Miksi haimme mukaan kokeiluun? - 15.1.2025:
"Miltä tuntuisi oikeasti asua pohjoisessa?"

Meitä on Kalajoelle asumisseikkailuun tulossa Nurmijärveltä kolme tyyppiä eli minä Anja 57 v, Kaapo 58 v ja Milla-cairnterrieri, kohta 14 v.  Työskentelen kansainvälisessä vakuutusyhtiössä tuotekehitystiimissä Market Product Analystina. Kaapo toimii projektipäällikkönä LVI-alan yrityksessä Helsingissä ja aloittaa tammikuussa työn ohessa opinnot Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa. Milla toimii ansiokkaasti vakuutushommien etätyönjohtajana.

Viihdymme hyvin lomillamme pohjoisessa ja suosikkipaikkamme ovat Syötteen ja Kalajoen maisemat. Talvisin moottorikelkkailemme, laskettelemme ja hiihdämme. Olemme myös hyvän ruoan ja kulttuurin ystäviä. Uusi kesäharrastuksemme on suppailu.

Kalajoki vetää puoleensa, siitä onkin tullut meille vakiopysähdyspaikka pohjoisen matkoilla. Olemme hieman pohtineet oman paikan hankkimista, mutta ostaminen tuntuu vielä tällä hetkellä isolta asialta. Syyskuussa merta ja vuorovettä kesken työpäivän katsellessani aloin kuitenkin miettiä, että miksi pitäisi ostaa, kun vuokratakin voi? Sovimme, että vuokraamme kevättalvelle 2025 jonkun huoneiston ja kävin katsomassakin muutamaa kohdetta, mutta niistä ei vielä natsannut mikään. Kotiin palattuani kiireinen työsyksy vei mennessään, kunnes marraskuussa näin ilmoituksen asumiskokeilusta. Tunsin, kuinka palaset loksahtelivat paikoilleen. Lähetin hakemuksen siltä istumalta.

Haluamme tutustua paremmin Kalajokeen ja sen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin ja tapahtumiin. Kaapoa kiinnostaa myös kaupungin julkishallinto ja poliittinen elämä/ rakenne. Nykyisen työn ja alkavien opintojen näkökulmasta häntä kiinnostaa myös julkisen rakennuttamisen projektit. Tämä kokeilu antaa varmasti hyvän kuvan siitä, miltä tuntuisi oikeasti asua pohjoisessa ja madaltaa mahdollisesti kynnystä tehdä siirtoja asian suhteen. Uskomme niin ikään oppivamme ammattilaisilta somesisältöjen tuottamiseen liittyviä asioita ja mahdollisesti löydämme myös uusia tuttavuuksia. Milla on merkannut Kalajoelle reviirimerkit ja luottaa siihen, että hänestä ja karvakavereiden näkökulmasta tulee hyviä postauksia facebookin cairnterrieri-ryhmään.

Onhan tämä pieni lottovoitto saada tieto pääsystämme mukaan tällaiseen seikkailuun! Minulla oli alusta asti jotenkin varma olo tästä, mutta saatuamme tiedon mukaanpääsystä nousi energiataso välittömästi ja odotus sekä ilo alkoi kuplia sisällä. Mikään ei jännitä tai pelota, koska Kalajoki on jo jonkin verran tuttu paikka, mutta tietyt asiat toki mietityttävät. Esimerkiksi miten elämä lähtee rullaamaan; mistä löydämme hyvän ruokakaupan, miten terveydenhuolto toimii, jos oleskelun aikana sattuu jotain ja vanhan koiran omistajana pohdin toki eläinlääkäripalveluiden saatavuutta.

 

UUSIN RAPORTTI

Viikkoraportti sunnuntaina 20.4.2025:
"Täytyy ihailla sitä, miten upeasti talo on kunnostettu ja mikä huikea työympäristö seurakunnalla siellä onkaan"

 

Huhtikuun puolenvälin viikkoon mahtui taas kaikenlaista liikunnallista ja jopa historiallistakin.

Viikko alkoi töiden jälkeen pilateksen korvaustunnilla, ja keskiviikkona sain Kaaponkin innostettua mukaan harjoitukseen tiiviin opiskelurupeaman päätteeksi. Olen iloinen, että löysin lajin täällä uudelleen.

Tiistai oli odotettu ja historiallinen päivä, sillä Millalla oli työmaakäynti rakenteilla olevassa vierasvenesatamassa, kiitos Anu-Maijan ja Vesan, jotka järjestivät sen. Perillä Matti ja Marko ottivat meidät juhlallisesti vastaan ja esittelivät meille paikkoja. Ajoväylät, reunavallit ym. näyttivät siellä paljon suuremmalta kuin mantereen puolelta katsottuna ja kaikkialla oli todella siistiä. Millalta tuli hyväksyvä tassuleima ammattimiehille sen jälkeen, kun oli keskusteltu vielä työmaan seuraavista stepeistä. Videon vierailusta voit katsoa tästä linkistä.

Illalla rentouduttiin pitkällä lenkillä Aatu-cairnin kanssa. Kiertelimme golfkentällä ja pururadalla peräti kolmisen kilometriä, mikä on mummokoiran yhden lenkin pituudeksi todella hyvä. Lenkillä Milla jopa vähän liehitteli Aatulle, joten taisipa olla ihastusta ilmassa. Tunne oli molemminpuolinen, sillä kotiin päästyämme Aatu laittoi itsestään videopätkän missä hän ulvoo ikäväänsä.

Keskiviikko oli ensimmäinen pääsiäislomapäivä ja todella lämmin kevätpäivä. Aamulenkin jälkeen matkasimme tutustumaan Jokelan pappilaan. Siellä saimme lämpimän vastaanoton ja kuulimme huimiakin tarinoita menneiltä vuosilta. Täytyy ihailla sitä, miten upeasti talo on kunnostettu ja mikä huikea työympäristö seurakunnalla siellä onkaan! Iltapäivällä minulla oli hieronta, jonka aikana Kaapo teki matikantehtäviä. Meillä taisi olla univelkaakin, sillä keskiviikkona nukuimme poikkeuksellisesti myös kunnon päikkärit.

Liikunnallinen viikko jatkui e-fatbiken vuokrauksella Tapion Tuvalta. Eräs suomalainen sanonta sopii retkeemme, mutta sanotaan tässä näin, että oli ikimuistoinen reissu. Ensi kerralla katsotaan tarkemmin mitä polkuja ajellaan. Pienen seikkailun jälkeen päädyimme Valkeaveden laavulle makkaranpaistoon ja sieltä raviradan ja Tahkokorvan kautta takaisin ja ansaitulle BeachRosen lohikeitolle.

