Kalajoen historiaa

Kalajoen seutu vapautui veden vallasta vasta kivikauden loppupuolella, minkä vuoksi kunnan alueelta on tavattu vain joitakin kivikautisia löytöjä. Löydöistä merkittävin on Kivimaan laaja asuinpaikka Raution alueella. Aluetta asuttivat saamelaiset aina 1200- ja 1300-luvulle. Myöhemmin alue oli pääasiassa satakuntalaisten ja hämäläisten eräaluetta.

Vakinaisesti asutus sai alkunsa, kun muutamat eräkävijät asettuivat Kalajoen ja Himanganjoen suulle. Seudun vanhimmat kylät ovat Pohjankylä, Eteläkylä ja Raumankari, jotka on perustettu todennäköisesti 1300- ja 1400-luvuilla. Rautilan kylällä on Kuninkaankivi-muistomerkki muistuttamassa Ruotsin kuninkaan käynnistä paikalla. Perimätiedon mukaan Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik pysähtyi paikalla matkalla pohjoiseen.

Väestön pääelinkeinoja olivat aluksi maatalous, kalastus ja hylkeenpyynti. Kalaa pyydettiin isoimmista joista ja merestä. 1400-luvulla merestä kohonneesta Maakallasta kehittyi 1500-luvulla tärkeä kalastustukikohta, jonne rakennettiin kymmeniä kalamajoja ja aittoja.

Keskiajalla Kalajoki kuului Salon seurakuntaan.

Vuonna 1525 Kalajoesta muodostettiin Salon kappeliseurakunta. Himanka taas kuului aluksi Pietarsaaren hallintopitäjään, 1490-luvulta lähtien Kokkolan hallintopitäjään. 1570-luvulla Kalajoesta muodostettiin oma hallinto alue, johon kuuluivat Alavieska, Ylivieska, Sievi, Reisjärvi, Nivala ja Haapajärvi. Samana vuonna muodostettiin myös Lohtajan hallintopitäjä, johon kuului Himanka. Himanka kuului aluksi Lohtajan seurakuntaan, mutta itsenäistyi Lohtajan kappeliseurakunnaksi 1700-luvun alussa.

Kalajoki ja Himanka kasvoivat hitaasti 1600-luvulla, jolloin väkiluvun kehitykseen vaikuttivat erityisesti katovuodet ja sota-ajat. Isoviha myös rajoitti Kalajoen ja Himangan asutuskehitystä. Isonvihan jälkeen asukasmäärä alkoi nousta ja 1700-luvun lopulla asutus alkoi voimakkaasti kasvaa. Kalajoen ja Himangan suuseutujen hyvä liikenteellinen asema johti siihen, että Kokkolan porvarit alkoivat pitää markkinoita näillä alueilla. Kalajoella Plassin markkinapaikka nousi alueelle tärkeäksi kauppapaikaksi. Himangalla taas vanha Raumankari muodostui alueen tärkeäksi kauppapaikaksi.

1800-luvulla Kalajoki oli tunnettu monipuolisesta pienteollisuudesta. Pitäjässä valmistettiin mm. messinkiesineitä, kelloja ja aseita. Himangalla laivanrakennus kasvoi huomattavaksi elinkeinoksi. Tärkein elinkeino oli väestölle 1700-luvulta aina 1800-luvun loppuajoille saakka tervanpoltto, joita myytiin kokkolalaisille porvareille.

Suomen sodassa 1808 Himangalla käytiin pieniä kahakoita venäläisten kanssa. Kalajoella kuoli Suomen sodan aikaisessa taistelussa Wilhelm von Schwerin. Kalajoki kuului Kalajokilaaksossa 1800-luvun alussa syntyneen herätysliikkeen ydinalueisiin. Vuosina 1838 -1839 Pohjankylän Törnvallin talossa pidettiin tunnetut Kalajoen käräjät, joissa heränneitä tuomittiin konvektikkeliplakaattiin vedoten. Suuri joukko heränneitä maallikoita tuomittiin sakkoihin ja pappeja erotettiin lyhyeksi aikaa virastaan.

Siltasaaren siirretty käräjärakennus toimii nykyisin Kalajoen kotiseutumuseona. 1800-luvulla Himangan asukasmäärä alkoi kasvaa. 1810 asukkaita oli 491 1850 892. Suuret kuolonvuodet 1866-1868 vähensivät hieman Kalajoen ja Himangan asukasmäärää.

Nykyään Kalajoki on tunnettu matkailukuntana, pääartikkelinaan Kalajoen Hiekkasärkät, joka on ollut valtakunnallisesti tunnettu ja markkinoitu lomakohde jo 1970-luvulta lähtien. Kalajoella on edelleen myös vahva maatalousperinne, ja maatiloilla tuotetaan yhä viljaa, perunoita, lihaa ja maitoa. Metalliteollisuutta Kalajoella vetävät mm. Kalajoen teräs ja Rahjan satama.

Kalajoki perustettiin vuonna 1865. Kalajoen asukasluku kasvoi pitkään tasaisesti 1900-luvulla. 1920 kunnassa oli 5780 asukasta. 1952 heitä oli 7085 ja 1960 jo 7373 asukasta. 1960-luku katkaisi kuitenkin suotuisan väestönkehityksen ja asukasluku laski vuoteen 1970 mennessä 6979. 1970-luvulla väkiluku alkoi uudestaan kasvaa. Vuonna 1985 Kalajoella oli asukkaita 9108. Kalajoesta tuli kaupunki vuoden 2002 alusta.

1868 Himangasta muodostui oma pitäjä. 1870 asukkaita oli jo 2192, samana vuonna Kannuksen Mutkalamminkylästä siirrettiin kaksi taloa Himangan Himangankylään. Talot olivat Ainali ja Oja. Himangan asukasmäärää vähensivät 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa siirtolaisuus. Siirtolaiset muuttivat alueelta pääosin Amerikkaan. Paikallisia urheiluseuroja ovat Himangan Urheilijat, Himangan Roima sekä Himangan Pallo. Ahti Pöyhtäri, 2000-luvulla kuollut kunniamerkein palkittu sotaveteraani ja paikallispoliitikko, on kirjoittanut seudun historiasta. Hän oli syntynyt Himangalla 11. elokuuta 1918. Himanka on myös eräs Suomen merkittävimmistä ruokaperunan tuottajakunnista. Himankalaisen perunan laatu on tunnustettu myös naapurimaissa Ruotsissa, Norjassa, Virossa sekä Venäjällä. Ennen vuotta 2010 tehtyä kuntaliitosta pitäjässä oli 3 023 asukasta.

Kappeliseurakunnan oikeudet Rautio sai 11. marraskuuta 1826. Tällöin liitettiin myös Kärkisen kylä samaan kappeliin. Itsenäiseksi kirkkoherrakunnaksi Rautio oikeutettiin 1912, mutta todellisuudessa tämä tapahtui vasta vuonna 1921. Pitäjässä oli kaksi isompaa kylää: Kirkonkylä ja Kärkinen. Asutuksen muodostumisen mukaan erotettiin myös seuraavat kylät: Huhtakylä, Hollanti, Sorvari, Taipale, Pahkamaa, Typpö ja Iso-oja. Vuonna 1970 pitäjässä oli 1 423 asukasta.

Raution pitäjä liittyi Kalajokeen 1973. Himangan kunta liittyi Kalajoen kaupunkiin 1. tammikuuta 2010. Uuden kunnan vaakunaksi tuli Himangan vaakuna. Samalla Himangan alue siirtyi Keski-Pohjanmaan maakunnasta Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.