Miksi haimme mukaan kokeiluun? - 15.1.2025:
"Miltä tuntuisi oikeasti asua pohjoisessa?"

Meitä on Kalajoelle asumisseikkailuun tulossa Nurmijärveltä kolme tyyppiä eli minä Anja 57 v, Kaapo 58 v ja Milla-cairnterrieri, kohta 14 v.  Työskentelen kansainvälisessä vakuutusyhtiössä tuotekehitystiimissä Market Product Analystina. Kaapo toimii projektipäällikkönä LVI-alan yrityksessä Helsingissä ja aloittaa tammikuussa työn ohessa opinnot Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa. Milla toimii ansiokkaasti vakuutushommien etätyönjohtajana.

Viihdymme hyvin lomillamme pohjoisessa ja suosikkipaikkamme ovat Syötteen ja Kalajoen maisemat. Talvisin moottorikelkkailemme, laskettelemme ja hiihdämme. Olemme myös hyvän ruoan ja kulttuurin ystäviä. Uusi kesäharrastuksemme on suppailu.

Kalajoki vetää puoleensa, siitä onkin tullut meille vakiopysähdyspaikka pohjoisen matkoilla. Olemme hieman pohtineet oman paikan hankkimista, mutta ostaminen tuntuu vielä tällä hetkellä isolta asialta. Syyskuussa merta ja vuorovettä kesken työpäivän katsellessani aloin kuitenkin miettiä, että miksi pitäisi ostaa, kun vuokratakin voi? Sovimme, että vuokraamme kevättalvelle 2025 jonkun huoneiston ja kävin katsomassakin muutamaa kohdetta, mutta niistä ei vielä natsannut mikään. Kotiin palattuani kiireinen työsyksy vei mennessään, kunnes marraskuussa näin ilmoituksen asumiskokeilusta. Tunsin, kuinka palaset loksahtelivat paikoilleen. Lähetin hakemuksen siltä istumalta.

Haluamme tutustua paremmin Kalajokeen ja sen tarjoamiin harrastusmahdollisuuksiin ja tapahtumiin. Kaapoa kiinnostaa myös kaupungin julkishallinto ja poliittinen elämä/ rakenne. Nykyisen työn ja alkavien opintojen näkökulmasta häntä kiinnostaa myös julkisen rakennuttamisen projektit. Tämä kokeilu antaa varmasti hyvän kuvan siitä, miltä tuntuisi oikeasti asua pohjoisessa ja madaltaa mahdollisesti kynnystä tehdä siirtoja asian suhteen. Uskomme niin ikään oppivamme ammattilaisilta somesisältöjen tuottamiseen liittyviä asioita ja mahdollisesti löydämme myös uusia tuttavuuksia. Milla on merkannut Kalajoelle reviirimerkit ja luottaa siihen, että hänestä ja karvakavereiden näkökulmasta tulee hyviä postauksia facebookin cairnterrieri-ryhmään.

Onhan tämä pieni lottovoitto saada tieto pääsystämme mukaan tällaiseen seikkailuun! Minulla oli alusta asti jotenkin varma olo tästä, mutta saatuamme tiedon mukaanpääsystä nousi energiataso välittömästi ja odotus sekä ilo alkoi kuplia sisällä. Mikään ei jännitä tai pelota, koska Kalajoki on jo jonkin verran tuttu paikka, mutta tietyt asiat toki mietityttävät. Esimerkiksi miten elämä lähtee rullaamaan; mistä löydämme hyvän ruokakaupan, miten terveydenhuolto toimii, jos oleskelun aikana sattuu jotain ja vanhan koiran omistajana pohdin toki eläinlääkäripalveluiden saatavuutta.

 

UUSIN RAPORTTI

Viikkoraportti sunnuntaina 30.3.2025:
"Nyt on koordinaatit selvillä ja rinnuksiin painettuna!"

Tämän viikon ehdoton kohokohta omalla kohdallani oli hiustenleikkaus. Nyt oli juuri täydellinen hetki saada uusi ilme ja Anne tiesi mitä tehdään jo ennen kuin puhuimme mitään. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja kehuja on tullut italialaiselta ja ruotsalaiselta kollegaltakin. Vielä on edessä raitojen freesaus Carinan tekemänä ja kevät voi tulla. Kaapokin kävi torstaina leikkauttamassa hiuksensa keskustan Boss Man Barbershopissa ja oli myös oikein tyytyväinen käyntiin.