Viikon lopulla kävimme Pudasjärvellä, jonne satuimme menemään hyvään aikaan, sillä saimme seurata spektaakkelimaista jäiden lähtöä joesta. Matkalla poikkesimme komean Koitelinkosken kautta, missä jaloittelimme ja nautimme munkkikahvit.

Kalajoen pääsiäiskokko jäi näkemättä, mutta veljeni oli viritellyt tulet mökkirantaan, vaikkei niillä korkeuksilla pääsiäiskokkoa ruukatakkaan normaalisti polttaa. Vaihdoimme tulia katsellessa kuulumiset ennen saunaa ja sen jälkeen luimme tietenkin paikallislehdet. Ilahduimme huomatessamme puolensivun Kalajoki-mainoksen Iijokiseutu-lehdessä.

Vaikka olimme vain yhden yön reissulla, niin Kalajoelle saavuttaessa meillä oli jälleen sydämessä sellainen olo, kuin olisimme tulleet kotiin. Tuntui hyvältä avata Marinan ovi auringonlaskuun ja katsella ulos merelle. Tämä paikka on jättänyt ison, lämpimän jäljen sydämeen.

 

HELMIKUU

Ensitunnelmat ja saapuminen Kalajoelle - 5.2.2025
"Tuntui hieman erikoiselle, että tällä kertaa ei tarvitsekaan lähteä, vaan saa jäädä…"

 

Kolmen kuukauden kokeilun ensimmäisenä päivänä olimme vielä Helsingissä, sillä varasimme syksyllä liput Kaupunginteatterin Moulin Rouge-musikaaliin, jota emme halunneet missata. Esitys oli loistava ja toimikin oikein hyvänä ja energisoivana lähtölaukauksena tälle toisenlaiselle kevätkokemukselle.

Lauantai-iltana pakkasimme auton valmiiksi ja sunnuntaiaamuna kääntyi minun ja Millan nokka Nurmijärveltä kohti Kalajokea. Takana huonosti nukuttu yö, mutta näillä pelimerkeillä lähettiin liikkeelle taittamaan yli 500 km matkaa.

Matka sujui hyvin, vaikka tie oli paikoin liukas ja loppumatkasta satoi jäätävää tihkua. Yhden pysähdyksen taktiikalla pääsimme sitkeinä tyttöinä perille. Matkan edetessä vahvistui tunne siitä, että tämä on hyvä juttu ja kun näin Pohjanmaalla vielä yllätyksekseni sateenkaaren, oli se kuin piste iin päälle.

Avaimen hain tutusta paikasta Loiston avainboksista ja luonnollisesti kurvasin Salen kautta, jotta on jotain haukattavaa illalla ja aamulla. Tietoisuus edessä olevasta kolmen päivän vapaasta ja heräämisestä uudessa 3 kk:n kodissa sekä Kalajoen kaupungin tervetuliaispakkaus lämmittivät mieltä. Millakin ilahtui tullessamme tuttuun ”beach houseen”, jossa olimme ”koeyöpyneet” joulun jälkeen.

Pitkän matkan ajaminen yksin talvikelissä yhden pysähdyksen taktiikalla kostautui enkä ollut maanantaina parhaimmillani; päätä särki ja niskat olivat jumissa. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja varannut DaySpa Suniin hieronnan tiistaille.

Milla aloitti viikon ja ”uuden työnsä” aamuseiskalta kommentoimalla parilla haukulla Marinan rekkojen ja kaivinkoneiden liikkeitä. Asunnosta onkin aivan loistavat mahdollisuudet tarkkailla työn edistymistä siellä, eikä sisälle kuulu mitään työmaan ääniä! Tämä oli asia mitä mietin hieman ennakkoon. 

Aamulenkki meren rannalla oli puhdasta luksusta ja kiitollisuus valtasi mielen. Tuntui hieman erikoiselle, että tällä kertaa ei tarvitsekaan lähteä, vaan saa jäädä…

Päivä meni pitkälti laukkuja purkaessa ja aloilleen asettuessa. Kävin myös Jyskissä ostoksilla ja paluumatkalla tutustuin Tapion Tuvan jääveistoksiin. Voitto oli mennyt oikeaan osoitteeseen, 'Me jatkamme teitä' -teos oli myös oma suosikkini. Hämmästelin, kuinka taidokkaasti ihmisten kasvot oli veistetty ja miten kylmään jäähän olikin onnistuttu saamaan niin maagisen pysäyttävä ja lämmin tunnelma.  Tiistain pakkasaamuna sain puolestaan nähdä luonnon tekemää taidetta parvekelasituksessa.  

Tiistai alkoi rapsakalla -23 asteen pakkasella ja meni ”unbearable lightness of being”-hengessä, ihanasta joutilaisuudesta nauttien. Kaimani tekemä iltapäivän hieronta teki hyvää ja ilahduin niinkin pienestä asiasta, kuin hoitolan pinkistä maksupäätteestä! Piipahdin myös GoFitin tiskillä juttelemassa ryhmäliikuntavalikoimasta. Loppuviikkoa värittää pari työpäivää ja Kaapon saapuminen viikonlopuksi. Siitä ja muista puuhailuista myöhemmin lisää.

 

Viikkoraportti sunnuntaina 9.2.2025:
"En edelleenkään jaksa olla ihmettelemättä tätä värien sinfoniaa"

On ensimmäisen asumiskokeiluviikon sunnuntai-ilta ja hiljaisuus on laskeutunut Marinaan. Löhöän nojatuolissa ja katselen meren taakse taivaanrantaan. En edelleenkään jaksa olla ihmettelemättä tätä värien sinfoniaa; miten tänäänkin yhden päivän ja illan aikana värit ovat vaihdelleet tummasta siniharmaasta, vaaleaan pilvimuodostelmaan ja siitä tämänhetkiseen pastelliseen vaaleanpunasiniseen. Päiväkin on jatkunut harppauksin…kello on 17.30 ja vieläkin näkee. On venemessujen aika, se on tarkoittanut minulle aina kevään alkamista.

Viikonloppu oli aika hektinen kaikkinensa. Kaapo toi loput tavarat ja kävimme lauantaina vielä yhdessä Jyskissä hakemassa hieman ”tarvikkeita” ja niitähän löytyi kärryllinen ja ylikin. Nyt on työpöytä ja hieno, Neomountsin etätyöteline paikoillaan ja kaikki muutenkin niin kuin pitää eikä aikaa kulu enää aloilleen asettautumiseen.

