Kaikkien Kalajoki -kampanja kerää muistoja asukkailta ja matkailijoilta – ensimmäiset tarinat nyt julki!

Mitä Kalajoki merkitsee sinulle? Oletko syntynyt täällä, etkä voisi kuvitellakaan asuvasi muualla? Vai sykkiikö sydämesi edelleen synnyinseudullesi, vaikka asutkin toisella puolella maata tai maapalloa? Toiko työ, opiskelu tai rakkaus sinut Kalajoelle? Vai löytyikö kenties mielitiettysi Hiekkasärkiltä auringonlaskun aikaan?

Kaikkien Kalajoki -kampanjan idea on simppeli: Tarinat ja muistot ovat elämän suola. Oli yhteytesi kaupunkiimme mikä hyvänsä, kutsumme sinut juhlimaan kanssamme 500-vuotisjuhlaa. Haluamme kuulla juuri sinun tarinasi, sillä ilman ihmisiä, jaettuja iloa ja suruja, ihania lomahetkiä, arjen aherrusta ja yritteliäisyyttä meitä ei olisi.

Lähetä omat muistosi ja osallistu 100 euron lahjakortin arvontaan. Katso myös kampanjan mainosvideo, jossa esiintyvät kalajokiset nuoret Sylvia SIlvasti ja Joel Kinaret sekä keramiikkataiteilijat Irma ja Kari Isopahkala. Isopahkaloiden tarinan sekä muutamia nimimerkkien lähettämiä muistoja pääset lukemaan tästä artikkelista. Kaikkiaan tarinoita on tullut jo yli 50!

Omat muistosi pääset lähettämään tästä linkistä.

Mainosvideon voit katsoa puolestaan tästä linkistä.

Irma ja Kari Isopahkalan tarina: "Unelma omasta keramiikkapajasta toteutui Kalajoella"

Ennen kuin tämä tarina palaa Kalajoelle, tehdäänpä pieni matka Ruotsiin. Elettiin vuotta 1969, kun automme keula Kalajoella osoitti kohti Ruotsin länsirannikkoa, tarkemmin sanottuna Skånea ja siellä sijaitsevaa Höganäsin kaupunkia. Elämä muuttui, mutta onneksi oli edelleen meille niin tärkeä meri – vaikkakin Perämeri vaihtui Pohjanmereen.

1960-luvulla Suomesta lähti paljon ihmisiä Ruotsin puolelle. Siellä oli tarjolla töitä, joista maksettiin hyvää palkkaa. Mekin tartuimme tilaisuuteen. Olimme Ruotsiin saapuessamme jo perhe: Kari, minä ja pieni Tomi-poikamme. Höganäs Bolagetin tehdas työllisti meidät, ja virikkeet etsimme meriluonnosta ja Höganäsin monista keramiikkapajoista. Meillä oli unelma omasta keramiikkapajasta – taiteesta ja käsillä tekemisestä.

Tiesimme, että Tukholman lähellä oli suuri Gustavsbergin tehdas, jossa tehdään käyttö- ja taidekeramiikkaa. Onnistuimme saamaan sieltä uudet työpaikat. Kari pääsi kuuluisan keramiikkataiteilijan Stig Lindbergin ateljeehen ja minä italialaisen Giovannin posliininmaalausoppiin. Työ oli kiehtovaa ja innovatiivista, ja meri jälleen lähellä.

Oi niitä aikoja!

Vuonna 1972 muutimme takaisin Kalajoelle, sillä Kari paloi halusta perustaa oma keramiikkapaja. Hän sai kotiväeltään käyttöönsä ulkorakennuksen. Materiaalina oli etelänkyläläinen punasavi, ja itse tehty polttouuni toimi öljyllä.Kalajoen matkailu kasvoi ja kehittyi valtavasti 70-luvulla. Hotelli-ravintola Rantakallan avajaisia vietettiin toukokuussa 1972, ja siitä tuli Irman työpaikka kahdeksi seuraavaksi vuodeksi. Kalajoelle tuli myös ensimmäinen matkailuasiamies. Markkinointi Norjaan ja Ruotsiin tuotti tulosta ja turisteja alkoi tulla paljon.