Alkuviikosta Kaapo oli Luotsissa opiskelemassa kemiaa ja puurakentamista. Tiistaina etäilimme molemmat Marinassa ja keskeytimme aherrukset käymällä lounaalla Loistorantessa. Kylläpä siellä olikin erityisen hyvää lihamureketta! Lounaan jälkeen piipahdimme vielä Aito Lifestyle Shopissa, koska olin nähnyt mainoksen Hiekkasärkät-aiheisesta vaaleasta hupparista, jonka ostin itselleni ja Kaapo sai myöhästyneeksi nimpparilahjaksi mustan vastaavan collarin. Nyt on koordinaatit selvillä ja rinnuksiin painettuna!

Tiistaiaamuna huomasimme maan peittyneen kevyeen lumivaippaan, mutta kuten arvelinkin, se katosi iltaan mennessä. Ilta osoittautuikin varsin merkitykselliseksi, sillä kolmen kuukauden kokeilun karvadaamit kohtasivat vihdoin. Millan ja Nelman tapaaminen sujui ihan kohteliaasti, mutta molemmilla on selvästi isot egot ja omat mielipiteet, sillä muutamia kommentteja tuli puolin ja toisin. Käsittääkseni heillä oli debattia reviirikysymyksistä, mutta saivat ilmeisesti kompromissin aikaan.

Keskiviikon pilates jäi väliin, kun kävimme Virta-salissa katsomassa Maria Callaksesta kertovan elokuvan. Samalla reissulla etsin Sportiasta uusia lenkkareita, koska vasen jalkateräni on hieman ärtyillyt. Sain suosituksen New Balancen kengistä ja muutaman päivän kokemuksella näyttää siltä, että valinta oli oikein hyvä.

Perjantaina ystäväni Liisa tuli Marinaan viikonlopun viettoon. Sää oli todella hieno ja ulkoilimme paljon eri puolilla Särkkiä Millan kanssa ja ilman. Lauantain lenkillä piipahdimme myös Beach Rosen herkkuja nauttimassa. Kevään merkkejä oli jälleen viikonlopun aikana näkyvissä monenmoisia. Joutsenet jatkoivat lentojaan, lauluaan ja uiskentelua Marinan edustalla. Mopot ja moottoripyörät oli otettu seisonnasta käyttöön ja sunnuntaina näimme myös hienosti kunnostetun valkovirhreän jenkkiauton sekä paljon ulkoilijoita ja pyöräilijöitä. Meri oli avautunut perjantaiaamuna ja lauantaina oli enää jään rippeet jäljellä. Illan ulkoilun jälkeen haimme mukaamme Loistoranten loistavat pizzat. Nuori tarjoilijapoika ojensi ne läsnäolevasti ja lähes juhlallisesti silmiin katsoen. Aika viimeistelty ja loppuun asti hiottu palvelutapahtuma sanoisin. Sunnuntaina heräsimme kesäaikaan ja pelasimme Afrikan tähteä ennen beach-lenkkiä ja illansuun Ylivieskaan ajoa. Liisa lähti junalla takaisin Helsingin katupölyihin raikkaan meri-ilman ja vehreiden mäntymetsien virkistämänä ja rentouttamana. Luulen, että pala Kalajokea oli mukana sydämessä.

 

HELMIKUU

Ensitunnelmat ja saapuminen Kalajoelle - 5.2.2025
"Tuntui hieman erikoiselle, että tällä kertaa ei tarvitsekaan lähteä, vaan saa jäädä…"

 

Kolmen kuukauden kokeilun ensimmäisenä päivänä olimme vielä Helsingissä, sillä varasimme syksyllä liput Kaupunginteatterin Moulin Rouge-musikaaliin, jota emme halunneet missata. Esitys oli loistava ja toimikin oikein hyvänä ja energisoivana lähtölaukauksena tälle toisenlaiselle kevätkokemukselle.

Lauantai-iltana pakkasimme auton valmiiksi ja sunnuntaiaamuna kääntyi minun ja Millan nokka Nurmijärveltä kohti Kalajokea. Takana huonosti nukuttu yö, mutta näillä pelimerkeillä lähettiin liikkeelle taittamaan yli 500 km matkaa.