Saimme tänään aamulla ensimmäiset vieraat. Meillä oli nimittäin mukava, mutta myös hieman jännittävä (kamerat) tapaaminen Vesa Rönnyn ja Anu-Maija Kärjän kanssa haastattelun ja kuvausten merkeissä. He toivat mukanaan ensimmäisen kuukausitehtävän, jota en paljasta vielä. Siitä näpyttelen raporttia sitten muutaman viikon kuluttua. Iltapäivällä vein Kaapon ihastelemaan jääveistoksia ja kierroksen päätteeksi tutustuimme Tapion Tupaan ja nautimme siellä maittavat munkkikahvit.

Lauantaina kävimme kauppareissujen välissä myöhäisellä lounaalla uudessa Loistorantessa, jota täytyy tässäkin kehaista. Söimme siellä ehkäpä elämämme parhaat pizzat ja kun palvelukin oli mukavan leppoisaa, niin ei voi muuta kuin lämpimästi suositella paikkaa.

Loppuviikosta tein pari päivää töitä ja torstai-iltana päätin mennä testaamaan GoFitin joogan. Täällä kertamaksu on 11,5 euroa, kun Tuusulan tai Keravan joogatunnista maksan 23 euroa kerralta, jos en ole ostanut sarjakorttia. Aikamoinen ero, tosin kotipuolen studio on keskittynyt pelkästään joogaan ja tunnelma sen mukainen, kun tämä sali on perinteisempi ja siellä on muutakin tarjontaa. Tunti oli hiukan fyysisempi ja nopeatempoisempi kuin yin-jooga missä enimmäkseen olen käynyt, mutta harjoitus teki hyvää ja ensi viikolla jatketaan.

Yksi asia minkä viikon varrella olen niin ikään pannut merkille, on teiden aurauksen taso. Täällä homma hoidetaan viimeisen päälle tarkasti ja aurat kulkevat vaikkei paljoa lunta olisi satanutkaan. Tämä ei ole oma, yksittäinen havaintoni, vaan myös naapuri vahvisti tyytyväisenä saman, kun siitä tuli juttua.

Milla pyysi mainitsemaan, että sataman työporukka lopetti hommat torstai-iltaan ja mietti pitääkö siitä olla huolissaan, kun hän on tottunut viisipäiväiseen työviikkoon? Yritin selittää, että tekiväthän he aika pitkää päivää viikolla, joten eiköhän kaikki ole kunnossa, jos vaan maanantaina muistavat tulla takaisin.

Kiitos Kalajoki, ensimmäinen viikko on sujunut oikein hyvin ja meidät on vastaanotettu sydämellisesti kaikkialla missä olemme käyneet. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Viikkoraportti sunnuntaina 16.2.2025:
"Viikon avainsanat ovat luonto, kulttuuri ja liikenneyhteydet"

Luonto on antanut parastaan tällä viikolla monin tavoin. Olen saanut ihailla vihreiden revontulien leiskuvaa tanssia taivaalla parina iltana. Keskiviikkoillan upeaakin upeampi, oranssinpunaisena hehkuva auringonlasku keskeytti kauppareissuni ja oli pakko pysähtyä ottamaan kuva rannalla. Yötä on puolestaan valaissut pyöreänä mollottava kuu. Sunnuntaina taivas ja meri ”yhdistyivät” eikä niitä voinut erottaa valkeuden keskeltä toisistaan.

Työt rullasivat myös tiiviillä tahdilla, mutta viikkoon mahtui silti muutakin elämää, kuten esimerkiksi kulttuuria. Tiistaina kävin kirjastossa katsomassa Jonna Arolan tuftaustöitä ja samalla käynnillä hankin liput lauantain Backburner-konserttiin. Havahduin siihen, että kirjaston kiireettömyydellä ja oman sisäisen tilani välillä oli aikamoinen kontrasti, kun itse lähdin kesken työpäivän ”pikaseen kipaseen” lounastauolla sinne. Onnistuin kuitenkin pienen meditaation jälkeen ajattelemaan, että eihän sitä aina tarvitse hötkyillä. Se ei oikeastaan kannata koskaan, jos tarkemmin ajatellaan. Illalla sitten lähdettiin Millan kanssa Viitapakkojen hienoihin kangasmetsämaisemiin lenkille.

Virtasalin Backburners-konsertin lämppärinä toimi parin biisin ajan Sativaiset. Backburnersin keikka oli turhia puristelematon ja bändin jutustelut kuulostivat mukavalta alun pienen kankeuden jälkeen. Kaiken kaikkiaan hyvä nostalgiamatka lukioaikoihin ja siihen musaan mitä silloin kuuntelin. Aivan erityisesti nautin kitararevittelyistä ja oli myös mukava huomata, miten yleisö kannusti hienosti oman kylän esiintyjiä. Kulttuuri tai nähtävyydet -otsikon alle voi laittaa myös piipahduksen Plassilla: rosoisen kaunistahan siellä oli näin talvellakin.  Pureva tuuli häiritsi kuitenkin sen verran, ettei kovin pitkää kävelymatkaa siellä tehty, mutta nähtiin olennainen. Kulttuuriahan se on ruokakulttuurikin ja siihen liittyy ystävänpäivä, jolloin päädyimme keskustaan Mamma Leoneen juhlistamaan ”speciaaliperjantaita”. Oli oikein mukava ja selkeästi hyvin suosittu paikka ja ruoka maistui myös.

Liikenneyhteyksistä mainittakoon sen verran, että Kaapo tuli tällä kertaa junalla Ylivieskaan loppuviikosta. Yhteys toimii loistavasti ja varsin nopeasti, sillä aikaa meni kuutisen tuntia siitä, kun hän lähti Helsingistä työpaikaltaan ja oli Marinassa. Hän oli satsannut extra-luokkaan, jossa pystyi tekemään rauhassa töitä ja koulutehtäviä, joten matka taittui mukavasti. Löysimme tällä viikolla Ylivieskasta myös ihastuttavan Asemakahavilan, jossa nautimme kahvit ja herkulliset kakkupalat. Vahva suositus.

Milla käski kirjoittaa, että hän on tutustunut alakerran mukavaan naapuripariskuntaan ja erityisesti nainen on hänen mielestään ihan huippu, koska häneltä sai monta namia viikonloppuna. Nelman kanssa on myös vaihdeltu lenkkipolulla jo monta viestiä.