Osa viipyi viikkoja Hiekkasärkillä

Luovuus kukoisti ja Etelänkylällä toimineen pienen pajan oli aika laajentua. Kalajoen kunnan avulla löytyi hyvä vuokratontti, jolle uusi keramiikkapaja valmistui 1974. Sijainti kasitien varrella on ollut meille lottovoitto. Korkeapolttoisen saven ja ison kaasu-uunin ansiosta aloimme valmistaa käyttöesineitä. Pian olimme samoilla markkinoilla Arabian ja Pentikin kanssa. Paja työllisti nyt meidät molemmat, ja saimme ammattitaitoisia työntekijöitä pajallemme entisistä Gustavsbergin kollegoista ja paluumuuttajista. Turisminkasvu näkyi asiakasvirtana pajallamme.

Savitaipaleemme varrelle on mahtunut monia markkinoilla ja yhteiskunnassa tapahtuneita muutoksia, muun muassa suomalaisen keramiikan ja posliinin valmistuksen siirtyminen halvemman työvoiman maihin. Juuri ennen 90-luvun alun lamaa investoimme uuteen, isoon keramiikkatehtaaseen Torniossa. Se oli meille kallis ”harharetki”, mutta siitäkin selvittiin.

Kolme sukupolvea savenvalajia

Kolmesta pojastamme keskimmäisestä eli Antista kasvoi savenvalaja. Hän halusi jatkaa pajatoimintaa Kalajoella. Sukupolvenvaihdoksen teimme 2008. Kesällä 2024 juhlimme keramiikkapajamme viittä vuosikymmentä, kolmen sukupolven taidenäyttelyn merkeissä. Tänä päivänä paja työllistää Antin lisäksi hänen puolisonsa Pia-Marin. Myös heidän tyttärensä Tytti on ollut pienestä pitäen savitöissä, koulun ja opiskelun ohella. Sesonkiaikoina paja työllistää myös valureita ja muovaajia.

Kalajoki on ollut perheellemme hyvä paikka asua, yrittää ja toteuttaa unelmaamme omasta keramiikkapajasta. Tämä ympärillämme oleva luonto merineen ja hiekkarantoineen, auringonlaskuine ja -nousuineen kiehtoo ja inspiroi meitä aina vaan. Miten hienoa onkaan nyt juhlistaa yhdessä 500-vuotiasta kotipaikkakuntaamme!

Kalajokea onnitellen,

Irma ja Kari Isopahkala

Muistoja matkan varrelta

”Kalajoki on täynnä muistoja lomamatkojen muodossa jo ihan pienestä asti. Mieleenpainuvin muistoni on kuitenkin häämatkamme, jonka toteutimme Kalajoelle. Meille sattui aina ihana sää, jolloin pääsimme lököttelemään rannalle. Hotelli oli myös ihanasti meidän liittoa muistanut ja saimme pienen lahjan ja huoneen kauniilla näköalalla merelle päin. Loma sujui hyvin iltakävelyjen merkeissä rannalla, syömässä hyvin ravintoloissa ja hotellin aamupalalla, sekä kylpylässä rentoutuessa. Odotimme myös esikoista, mistä jäi erityisesti mieleen rannalle kaivettu kolo, että sai mahallaan köllötellä!”

”Kävin eka kerran Kalajoella vuonna 2022 Kylpylä Sanissa. Pidin 5 päivän rentoutusloman, johon kuului tietenkin kaikenlaista kivaa kylpylän lisäksi. Ihastuin kauniisiin maisemiin ja mahtavaan uimarantaan. Jäin koukkuun ja sen jälkeen olen käynyt useasti ihan viikonloppua viettämässä ystävien kanssa. Viime keväänä vietimme siellä ystävän synttäreitä ja jorattiin Irkkupubissa. Löydettiin myös mahtava vaateputiikki, mistä tietysti mukaan lähti kassikaupalla erikoisuuksia. Ja taas ollaan tulossa. Oli niin hyvä hotellitarjouskin, jota ei voinut ohittaa. Mahtava lomapaikka kerta kaikkiaan ja Onnibussilla Oulusta hurahtaa nopeasti ihan Hiekkasärkkien kupeeseen.”

