentelen jäi kotihoitoon ja etäeskariin yli puolet lapsista. Myös ryhmän henkilökunnasta joutui muutama jäämään pois. Aluksi tämä oli tietenkin melko ihmeellistä meille kaikille eikä ollut heti selvää kuinka esimerkiksi eskarien etäopetus täytyisi toteuttaa. Ensimmäisten viikkojen aikana moniin kysymyksiin alkoi kuitenkin löytyä vastauksia ja sain oman työni etenkin kotona olevien eskarien osalta uudelleen suunniteltua.

Sinällään työn sisältö ei niinkään muuttunut missään vaiheessa, koska tavoite pysyi samana: suunnitella ja toteuttaa lasten varhaiskasvatusta, esiopetusta ja erityistä tukea. Uutena työtapana mukaan tuli kotona olevien eskarien opetuksen toteuttaminen videoyhteyksillä. Samaan aikaan päiväkodissa paikalla olevien lasten erityinen tuki ja opetus ja jatkui normaalisti. Ohjeistuksia koronepidemiaan liittyen tuli jatkuvasti. On huomioitava, että esimerkiksi ohjeistus lisätä lasten huolellista käsien pesua kuulostaa melko yksinkertaiselta, mutta käytännössä se voi olla osalle lapsista suuren ponnistelun vaativa tehtävä. Myös jatkuvat muutokset rutiineissa ja esimerkiksi henkilökuntamuutokset ovat osalle lapsista hyvin kuormittavia kokemuksia.

Korona vaikutus oli monella tapaa pysäyttävä. Hektinen ja meluinen arki muuttui hetkessä rauhallisemmaksi ja hidastempoisemmaksi. Yllättävää oli huomata, kuinka itselleni oli vaikeaa sopeutua rauhallisuuteen työympäristössä, eikä sitä kauaa kestänytkään. Onnistuin kyllä loistavasti luomaan itselleni luonnollista kiirettä kun aloin aikatauluttamaan ja suunnittelemaan eskarien etäyhteyksiä. Samaan aikaan henkilökunnasta jäi osa pois, mikä myöskin lisäsi työhön epävarmuutta.

Etäyhteyksien suunnittelu vaati myös uutta näkökulmaa, koska moni asia piti pyrkiä suunnittelemaan niiden materiaalien pohjalle mitä kodeista luonnollisesti löytyisi. Tein myös paljon itse tietokoneen ruudulla jaettavia opetusmateriaaleja, jotka oli omien eskarieni yksilöllisistä tarpeista suunniteltuja. Toki onneksi myös valmiita materiaaleja löytyi. Etenkin itse suunniteltujen materiaalien työstäminen ja käyttö oli todella antoisaa. Ihanaa oli myös kokea omien eskarien onnistumisen kokemuksia uudella yhteydellä ja opettelimme jopa halaamaan tietokoneen välityksellä. Samalla uudenlainen työ oli kyllä kuormittavaa, koska monella tapaa työmäärä tuntui moninkertaiselta.

Nyt kun varhaiskasvatuksen rajoituksia on lievennetty, tuntuu arki taas suhtellisen normaalilta. Teemme niitä samoja juttuja mitä aina toukokuun viimeisillä viikoilla päiväkodeissa, vaikka lapsia onkin hoidossa yhä vähemmän. Kuten kuvasta näkyy, eskarit saivat todistuksetkin hieman normaalisti poiketen – ulkosalla aurinkoisessa säässä.

Terveisesi lukijoille:

Nautitaan hyvistä asioista ympärillämme!

Terveisin, Emilia

Kuvateksti: Emilia Simonen-Sipilä kuvassa vasemmalla