Viikkoraportti sunnuntaina 23.2.2025:
"Synttärit, muistot ja Amalfin rannikko"

Viikko on ollut aika rauhallinen ja sujunut pitkälle arkisten askareiden parissa, tosin aavistuksenomaista vastatuultakin on ollut havaittavissa. Maanantaina oli pikku episodi jääkaapin kanssa, ilmeisesti jonkin sortin oikosulku, joka kuitenkin hoitui sukkelasti omistajan toimesta.

Pienet keittiöepisodit eivät jääneet tällä viikolla siihen. Olen huomannut, että asunnossa oleva Wilfan blenderi hylkii minua, mutta suostuu erinomaisesti yhteistyöhön insinöörin kanssa. Kaapo on siis tämän kodin smoothie-master tästä eteenpäin! Tästä päästäänkin siihen, että ainoa asia mitä olen nyt Nurmijärveltä kaivannut, on oma Smegin blenderi. Ei Kaapollakaan kaikki ihan putkeen ole mennyt. Hän on hyvä kokki, mutta jostain syystä sunnuntaiaamun kananmunan keitossa oli vaikea saavuttaa sopiva kypsyysaste. Tämmöistä tämä välillä on.

Tiistaina Milla täytti 14 vuotta. Millan myötä elämään tuli paljon iloa ja vauhtia, hänhän on nuorempana ollut varsinainen ”kätevä ja kekseliäs emäntä”. Synttäreitä juhlistettiin nyt rauhallisesti herkuilla, hyvillä lenkeillä ja rapsutuksilla sekä jäänmurtaja Tarmon seilaamista seuraamalla. Arvostan sitä, että tämän asumiskokeilu-kokemuksen saa vielä jakaa hänen kanssaan. Elämä on rajallista, ja viikkoon sekoittui myös surua ja haikeutta, sillä lauantaina iltapäivällä tuli tasan vuosi siitä, kun jouduin lopulta luopumaan ensimmäisestä koirastani, Indy-cairnistä, jota myös johtajaksi kutsuin. Hän oli itsevarma ja peloton, eli reilut 15 vuotta ja muutti minun maailmani.

Kelit ovat olleet kohdillaan, ja hiihtääkin olisi voinut, mutta harmikseni omat sukset ovat vielä varastoituna Pudasjärvellä. Latukin ilmestyi kuin muistutuksena uudelleen ihan tuohon nurkalle, tosin sunnuntaiaamuna siitä oli paras hohto jo kadonnut. Ensi viikolla oli tarkoitus myös liukulumikenkäillä täällä, mutta luonto näyttää olevan asiasta eri mieltä.  

Viikon omaksi kohokohdakseni nostan sen, kun vuosien tauon jälkeen lähdin keskiviikkona pilates-tunnille. Harrastin sitä aiemmin aktiivisesti usean vuoden ajan, mutta sitten tuli kaikkea; ohjaaja lopetti, minä muutin toiselle paikkakunnalle jne. Yllättävän hyvin ruosteet poistuivat, toki tauko näkyy tekemisessä, mutta olin äärettömän onnellinen, että lähdin. Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen.

Viikon kulttuuripläjäystä edustaa Virta-salissa esitetty elokuva Parthenope, jonka aikana ulkona oleva harmaa maisema unohtui ja tilalle tuli upean Amalfin rannikon aurinko ja muistot parinkymmenen vuoden takaa, jolloin lomailin siellä ystäväni kanssa. Leffa ei ollut, ullatus ullatus, Kaapon suosikkeja, mutta pisteet siitä, että hän kuitenkin pysyi hereillä koko ajan.

Sunnuntaiaamuna huomasimme dyynien paljastuneen yön aikana lumen alta ja tuntui kuin sula meri olisi lähempänä. Kaapo opiskeli aamupäivän ja aloitti sen jälkeen grillikauden. Illalla hän tutki Kalajoen Marinan dyynikylän alueen asemakaavasuunnitelmia ja rakennustapaohjeita. Nyt niska kyyryssä kohti uutta viikkoa!

 

MAALISKUU

Viikkoraportti sunnuntaina 2.3.2025:
"Ihanaa olla kotona!"

Nyt on kokonainen kuukausi takana Kalajoki-elämää. Haluankin omistaa tästä raportista leijonanosan kodillemme kertomalla huomioita elämästä Marina Resortissa. Jo ensivisiitillä kiinnitimme huomiota muutamiin sinällään pikku juttuihin, jotka ovat kuitenkin arjessa merkityksellisiä ja lisäämässä viihtyvyyttä. Asunnon tila on käytetty hyvin, sillä 57 neliöön on sisällytetty kaksi makuuhuonetta ja sauna. Toimii todella hyvin kahdelle henkilölle, tarvittaessa neljällekin.

• Hissikäytävän lattian materiaali on nerokas, ei ollenkaan liukas. Ihan mahtava valinta etenkin näin talvella ja koiranomistajan näkökulmasta.
• Ovipuhelin ei ole ollut juurikaan käytössä, mutta on mukava lisä ja tuo eräänlaista turvallisuuden tunnetta.
• Täällä on meille tuttu Profinin lasiliukuseinä! I Se on todella jämäkkä, painava ja liukuu hyvin, joten ei tarvitse kikkailla mitenkään sitä käyttäessä.
• Isot ikkunat ja lasitetut terassit lattiamattoineen ovat niin ikään upeat ja etenkin, kun niiden ansiosta luonto vaihtuvine vivahteineen on niin lähellä. Lähes joka päivä istahdan alkuillasta olohuoneen nojatuoliin ja annan katseen levätä maisemassa. Milla tulee viereen lattialle makaamaan ja tuijottaa kanssani kaukaisuuteen.
• Autopaikkojen mitoitukselle täällä annan myös kiitosta isosti. Tilaa on niin reilusti, että auton saa lähes miten päin vain ruutuun/ katokseen.
• Ainakin näin talvella täällä on rauhallista, lumet aurataan hyvin ja tuulet saattavat yllättää, mutta lämpimästi pukeutumalla se ei haittaa. Ja ah, rakastan aamu- ja iltakävelyitä merenrannassa!

