Mitä on hyvä käytös? Mitä ovat itsesäätelytaidot?

Onko hyvä käytös sitä, mitä vanhemmat ja opettajat odottavat johdonmukaisesti lapsilta ja nuorilta? Voisimmeko kenties ajatella, että lähtökohtina olisivat toisten huomioon ottaminen ja kunnioittaminen? Muistaminen, ettei itseä eikä toisia satuteta psyykkisesti tai fyysisesti? Voisiko siihen kuulua se, ettemme riko tavaroita, emme edes kiukuspäissämme? Voisiko hyvä käytös olla kohteliaisuutta; opetammeko lapsemme ja nuoremme sanomaan kiitos, ole hyvä ja anteeksi? Onko hyvä käytös sääntöjen noudattamista? Jokaisella meistä on varmasti oma listamme ja omat odotuksemme siitä, mikä on hyvää käytöstä, ja eri ympäristöissä ja kulttuureissa hyvä käyttäytyminen on erilaista.

Itsesäätelytaitoja joudumme kaikki opettelemaan, niitä kukaan meistä ei osaa syntyessään, ja ne voimme me jokainen oppia. Itsesäätelyllä tarkoitetaan sitä, että opimme hallitsemaan tunteitamme ja ilmaisemaan niitä käyttäytymisessämme kulttuurillemme hyväksyttävillä tavoilla.  Kyse ei ole tunteiden tukahduttamisesta tai vatvomisesta, vaan siitä, että pystymme itse vaikuttamaan tunteisiimme. Itsesäätelytaitojen avulla myönteiset tunteet vahvistuvat ja kielteiset laimentuvat tai muuttuvat helpommin siedettäviksi. Jokaisessa ikävaiheessa on opittavaa ja saavutettavaa sekä kehittymismahdollisuuksia. Oppiessamme tunteiden säätelyä, opimme itsesäätelyä ja ohjaamaan omaa käyttäytymistämme.

Jokaisella meistä on oma fysiologinen perustamme tunteiden tuntemiselle; toisten reaktiot ovat jo syntymästä asti vahvempia, toisten miedompia, ja esim. rauhoittumiseen kuluva aika vaihtelee yksilöllisesti. Vauvojen kanssa pohja itsesäätelyn oppimiselle luodaan vuorovaikutuksessa vauvan kanssa pyrkimällä vastaamaan vauvan tarpeisiin.

Leikkimiseen kannustaminen ja rohkaiseminen, ja leikeissä mukana oleminen on tärkeää, sillä leikki on avain hyviin sosiaalisiin taitoihin, ja lapsuudessa ja nuoruudessa tunnesäätelyn oppimiselle keskeistä on perhe- ja toverisuhteiden turvallinen rakentuminen ja koulunkäynnin onnistuminen. Lasta ympäröivien aikuisten on tärkeää tukea lastensa kaverisuhteiden syntymistä ja ylläpitämistä, sekä opettaa kotona tunteiden ilmaisua sopivalla tavalla, unohtamatta sitä, että  vanhempien oma esimerkki on erittäin tärkeää. Vankan pohjan lasten tunnetaitojen kehittymiselle tarjoaa se, että perheessä nimetään ja puhutan tunteista ja ilmaistaan niitä. Kannattaa myös muistaa, että vanhemmat voivat harjoitella tunteiden ilmaisua, jos se tuntuu heistä vaikealta. Vanhemmat, sekä isät että äidit, voivat kertoa lapsilleen esimerkiksi: ”Nyt minua harmittaa, kun tuo lasi meni rikki. Mitenhän saisin oloni paremmaksi?” tai ”Nyt olen vihainen, koska et eilen laittanut pyykkejä kuivumaan, eikä minulla ole puhdasta paitaa”.

Lapset tarvitsevat rauhallisena pysyvän aikuisen tukemaan tunteidensa käsittelyä tilanteissa, joissa lapsen oma tunnereaktio on niin iso, että hän ei tiedä mitä sen kanssa tekisi. Lapsi voi jopa pelätä voimakkaita tunteitaan. Aikuisen tärkein tehtävä onkin ottaa vastaan lapsen tunteet, näyttää että niitä ei tarvitse pelätä, ja kertoa että ne menevät aina ohitse. Rauhallisena pysyminen on aikuisen ensisijainen tehtävä. Aikuinen voi puolestaan rauhoittaa itseään tilanteessa hengittelemällä, laittamalla jalat tiukasti maata vasten, ja ottamalla aikalisän laskemalla vaikkapa kymmeneen. Olisi kuitenkin hyvä pysyä samassa tilassa lapsen kanssa lapsen tunnetilan ollessa voimakas.