”Oi ihana nuoruusaika- -69. Sinne siis tyttöporukalla lähdettiin. Oli lämmin kesäilta ja Juhannus Aatto. En ollut montaa kertaa vielä käynyt koko Kalajoella. Ihana meri ja lämmin tuuli. Ulkolavalle tanssin pyörteisiin. Alkuillasta näin nuoren miehen, eipä hän mua vilkaissutkaan. No tanssit jatkui ja hakijoita riitti. Meillä tytöillä vientiä kyllä oli, musiikki raikas ja tanssi taitas. Kuinka ollakkaan , hän tuli ja minut tanssiin pyysi. Joku ihme siinä mukana oli, kun hän kauniiden naisten joukosta juuri minut huomasi. Lopputanssit sitten kuluikin hänen kanssaan. Tanssien loputtua, lähdimme me tytöt kotiin. Ihastukseni jäi sinne jatkamaan Juhannuksen viettoa. Minä lähdin pois. Voiskohan oikein sanoa se oli rakkautta ensi silmäyksellä ainakin minulla. Aikaa kului ja vielä nähtiin, nyt on meillä yhteiseloa jatkunut pitkään. aviossakin jo 51 vuotta kohta. Kalajoella olemme käyneet melkein joka kesä. Siellä on ihanan lämmin aurinko ja puhdas merivesi. Nyt on aikaa muistella noita ihania nuoruusaikoja." Nimimerkki: Juhannusheila

"Kun 90-luvun puolivälissä kävimme Etelä-Suomesta lomalla Kalajoen Hiekkasärkillä, tärkeää lasten kanssa lomaillessa oli tietysti hiekkaranta ja vesipuisto. Myöhemmin, 2000-luvun alkupuolella lomailimme jälleen perheeni kanssa Hiekkasärkillä, mutta siitä reissusta jäi ristiriitaisen tunnelmat. Tiesimme jo silloin nykyisen ex-puolisoni kanssa, että tulemme eroamaan. Lapsemme eivät sitä silloin tienneet eivätkä ehkä aavistaneetkaan. Yritimme luoda rantalomafiilistä heille ja ehkä onnistuimmekin. Välillä minun oli pakko kuitenkin lähteä itkemään ja selvittämään ajatuksiani yksin rannan lankkupolkuja kävellen ristiin rastiin. Muistan, että istuin illalla auringon laskiessa penkillä yhdellä rannan korkeimmista kohdista ja kaikkialla oli niin kaunista paitsi ajatuksissani. Lupasin itselleni, että kun olen toipunut erosta ja pystyn mahdollisesti ajattelemaan uutta rakkautta elämääni ja kun suhde alkaa tuntua pysyvältä, tulen tälle samalle penkille hänen kanssaan puhtain, toiveikkain ajatuksin katsomaan sitä ihanuutta. Se hetki merkitsisi joskus tulevsisuutta uutta elämänvaihetta elämässäni. Näin tapahtui! Lupasin ja pidin lupaukseni. Lomailemme edelleen, "uuden" rakkauteni kanssa 15 vuoden jälkeenkin Hiekkasärkillä. Ja istumme yhä tuolla penkillä, kun kävelyreitti kulkee sen kautta. Kerran olen penkillä aikoinaan tekemästäni lupauksestani hänelle kertonut. Tuskinpa hän sen muistaa, mutta minun mieleeni se palaa joka kerta, kun istun tuolla penkillä, yksin tai yhdessä hänen kanssaan."