Viikon varsinaiset touhuilut pakkautuivat loppuviikkoon. Keskiviikkoaamuna läksimme plan-B kuukausiaktiviteettimme pariin. Meidän piti alun perin lähteä fatbike-retkelle, mutta sää ei suosinut, joten kävimmekin keilaamassa. Mukavaa oli ja saimme tutustua myös keilahallin isäntään, joka valaisi että keilata voi lähes vauvasta vaariin. Tunnelmapaloja tästä näemme jossain vaiheessa. Sen jälkeen suuntasimme BeachRoseen hyvälle lounaalle ja kurkkasimme myös Luotsiin missä vietimmekin mukavan juttuhetken Helenan kanssa. Jutustelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta työt ja opiskelut kutsuivat. Kaapo sai tämän viikon aikana suoritettua hiukan mieltä painaneen kestävän kehityksen-opintokokonaisuuden ja ehti katsoa myös matikkaa ja fysiikkaa ensi viikon tenttejä varten. Illalla menimme vetreyttämään itseämme pilatestunnille. Laji sopii oikein hyvin myös miehille ja heitä olikin nyt ryhmässä kolme, kun Kaapo tuli mukaan. Ihan hyvin meni ensikertalaiseltakin ja ohjaus on todella hyvää.

Torstai-iltana lähdimme Pudasjärvelle. Kalajoelta sinne onkin paljon lyhyempi matka! Tiesimme ettei sielläkään ole normaalit helmikuun olosuhteet kelekkailulle, mutta päätimme silti ajella missä pystyi. Ripaus vauhdin hurmaa saatiin kokea, mutta kelin edessä oli lopulta pakko nöyrtyä ja ajaa Polaris talliin. Lauantaina Kalajoelle palattuamme, laitoimme saunan päälle ja sanoimme kuin yhdestä suusta, että ”ihanaa olla kotona”!

 

Viikkoraportti sunnuntaina 9.3.2025:
"Edessä oli tyttöjen viikonloppu, kun ystäväni Jaana tuli vierailulle"

Tiistaina Marinaan saapui musta Audi. Eipä siinä mittää, niitähän tulee ja menee, mutta keskiviikkoaamuna lähtiessäni Millan kanssa aamulenkille, nauliutuivat silmäni kyseisen auton rekkariin. Se ei ollutkaan mikä tahansa auto, vaan aivan e-ri-tyi-nen auto. Kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin ja sydämessä muljahti, sillä minulla ja tuolla mustalla Audilla on yhteinen menneisyys!  

Tiemme erosivat 25.2.2022, jolloin kiitin JetBlackiani yhteisistä vuosista ja hyvästellessäni toivoin, että hän löytää hyvän uuden kodin ja omistajan. Hän jäi Vantaan Bilian pihaan ja minä hain alleni Volvo C40:n. Ja nyt, näiden vuosien jälkeen, Audi etsi tiensä Kalajoelle juuri silloin, kun olen täällä. Uskomatonta on, että kaikkien lukuisten vaihtoehtojen joukosta hän valitsi tulla samaan kohteeseen ja rappuun!! Parkkeerasi vielä itsensä näkyvästi työhuoneeni ikkunan alle. Minun vanha työsuhdeautoni. Otin yhteyttä Audin uusiin omistajiin ja huomasin, kuinka ihanan perheen ajokkina hän nyt toimii Oulusta käsin. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä juttelun jälkeen selvisi, että uuden perheen naapurina on eräs sukulaiseni! On edelleen vaikea uskoa, miten kaikki tämä on mahdollista, kun todennäköisyys näiden asioiden toteutumiselle on minimaalinen. Hämmästelyt eivät jääneet tähän. Sain viikolla MyHeritage dna-testin tulokset, joista kävi yllättäen ilmi, että eräs ystäväni on myös sukulaiseni! 

Illalla Virta-Sali ja Brutalist vetivät puoleensa magneetin lailla. Mietin Amerikkaan lähteneitä esi-isiäni ja äitejäni. Ennakkoon leffasta oli hieman ristiriitaiset fiilikset, mutta kannatti mennä. 

Perjantaina sain Kaapolta upean kukkalähetyksen naistenpäivän kunniaksi. Edessä oli tyttöjen viikonloppu, kun ystäväni Jaana tuli vierailulle. Asemakahavilassa nautittujen kahvien jälkeen kurvasimme Kalajoelle pienelle kaupunkikierrokselle, piti myös käydä kaupassa ja hakea Kirppis Mindestä Adlibriksen kirjalähetys. Poikkesimme myös Iso-Pahkalan savipajassa. 

Lauantaina Milla johdatti meidät aamulla ja illalla hyvälle merenrantalenkille tuulisessa säässä. Aamiaisen syötyämme suuntasimme Safaritalolle, missä tapasimme tuttuja, starttasimme Lynxit ja ajelimme läheiselle laavulle. Laavulla söimme kunnon eväät. Retkestä jäi hyvä fiilis, myös Jaanalle, jolla ei ollut aiempaa kelekkailuokemusta. Ennen kotiin menoa pyörähdettiin USportissa ja sieltähän lähtikin mukaan yhtä sun toista.  

Saunan löylyt tekivät retken jälkeen hyvää ja illallisen nautimme loistavassa Loistorantessa. Luontokin järjesti lauantaina useita elämyksiä; kovan tuulen, upean auringonlaskun ja pisteenä iin päälle vielä revontulet! Sauna-teemaan palattiin vielä illalla, kun Vöyrin pojat voittivat ”Mellon” Bara bada bastullaan.  

Sunnuntaina vein Jaanan junalle, ja hän ihastui Marinaan siinä määrin, että palannee tänne loppukesästä miehensä kanssa. Iltapäivällä kävin Millan kanssa Rahjan kalasatamassa nuuskimassa kevättä. Ensimmäiset veneilijät olivat saapuneet jo siivous- ja kunnostuspuuhiin. 

 

Viikkoraportti sunnuntaina 16.3.2025:
"Tulisikohan tulevasta kesästä nyt pitkästä aikaa kunnon golfkesä?"

Viikon aluksi otin hieman aikaa itselleni ja kävin hierojalla. Hyvä niin, koska jumit hävisivät sillä reissulla.

Alkuviikon merenrantalenkillä Milla löysi ensimmäiset jäniksen jäljet, ja terrierihän lähti heti seurailemaan niitä ja minä perässä. Millasta on täällä kuoriutunukin oikea beach-mummo, sillä hän selvästi tykkää kävellä rannalla ja näyttää löytävän sieltä kaikenlaisia mielenkiintoisia hajuja heinätupsujen ja jäälohkareiden juurilta.