Avoin keskustelu tunteista perheessä auttaa tunteisiin liittyvän tietoisuuden kehittymisessä, ja opettaa lapsia ja nuoria puhumaan omista tunteistaan. Murrosikäisten kanssa parhaaseen vuorovaikutukseen pääsee nuoria kuuntelemalla ja keskustelemalla aidosti heidän kanssaan; lämmin, läheinen, hyväksyvä ja huumorilla höystetty myönteinen vanhemmuus heijastuu jopa nuorten aivojen kehittymisessä, sekä toiminnallisesti että rakenteellisesti. Aikuisille haasteita ja oppimisen mahdollisuuksia tunnesäätelyssä tarjoavat mm. parisuhteet ja vanhemmuus.

Mukavia kotona tehtäviä harjoituksia koko perheelle ovat erilaiset vahvuuksiin painottuvat tehtävät. Perhe voi yhdessä piirtää vaikkapa vahvuuksien puun, johon jokainen voi nimetä lehtiin perheen vahvuuksia (esim. uteliaisuus, rohkeus, rakkaus, yhteistyö, toiveikkuus, sosiaaliset taidot jne.). Samoin voidaan yhdessä miettiä mitä ominaisuuksia voitaisiin vielä harjoitella. Positiivista ja myönteistä ajattelua tukemaan käy harjoitus, jossa mietitään kiitollisuuden aiheita omassa perheessä; kirjoitetaan ylös perheenjäsenen nimi ja kerrotaan, miksi ollaan hänestä kiitollisia. Itsearvostustehtävässä mietitään mitä asioita arvostetaan itsessä, mikä on parasta, mitä hyvää voidaan sanoa itselle ja mitä kukin rakastaa itsessään.

Pienemmät lapset pitävät usein satuhieronnoista, jotka opettavat lasta huomaamaan yhteyden mielen ja kehon välillä, ja rauhoittumaan hetkeen, mikä edesauttaa tunnesäätelyn kehittymisessä. Usein lapset ihastuvat kiitollisuusharjoitukseen, jossa vanhempi nostaa käden ja sormien avulla listataan kiitollisuuden aiheita tai asioita, jotka ovat juuri tänään olleet hienoja. Harjoitus lisää yleisesti positiivisten asioiden huomioimista ja kiitollisuuden tunnetta sekä rauhoittumista hetkeen. Lisäksi se auttaa kertaamaan päivän tapahtumia ja keskustelemaan niistä vanhempien kanssa, mikäli päivästä on jäänyt jotain pohdittavaa.

Kaikenlaiset rentoutumisharjoitukset auttavat keskittymisessä ja harjoittavat ajatusten, tunteiden ja kehon yhteyden huomaamista ja tunnistamista, mikä auttaa itsesäätelyn opettelemisessa. Pienempien lasten kanssa hyvä rentoutumistekniikka on vaikkapa vuorotellen kaikkien lihasten jännittäminen ja rentouttaminen, ja vanhempien lasten kanssa voidaan tehdä esim. hengitysharjoituksia.

Myötätuntoa ja empatiaa voi harjoitella tekemällä harjoituksen, jossa kirjoitetaan pienille paperilapuille kivoja asioita ja hyviä toiveita jollekulle etukäteen päätetylle läheiselle. Toiveet voivat olla konkreettisia asioita tai tunteita, vaikkapa turvallisuutta tai onnellisuutta. Vanhempi voi toimia kirjurina lapsen niin toivoessa. Laput laitetaan rasiaan tai purkkiin, jonka lapsi tai nuori voi koristella tai maalata haluamallaan tavalla. Lopuksi rasia tai purkin voi antaa lahjaksi henkilölle, jota toiveet koskevat. Tästä harjoituksesta tulee todella hyvä olo ja se lisää myötätunnon kokemusta ja onnellisuuden tunnetta. Samaa harjoitusta voi käyttää myös itsemyötätuntoharjoituksena, jolloin toiveet koskevat itseä. Mietitään mikä tekee juuri minut onnelliseksi tai mistä juuri minä pidän? Laput laitetaan purkkiin ja niitä voi tarvittaessa tutkiskella sekä muuttaa tai täydentää kun se tuntuu mielekkäältä. Nämä harjoitukset sopivat erittäin hyvin koko perheelle.

Hyvää Hyvän Mielen huhtikuuta kaikille toivotellen,

Marika Moilanen
perheneuvolan psykologi

Lähteet:

Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet; Marja Kokkonen, 3. painos 2017; PS- kustannus
Kuinka edistää lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja; Carolyn Webster-Stratton 2008; Profami Oy
Kamalan ihana päivä; Elina Kauppila, 3. painos 2016; Viisas Elämä Oy