"Kun olin 5-8-vuotias asuimme Rovaniemellä, 1969-72. Meillä oli tapana viettää autokesälomia. Jokainen loma alkoi samalla tavalla, kohti Mummilaa Seinäjoelle ensin. Kalajoki, Kalajoen hiekat oli ensimmäinen yöpymiskohde. Se oli aina niin uskomattoman hieno fiilis, kun saavuimme alueelle. Avointa merta ja hiekkarantaa, pikkupojan silmissä "äärettömästi". Yksityiskohtia en osaa eritellä. Muistan ja näen vain sen tuntemuksen edelleen."

"Oi, 1980-luvulla Kalajoen Juhannus oli paratiisi! Torstai-illasta sunnuntaihin me teinit asuimme teltassa, nukuimme päiväunia autossa tai kavereiden teltan edessä, poppi soi autossa ja mankoissa ympäri leirintäaluetta yötä päivää, jonotimme suihkuun, elimme sipseillä, makkaralla ja kossukolalla. Äitin kutoma villapaita lämmitti ihanasti aamuviideltä. Esiintyjät olivat sivuseikka, kun tärkeintä olivat kaverit, pusuttelut, telttanaapurit, kesä ja vapaus. Kellonajan sai selville auringosta. Jos satoi hetken, se ei haitannut, koska kyllä aurinko kuivasi. Oli yö tai päivä, leirintäalue sykki elämää, joku nukkui pihlajan juurella, Europe lauloi ja elämä oli just ihan parasta!" Nimimerkki: Harlekiini

"Olen Kalajoelta kotoisin ja toin ystäväni kauempaa viettämään mökille Juhannusta 1990-2005 vuosien ajan. Silloin oli vielä mahtavat Juhannukset Kalajoella ja niistä pidettiin. Asuimme vuoteen 2003 saakka Kalajoella. Nykyään asumme Raahessa ja ystävät ovat muuttaneet pitkin Suomea... joten ei enää tule Juhannusta vietettyä Kalajoella. Kalajoella kyllä käymme isovanhempien luona ja joskus kierretään Hiekkasärkkien kauttakin."

"Tapasin nuorena tulevan mieheni joka opiskeli Ylivieskassa, minä Helsingissä. Aina kun saavuin Pohjois-Pohjanmaalle, lähdimme hänen mummonsa mökille Kalajoelle. Unohtuipa vaan kerran saunareissulla avain, ja minä jolla oli enemmän vaatetta, jouduin lähtemään etsimään mökkiä josta löytyisi joku ja antaisi lainata kännykkäänsä että saisimme soitettua mummolle että tulee avaamaan meille mökin oven toisella avaimella. Tulipahan Vihasniemen mutkittelevat mökkitiet heti alkuun tutuksi, ja mummokin silti hyväksyi sukuun!"

"Olen upottanut varpaat Kalajoen hiekkaan ennen kuin olen oppinut edes kävelemään. Dyynit ovat nähneet lapsuuteni hiekkalinnat ja uimataidon karttumisen, nuoruuden ensimmäiset humalassa horjumiset, lukemattomat kilometrit lenkkeillen meri-ilmaa syvään vetäen ja ne hetket, kun olen katsonut horisonttiin ja miettinyt, mitähän tällä elämällä tekisi. Kalajoki on onnistunut tarjoamaan minulle koulutuksen ja ammatin, nousujohteisen uran sekä turvallisen kodin ja ympäristön asua. Vaikka maailma houkuttelee intohimoisesti matkustamaan, Kalajoki pitää minut otteessaan muistuttaen, missä koti on. On uskomatonta, miten kesän auringonlaskut onnistuvat lumoavaan ja tuntumaan epätodellisilta joka kerta uudestaan, myös paljasjalkaisen asukkaan silmin. Varsinkin kesäaikaan suupielet venyvät korviin, kun ajattelen, kuinka ihmiset ympärillä ovat satsanneet kesälomaansa ja saapuneet Kalajoelle. Minä saan elää tätä monen ihmisen ”loma-hypeä” joka ikinen päivä. Kalajoki ei ole vain paikka kartalla - se on elämäntapa, tunne ja tarina."