Keskiviikkona oli ensimmäinen pilateksen pienryhmätunti, johon olin aiemmin ilmoittautunut mukaan. Vaikka olin jo pilateksessa täällä käynyt, niin tällä tunnilla löytyi ”ihan uusia” lihaksia. Aaah!

Perjantaina Kaapo meni töihin Luotsiin ensimmäistä kertaa. Oli ollut kuulemma lämmin vastaanotto ja mukava päivä kaikkinensa ja hän viihtyi niin hyvin, että aikoo mennä uudelleenkin. Sauliinkin hän oli päässyt tutustumaan ja lounaaksi oli nautittu Beach Rosen mainiota lohikeittoa.

Milla painotti, että raportissa on tärkeää mainita miten sutjakkaasti Marinan vierasvenesataman työt ovat alkaneet sujua siitä lähtien, kun hän tuli työnjohtohommiin ja tarkistamaan joka aamu töiden edistymisen. Perjantaina hänen oli pitkästä aikaa pakko kommentoida, kun satamatyömaalle ajoi ennen näkemätön valkoinen bussi vieraineen. Mekin saimme vieraita, kun sisko ja äiti tulivat viikonlopuksi kylään.

Lauantaina oli räntä-hiekka-myrsky, joka sai lumen värjäytymään ruskeaksi. Siitä huolimatta Kaapo lähti siskoni kanssa Tuontitukussa käymään, ja minä ajelutin äitiä sillä välin Rahjan ja Kalajoen satamassa, Usvametsässä, Kesärannassa ja lopulta päädyttiin Tapion Tuvalle pikku tuliaisostoksille sekä kävelylle Millan kanssa. Meidän huippujännittävän kuukausitehtävän video tuli myös julki lauantaina.

Iltapäivällä suuntasimme syömään Mamma Leoneen ja ajeltiin vielä kaupungin sekä Plassin läpi. Ennen Hiekkasärkille paluuta kävimme myös Jokelan pappilan pihalla. Monesti on tullut tieltä käsin tuota komeana rannalla seisovaa taloa ihailtua, mutta nyt vasta selvisi mikä rakennus se onkaan. Sattumoisin hyvinkin mielenkiintoinen monessa mielessä.

Kalajoen kirkkoherrana 1809 – 1838 toiminut Johan Frosterus on ymmärtääkseni asunut ja hallinnut kirkollista elämää sieltä käsin vuosikymmenet ilmeisen tiukoin ottein. Jännittävä yhteensattuma on, että samaan aikaan kun saimme tietää Kalajoelle asumiskokeiluun pääsystä, sain tietää sukututkimusta tehneeltä siskoltani, että Forsterus on meille kaukaista sukua mummoni isän puolelta. Johanin tyttären Sofia Elisabeth Frosteruksen (s. 1777 ja k. 1864) poika on mummoni isoisä. Sunnuntaina kävimme kirkolla ja löysimme Johanin ja hänen toisen vaimonsa, Anna Beata Humblen haudan.

Viikon lopuksi tein ilokseni vielä yhden löydön. Tajusimme, että Safaritalon takana on ForeGolf, golfin sisäharjoittelutila, joten mentiin sinne vielä tunniksi mailoja heiluttelemaan. Se ovi tulee taatusti avautumaan toistekin. Tulisikohan tulevasta kesästä nyt pitkästä aikaa kunnon golfkesä?

Viikkoraportti sunnuntaina 23.3.2025:
"Huomaan, että meri, ranta, tuulet ja mäntymetsät alkavat kutoa seittejään minuun"

Tällä viikolla on eletty hyvää arkea; sisältäen töiden lisäksi mm. liikuntaa ja mukavia kohtaamisia. Muutama ennakkoon mieltä askarruttanut asiakin on tämän viikon aikana selvinnyt.

Ensimmäinen niistä liittyy Millaan ja eläinlääkäripalveluiden saatavuuteen. Milla on saanut nivelrikkoonsa librela-pistoksia ja pohdin saadaanko se täällä järjestymään vai joudummeko lähtemään kauemmas. No sehän järjestyi hienosti kunnan eläinlääkärin vastaanotolla ja seuraava aika on myös jo varattu huhtikuulle! Odotustilassa kuulin sattumalta eräältä rouvalta, että täältä on myös pieneläinhoitola ja trimmaamo.

Toinen asia mitä olin jo alkanut lähes tuskailla tällä viikolla liittyy hiuksiin. Yhdessä vaiheessa tuntui, että on lähes mahdoton saada kampaamoaikaa varattua ennen kokeilumme loppua ja se ei tuntunut kivalle, koska olin miettinyt, että uusi ”look” on saatava ennen vappua. Perjantaina kävin hierojan jälkeen Ateljé Annessa juttelemassa ja Anne sanoi, kuten moni muukin, että toukokuulle menee ja kannattaa katsella peruutusaikoja. Kun kävelin autolle, lausuin mielessäni pienen, mutta vahvan rukouksen ja pyysin peruutusaikaa Annelle. Ajoin siitä sitten katsastamaan uuden Kahvila Mariinan näissä mietteissä. Lauantai-iltana kurkkasin varauskalenteria ja hiusten leikkauksen kokoinen peruutusaika oli ilmestynyt juurikin Annelle maanantaille. Arvatkaa varasinko?

Lauantai oli muutenkin special-päivä, sillä Millalla oli aamulla sokkotreffit komean, nuoren cairn-pojan kanssa! Tunnustan, minulla oli sormet pelissä. Ystäväni kysyi olinko huomannut facebookin cairn-ryhmästä, että täällä on joku cairn tällä hetkellä käymässä. Enpä ollut, mutta kun löysin ilmoituksen, laitoin omistajalle viestiä ja sovimme tärskyt. Näin oli Millalle treffit sovittu ja teimme oikein mukavan lenkin yhdessä.

Viikko on hellinyt myös toinen toistaan upeammilla auringonlaskuilla ja lauantai-iltana saimme taas nauttia revontulista. Olen huomannut myös kevätkunnostusten alkaneen golfkentällä ja muuallakin. Joutsenia on näkynyt päivittäin. Minulle uusi ravintolakin tuli tällä viikolla kokeiltua, kun kävin Helena Hurrin kanssa Shangri La`ssa lounaalla. Olen tällä viikolla ehtinyt myös lukea Satu Rämön Rosan ja Björkin loppuun. Uusi kirja odottaa nyt vuoroaan.