Matka sujui hyvin, vaikka tie oli paikoin liukas ja loppumatkasta satoi jäätävää tihkua. Yhden pysähdyksen taktiikalla pääsimme sitkeinä tyttöinä perille. Matkan edetessä vahvistui tunne siitä, että tämä on hyvä juttu ja kun näin Pohjanmaalla vielä yllätyksekseni sateenkaaren, oli se kuin piste iin päälle.

Avaimen hain tutusta paikasta Loiston avainboksista ja luonnollisesti kurvasin Salen kautta, jotta on jotain haukattavaa illalla ja aamulla. Tietoisuus edessä olevasta kolmen päivän vapaasta ja heräämisestä uudessa 3 kk:n kodissa sekä Kalajoen kaupungin tervetuliaispakkaus lämmittivät mieltä. Millakin ilahtui tullessamme tuttuun ”beach houseen”, jossa olimme ”koeyöpyneet” joulun jälkeen.

Pitkän matkan ajaminen yksin talvikelissä yhden pysähdyksen taktiikalla kostautui enkä ollut maanantaina parhaimmillani; päätä särki ja niskat olivat jumissa. Onneksi olin ollut kaukaa viisas ja varannut DaySpa Suniin hieronnan tiistaille.

Milla aloitti viikon ja ”uuden työnsä” aamuseiskalta kommentoimalla parilla haukulla Marinan rekkojen ja kaivinkoneiden liikkeitä. Asunnosta onkin aivan loistavat mahdollisuudet tarkkailla työn edistymistä siellä, eikä sisälle kuulu mitään työmaan ääniä! Tämä oli asia mitä mietin hieman ennakkoon. 

Aamulenkki meren rannalla oli puhdasta luksusta ja kiitollisuus valtasi mielen. Tuntui hieman erikoiselle, että tällä kertaa ei tarvitsekaan lähteä, vaan saa jäädä…

Päivä meni pitkälti laukkuja purkaessa ja aloilleen asettuessa. Kävin myös Jyskissä ostoksilla ja paluumatkalla tutustuin Tapion Tuvan jääveistoksiin. Voitto oli mennyt oikeaan osoitteeseen, 'Me jatkamme teitä' -teos oli myös oma suosikkini. Hämmästelin, kuinka taidokkaasti ihmisten kasvot oli veistetty ja miten kylmään jäähän olikin onnistuttu saamaan niin maagisen pysäyttävä ja lämmin tunnelma.  Tiistain pakkasaamuna sain puolestaan nähdä luonnon tekemää taidetta parvekelasituksessa.  

Tiistai alkoi rapsakalla -23 asteen pakkasella ja meni ”unbearable lightness of being”-hengessä, ihanasta joutilaisuudesta nauttien. Kaimani tekemä iltapäivän hieronta teki hyvää ja ilahduin niinkin pienestä asiasta, kuin hoitolan pinkistä maksupäätteestä! Piipahdin myös GoFitin tiskillä juttelemassa ryhmäliikuntavalikoimasta. Loppuviikkoa värittää pari työpäivää ja Kaapon saapuminen viikonlopuksi. Siitä ja muista puuhailuista myöhemmin lisää.

 

Viikkoraportti sunnuntaina 9.2.2025:
"En edelleenkään jaksa olla ihmettelemättä tätä värien sinfoniaa"

On ensimmäisen asumiskokeiluviikon sunnuntai-ilta ja hiljaisuus on laskeutunut Marinaan. Löhöän nojatuolissa ja katselen meren taakse taivaanrantaan. En edelleenkään jaksa olla ihmettelemättä tätä värien sinfoniaa; miten tänäänkin yhden päivän ja illan aikana värit ovat vaihdelleet tummasta siniharmaasta, vaaleaan pilvimuodostelmaan ja siitä tämänhetkiseen pastelliseen vaaleanpunasiniseen. Päiväkin on jatkunut harppauksin…kello on 17.30 ja vieläkin näkee. On venemessujen aika, se on tarkoittanut minulle aina kevään alkamista.

Viikonloppu oli aika hektinen kaikkinensa. Kaapo toi loput tavarat ja kävimme lauantaina vielä yhdessä Jyskissä hakemassa hieman ”tarvikkeita” ja niitähän löytyi kärryllinen ja ylikin. Nyt on työpöytä ja hieno, Neomountsin etätyöteline paikoillaan ja kaikki muutenkin niin kuin pitää eikä aikaa kulu enää aloilleen asettautumiseen.

Saimme tänään aamulla ensimmäiset vieraat. Meillä oli nimittäin mukava, mutta myös hieman jännittävä (kamerat) tapaaminen Vesa Rönnyn ja Anu-Maija Kärjän kanssa haastattelun ja kuvausten merkeissä. He toivat mukanaan ensimmäisen kuukausitehtävän, jota en paljasta vielä. Siitä näpyttelen raporttia sitten muutaman viikon kuluttua. Iltapäivällä vein Kaapon ihastelemaan jääveistoksia ja kierroksen päätteeksi tutustuimme Tapion Tupaan ja nautimme siellä maittavat munkkikahvit.

Lauantaina kävimme kauppareissujen välissä myöhäisellä lounaalla uudessa Loistorantessa, jota täytyy tässäkin kehaista. Söimme siellä ehkäpä elämämme parhaat pizzat ja kun palvelukin oli mukavan leppoisaa, niin ei voi muuta kuin lämpimästi suositella paikkaa.

Loppuviikosta tein pari päivää töitä ja torstai-iltana päätin mennä testaamaan GoFitin joogan. Täällä kertamaksu on 11,5 euroa, kun Tuusulan tai Keravan joogatunnista maksan 23 euroa kerralta, jos en ole ostanut sarjakorttia. Aikamoinen ero, tosin kotipuolen studio on keskittynyt pelkästään joogaan ja tunnelma sen mukainen, kun tämä sali on perinteisempi ja siellä on muutakin tarjontaa. Tunti oli hiukan fyysisempi ja nopeatempoisempi kuin yin-jooga missä enimmäkseen olen käynyt, mutta harjoitus teki hyvää ja ensi viikolla jatketaan.

Yksi asia minkä viikon varrella olen niin ikään pannut merkille, on teiden aurauksen taso. Täällä homma hoidetaan viimeisen päälle tarkasti ja aurat kulkevat vaikkei paljoa lunta olisi satanutkaan. Tämä ei ole oma, yksittäinen havaintoni, vaan myös naapuri vahvisti tyytyväisenä saman, kun siitä tuli juttua.

Milla pyysi mainitsemaan, että sataman työporukka lopetti hommat torstai-iltaan ja mietti pitääkö siitä olla huolissaan, kun hän on tottunut viisipäiväiseen työviikkoon? Yritin selittää, että tekiväthän he aika pitkää päivää viikolla, joten eiköhän kaikki ole kunnossa, jos vaan maanantaina muistavat tulla takaisin.

Kiitos Kalajoki, ensimmäinen viikko on sujunut oikein hyvin ja meidät on vastaanotettu sydämellisesti kaikkialla missä olemme käyneet. Tästä on hyvä jatkaa.

 

Viikkoraportti sunnuntaina 16.2.2025:
"Viikon avainsanat ovat luonto, kulttuuri ja liikenneyhteydet"

Luonto on antanut parastaan tällä viikolla monin tavoin. Olen saanut ihailla vihreiden revontulien leiskuvaa tanssia taivaalla parina iltana. Keskiviikkoillan upeaakin upeampi, oranssinpunaisena hehkuva auringonlasku keskeytti kauppareissuni ja oli pakko pysähtyä ottamaan kuva rannalla. Yötä on puolestaan valaissut pyöreänä mollottava kuu. Sunnuntaina taivas ja meri ”yhdistyivät” eikä niitä voinut erottaa valkeuden keskeltä toisistaan.

Työt rullasivat myös tiiviillä tahdilla, mutta viikkoon mahtui silti muutakin elämää, kuten esimerkiksi kulttuuria. Tiistaina kävin kirjastossa katsomassa Jonna Arolan tuftaustöitä ja samalla käynnillä hankin liput lauantain Backburner-konserttiin. Havahduin siihen, että kirjaston kiireettömyydellä ja oman sisäisen tilani välillä oli aikamoinen kontrasti, kun itse lähdin kesken työpäivän ”pikaseen kipaseen” lounastauolla sinne. Onnistuin kuitenkin pienen meditaation jälkeen ajattelemaan, että eihän sitä aina tarvitse hötkyillä. Se ei oikeastaan kannata koskaan, jos tarkemmin ajatellaan. Illalla sitten lähdettiin Millan kanssa Viitapakkojen hienoihin kangasmetsämaisemiin lenkille.