Kaapon kanssa teimme sunnuntaikävelyretken aurinkoisessa säässä Maristonpakoille ja Vihaslahdelle, missä kiipesimme lintutorniin ihastelemaan maisemia. Tämän toteutus oli ollut suunnitelmissa jo pitkään. Viikon päätteeksi suuntasimme vielä iltalenkillä teelle kahvila Mariinaan. Huomasimme, että se on koiraystävällinen paikka, sillä Milla sai olla kanssamme terassilla.

Saamani kampaaja-ajan johdosta lähden uuteen viikkoon erityisen hyvissä tunnelmissa. Kaapo odottaa myös alkavaa viikkoa täällä Kalajoella Luotsi-päivineen. Huomaan, että meri, ranta, tuulet ja mäntymetsät alkavat kutoa seittejään minuun…onneksi meillä on vielä aikaa…

 

Viikkoraportti sunnuntaina 30.3.2025:
"Nyt on koordinaatit selvillä ja rinnuksiin painettuna!"

Tämän viikon ehdoton kohokohta omalla kohdallani oli hiustenleikkaus. Nyt oli juuri täydellinen hetki saada uusi ilme ja Anne tiesi mitä tehdään jo ennen kuin puhuimme mitään. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja kehuja on tullut italialaiselta ja ruotsalaiselta kollegaltakin. Vielä on edessä raitojen freesaus Carinan tekemänä ja kevät voi tulla. Kaapokin kävi torstaina leikkauttamassa hiuksensa keskustan Boss Man Barbershopissa ja oli myös oikein tyytyväinen käyntiin.

Alkuviikosta Kaapo oli Luotsissa opiskelemassa kemiaa ja puurakentamista. Tiistaina etäilimme molemmat Marinassa ja keskeytimme aherrukset käymällä lounaalla Loistorantessa. Kylläpä siellä olikin erityisen hyvää lihamureketta! Lounaan jälkeen piipahdimme vielä Aito Lifestyle Shopissa, koska olin nähnyt mainoksen Hiekkasärkät-aiheisesta vaaleasta hupparista, jonka ostin itselleni ja Kaapo sai myöhästyneeksi nimpparilahjaksi mustan vastaavan collarin. Nyt on koordinaatit selvillä ja rinnuksiin painettuna!

Tiistaiaamuna huomasimme maan peittyneen kevyeen lumivaippaan, mutta kuten arvelinkin, se katosi iltaan mennessä. Ilta osoittautuikin varsin merkitykselliseksi, sillä kolmen kuukauden kokeilun karvadaamit kohtasivat vihdoin. Millan ja Nelman tapaaminen sujui ihan kohteliaasti, mutta molemmilla on selvästi isot egot ja omat mielipiteet, sillä muutamia kommentteja tuli puolin ja toisin. Käsittääkseni heillä oli debattia reviirikysymyksistä, mutta saivat ilmeisesti kompromissin aikaan.

Keskiviikon pilates jäi väliin, kun kävimme Virta-salissa katsomassa Maria Callaksesta kertovan elokuvan. Samalla reissulla etsin Sportiasta uusia lenkkareita, koska vasen jalkateräni on hieman ärtyillyt. Sain suosituksen New Balancen kengistä ja muutaman päivän kokemuksella näyttää siltä, että valinta oli oikein hyvä.

Perjantaina ystäväni Liisa tuli Marinaan viikonlopun viettoon. Sää oli todella hieno ja ulkoilimme paljon eri puolilla Särkkiä Millan kanssa ja ilman. Lauantain lenkillä piipahdimme myös Beach Rosen herkkuja nauttimassa. Kevään merkkejä oli jälleen viikonlopun aikana näkyvissä monenmoisia. Joutsenet jatkoivat lentojaan, lauluaan ja uiskentelua Marinan edustalla. Mopot ja moottoripyörät oli otettu seisonnasta käyttöön ja sunnuntaina näimme myös hienosti kunnostetun valkovirhreän jenkkiauton sekä paljon ulkoilijoita ja pyöräilijöitä. Meri oli avautunut perjantaiaamuna ja lauantaina oli enää jään rippeet jäljellä. Illan ulkoilun jälkeen haimme mukaamme Loistoranten loistavat pizzat. Nuori tarjoilijapoika ojensi ne läsnäolevasti ja lähes juhlallisesti silmiin katsoen. Aika viimeistelty ja loppuun asti hiottu palvelutapahtuma sanoisin. Sunnuntaina heräsimme kesäaikaan ja pelasimme Afrikan tähteä ennen beach-lenkkiä ja illansuun Ylivieskaan ajoa. Liisa lähti junalla takaisin Helsingin katupölyihin raikkaan meri-ilman ja vehreiden mäntymetsien virkistämänä ja rentouttamana. Luulen, että pala Kalajokea oli mukana sydämessä.

HUHTIKUU

Viikkoraportti sunnuntaina 6.4.2025:
"Astuin ikuiseen lauantaihin, johon sekoittui kesäntuoksuista saaristolaisromantiikkaa"

Yhdeksäs viikko ja vaikken tahtoisi sanoa tätä ääneen niin viimeinen kokeilukuukausi on alkanut. Sen ajatteleminen tuo mukanaan pientä haikeutta ja pientä kipuiluakin, kun miettii miten mahtaa sopeutua Nurmijärvi-elämään tämän merenrantakokemuksen jälkeen. Keskityn kuitenkin vielä nauttimaan jäljellä olevasta ajasta ja iloitsemaan pienistäkin jutuista, kuten keskiviikkoaamuna rantahiekasta löytämästäni ”sydämestä”…ja auringonlaskuista, revontulista, joutsenten laulusta jne.

Kulunut viikko on ollut mukavan rauhallinen useamman kiireisemmän viikon jälkeen. Milla aloittaa edelleen jokaisen aamun katsastamalla ikkunan edessä satamatyömaan tilanteen. Sillä osastolla ei huomautettavaa, hommat sujuvat ja edistyksen huomaa.

Minä puolestani olen viettänyt meditaatiohetkiä hitailla lenkeillä Millan kanssa ja iltaisin auringonlaskuja katsellen, pitänyt itsestäni huolta käymällä pilateksessa, kampaajalla ja hieronnassa, tehnyt lihashuoltoa ja kokenut jopa auringonsäteiden herättämän siivouskärpäsen puraisun! Olin suunnitellut, että lauantai olisi hyvä siivouspäivä ja niinhän se sitten olikin. Tein normaalia kattavamman siivouksen lattianpesuineen ja mattojen tuuletuksineen. Täytyy sanoa, että asuntomme iso terassi oli aivan loistava myös tähän tarkoitukseen. Katselin samalla merelle ja mietin olivatko sinne aamulla ilmestyneet jäälautat tulleet pohjoistuulen puhaltamana Kemi-Tornio-Oulu-akselilta vai jostain muualta.