Virtasalin Backburners-konsertin lämppärinä toimi parin biisin ajan Sativaiset. Backburnersin keikka oli turhia puristelematon ja bändin jutustelut kuulostivat mukavalta alun pienen kankeuden jälkeen. Kaiken kaikkiaan hyvä nostalgiamatka lukioaikoihin ja siihen musaan mitä silloin kuuntelin. Aivan erityisesti nautin kitararevittelyistä ja oli myös mukava huomata, miten yleisö kannusti hienosti oman kylän esiintyjiä. Kulttuuri tai nähtävyydet -otsikon alle voi laittaa myös piipahduksen Plassilla: rosoisen kaunistahan siellä oli näin talvellakin.  Pureva tuuli häiritsi kuitenkin sen verran, ettei kovin pitkää kävelymatkaa siellä tehty, mutta nähtiin olennainen. Kulttuuriahan se on ruokakulttuurikin ja siihen liittyy ystävänpäivä, jolloin päädyimme keskustaan Mamma Leoneen juhlistamaan ”speciaaliperjantaita”. Oli oikein mukava ja selkeästi hyvin suosittu paikka ja ruoka maistui myös.

Liikenneyhteyksistä mainittakoon sen verran, että Kaapo tuli tällä kertaa junalla Ylivieskaan loppuviikosta. Yhteys toimii loistavasti ja varsin nopeasti, sillä aikaa meni kuutisen tuntia siitä, kun hän lähti Helsingistä työpaikaltaan ja oli Marinassa. Hän oli satsannut extra-luokkaan, jossa pystyi tekemään rauhassa töitä ja koulutehtäviä, joten matka taittui mukavasti. Löysimme tällä viikolla Ylivieskasta myös ihastuttavan Asemakahavilan, jossa nautimme kahvit ja herkulliset kakkupalat. Vahva suositus.

Milla käski kirjoittaa, että hän on tutustunut alakerran mukavaan naapuripariskuntaan ja erityisesti nainen on hänen mielestään ihan huippu, koska häneltä sai monta namia viikonloppuna. Nelman kanssa on myös vaihdeltu lenkkipolulla jo monta viestiä.

Viikkoraportti sunnuntaina 23.2.2025:
"Synttärit, muistot ja Amalfin rannikko"

Viikko on ollut aika rauhallinen ja sujunut pitkälle arkisten askareiden parissa, tosin aavistuksenomaista vastatuultakin on ollut havaittavissa. Maanantaina oli pikku episodi jääkaapin kanssa, ilmeisesti jonkin sortin oikosulku, joka kuitenkin hoitui sukkelasti omistajan toimesta.

Pienet keittiöepisodit eivät jääneet tällä viikolla siihen. Olen huomannut, että asunnossa oleva Wilfan blenderi hylkii minua, mutta suostuu erinomaisesti yhteistyöhön insinöörin kanssa. Kaapo on siis tämän kodin smoothie-master tästä eteenpäin! Tästä päästäänkin siihen, että ainoa asia mitä olen nyt Nurmijärveltä kaivannut, on oma Smegin blenderi. Ei Kaapollakaan kaikki ihan putkeen ole mennyt. Hän on hyvä kokki, mutta jostain syystä sunnuntaiaamun kananmunan keitossa oli vaikea saavuttaa sopiva kypsyysaste. Tämmöistä tämä välillä on.

Tiistaina Milla täytti 14 vuotta. Millan myötä elämään tuli paljon iloa ja vauhtia, hänhän on nuorempana ollut varsinainen ”kätevä ja kekseliäs emäntä”. Synttäreitä juhlistettiin nyt rauhallisesti herkuilla, hyvillä lenkeillä ja rapsutuksilla sekä jäänmurtaja Tarmon seilaamista seuraamalla. Arvostan sitä, että tämän asumiskokeilu-kokemuksen saa vielä jakaa hänen kanssaan. Elämä on rajallista, ja viikkoon sekoittui myös surua ja haikeutta, sillä lauantaina iltapäivällä tuli tasan vuosi siitä, kun jouduin lopulta luopumaan ensimmäisestä koirastani, Indy-cairnistä, jota myös johtajaksi kutsuin. Hän oli itsevarma ja peloton, eli reilut 15 vuotta ja muutti minun maailmani.