Siivouksen ja lounaan jälkeen lähdin ulos. Ajoin toista kertaa Lettoon/ Vihaspauhaan ja nyt kävelin vähän syvemmälle sillan yli Kalastajanpolun ja Pauhanpolun suuntiin ja minkä ihanan auringossa kylpevän merenrantaidyllin löysinkään! Olin ihan myyty, ei edes pohjoistuuli tuntunut enää miltään, kun astuin ikuiseen lauantaihin, johon sekoittui kesäntuoksuista saaristolaisromantiikkaa. Melkein haistoin puulämmitteisen saunan ja grillimakkaran. Myös Millan mielestä paikka oli niin mielenkiintoinen, ettei hän meinannut lähteä millään pois. Puoliväkisin sain hänet lopulta houkuteltua autoon.

Viikon yllätyksestä vastasivat veljeni vaimo ja veljenpoika, jotka tulivat keskiviikkona Oulusta piipahtamaan tänne. Syötiin lounas yhdessä rupatellen ja vierailun päätteeksi vietiin heidät Millan kanssa.. yllätys yllätys; pienelle merenrantakävelylle.

Sunnuntaina luin viikolla aloittamani Gabriel Garcia Marquezin kirjan loppuun ja tapasin sattumalta myös toisen asuntomme omistajista, kun Janne ja Saija olivat C-rapun edessä. Illansuussa Millalla oli jälleen yllätystreffit! Tällä kertaa paikkakuntalaisen reippaan ja komean Aatun kanssa. Heillä tuntui synkkaavan oikein kivasti ja uusintatreffit tulikin jo puoliksi sovittua. Myös narunjatkeilla riitti jutusteltavaa. Tämän parivaljakon ansiosta itse asiassa varasin Millallekin viikolla ”kampaajan” eli koirakielellä sanottuna trimmin, joka on jo ensi viikolla. Ensi viikko tuo mukanaan muutakin äksöniä heti maanantaista alkaen, joten viikon kuluttua niistä tarkemmin, stay tuned.

Viikkoraportti sunnuntaina 13.4.2025:
"Keskiviikko aukesi kunnon tuulella ja hiekkamyrskyllä…"

Tämä viikko on ollut jälleen toiminnantäyteinen heti maanantaista alkaen, jolloin Kalajokiseutu-lehden toimittaja oli kylässä tekemässä juttua meistä kolmenkuukauden kokeilijoista. Jutunteko sujui leppoisasti ja lopuksi menimme rantaan ottamaan kuvan. Oli mukava myös vaihtaa vähän ajatuksia Saulin ja Jonnan kanssa. Viikon ehdoton kohokohta oli meidän kokeilijoiden kuukausiaktiviteetti, joka oli täysi yllätys kaikille! Menimme ensin Safaritalolle, missä meitä odotti salaperäisesti myhäillen Anu-Maija, Vesa ja Marko sekä hopeanhohtoinen Volkkarin Transporter. Autoon astuessamme selvisi, että olemme suuntaamassa Rahjaan ja ilmatyynyaluksella makkaranpaistoon Venekariin. Pääsimmepä samalla reissulla kurkkaamaan myös Paratiisinreikään! Ikimuistoisesta reissusta on nähtävillä kooste Visit Kalajoen Youtube-kanavalla.

Retken päätteeksi hain Millan kotoa ja kävin äänestämässä kaupungintalolla ja siitä sitten kovasti kehuttua Siiponjoen luontopolkua ja Pleunan laavua tsekkaamaan. Upeat kangasmetsät ja pääosin sulat polut odottivat meitä pikku iltalenkillämme. Tänne pitää tulla uudelleen. Parkkipaikalla eräs pieni poika sai antaa Millalle muutaman namin ja taisipa koirakuume siinä hiukan kasvaa hänellä.

Viikon toinen ”iso” asia liittyy ärtyilleeseen jalkaani ja Mehiläisen ortopedillä käyntiin. Onneksi ei mitään vakavaa löytynyt, mutta oli iso asia kuulla, että vaivojeni syy on väärä kävelytyyli, joka on rasittanut jalkapöytääni. Joudun siis ”opettelemaan kävelyn uudelleen” vähän eri tavalla kuin aiemmin. Ehkä vielä kevään aikana pääsen jatkamaan myös maaliskuun alussa aloittamaani hölkkäharrastusta.

Keskiviikko aukesi kunnon tuulella ja hiekkamyrskyllä…tuuleen olen jo aika hyvin tottunut, mutta nuo hiekkamyrskyt ovatkin toinen juttu. Onneksi niitä ei liene kovin usein. Ajoin kaikilla lenkeillä Millan kanssa metsään, missä vältyimme siltä, ettei silmät ja korvat olleet täynnä hiekkaa. Iltalenkin päätteeksi Milla käveli määrätietoisesti Kahvila Mariinaan ja jäi oven taakse parkkiin. Ei auttanut kuin käydä kahvilla ja porkkanakakulla. Se oli ihan hyvä päätös myrskypäivän iloksi. Torstaina hyvää oloa toi jooga.

Millan viikkoon on kuulunut kahvilan lisäksi ohikulkijoiden tarkkailua ja tervehdyksiä, rantanuuskuttelua, myyrien metsästystä, sorsien kyttäämistä, kuun haukkumista ja toiset treffit Aatu-cairnin kanssa. Lauantaina oli ohjelmassa myös trimmi Kalajoen koirakampaamossa, missä tiikeriraidat tulivat esiin ja olemus muuttui paljon sporttisemmaksi. Satamatyömaalle hänellä olisi ollut taas asiaa, mutta sain selitettyä, että on nyt vaan parempi ohjata hommia terassilta.

Viikko päättyi mukavasti, kun Kaapon työkaveri vaimoineen pistäytyi kahvilla ja illemmalla kävimme syömässä sekä live-musaa kuuntelemassa Sandy Keltissa. Päivällä kävimme näyttämässä Kaapolle Vihaspauhan rannat ja löhöilimme rennosti auringossa kylpevällä terassilla. Kesäfiilis alkoi väkisinkin hiipiä hetkeksi ihon alle. Onneksi kohta on pääsiäisvapaat.

 

Päivitämme kokemuksiamme myös uunituoreella Instagram-tilillä, jonne pääset tästä linkistä.