Kelit ovat olleet kohdillaan, ja hiihtääkin olisi voinut, mutta harmikseni omat sukset ovat vielä varastoituna Pudasjärvellä. Latukin ilmestyi kuin muistutuksena uudelleen ihan tuohon nurkalle, tosin sunnuntaiaamuna siitä oli paras hohto jo kadonnut. Ensi viikolla oli tarkoitus myös liukulumikenkäillä täällä, mutta luonto näyttää olevan asiasta eri mieltä.  

Viikon omaksi kohokohdakseni nostan sen, kun vuosien tauon jälkeen lähdin keskiviikkona pilates-tunnille. Harrastin sitä aiemmin aktiivisesti usean vuoden ajan, mutta sitten tuli kaikkea; ohjaaja lopetti, minä muutin toiselle paikkakunnalle jne. Yllättävän hyvin ruosteet poistuivat, toki tauko näkyy tekemisessä, mutta olin äärettömän onnellinen, että lähdin. Tämä on juuri sitä mitä tarvitsen.

Viikon kulttuuripläjäystä edustaa Virta-salissa esitetty elokuva Parthenope, jonka aikana ulkona oleva harmaa maisema unohtui ja tilalle tuli upean Amalfin rannikon aurinko ja muistot parinkymmenen vuoden takaa, jolloin lomailin siellä ystäväni kanssa. Leffa ei ollut, ullatus ullatus, Kaapon suosikkeja, mutta pisteet siitä, että hän kuitenkin pysyi hereillä koko ajan.

Sunnuntaiaamuna huomasimme dyynien paljastuneen yön aikana lumen alta ja tuntui kuin sula meri olisi lähempänä. Kaapo opiskeli aamupäivän ja aloitti sen jälkeen grillikauden. Illalla hän tutki Kalajoen Marinan dyynikylän alueen asemakaavasuunnitelmia ja rakennustapaohjeita. Nyt niska kyyryssä kohti uutta viikkoa!

 

MAALISKUU

Viikkoraportti sunnuntaina 2.3.2025:
"Ihanaa olla kotona!"

Nyt on kokonainen kuukausi takana Kalajoki-elämää. Haluankin omistaa tästä raportista leijonanosan kodillemme kertomalla huomioita elämästä Marina Resortissa. Jo ensivisiitillä kiinnitimme huomiota muutamiin sinällään pikku juttuihin, jotka ovat kuitenkin arjessa merkityksellisiä ja lisäämässä viihtyvyyttä. Asunnon tila on käytetty hyvin, sillä 57 neliöön on sisällytetty kaksi makuuhuonetta ja sauna. Toimii todella hyvin kahdelle henkilölle, tarvittaessa neljällekin.

• Hissikäytävän lattian materiaali on nerokas, ei ollenkaan liukas. Ihan mahtava valinta etenkin näin talvella ja koiranomistajan näkökulmasta.
• Ovipuhelin ei ole ollut juurikaan käytössä, mutta on mukava lisä ja tuo eräänlaista turvallisuuden tunnetta.
• Täällä on meille tuttu Profinin lasiliukuseinä! I Se on todella jämäkkä, painava ja liukuu hyvin, joten ei tarvitse kikkailla mitenkään sitä käyttäessä.
• Isot ikkunat ja lasitetut terassit lattiamattoineen ovat niin ikään upeat ja etenkin, kun niiden ansiosta luonto vaihtuvine vivahteineen on niin lähellä. Lähes joka päivä istahdan alkuillasta olohuoneen nojatuoliin ja annan katseen levätä maisemassa. Milla tulee viereen lattialle makaamaan ja tuijottaa kanssani kaukaisuuteen.
• Autopaikkojen mitoitukselle täällä annan myös kiitosta isosti. Tilaa on niin reilusti, että auton saa lähes miten päin vain ruutuun/ katokseen.
• Ainakin näin talvella täällä on rauhallista, lumet aurataan hyvin ja tuulet saattavat yllättää, mutta lämpimästi pukeutumalla se ei haittaa. Ja ah, rakastan aamu- ja iltakävelyitä merenrannassa!

Viikon varsinaiset touhuilut pakkautuivat loppuviikkoon. Keskiviikkoaamuna läksimme plan-B kuukausiaktiviteettimme pariin. Meidän piti alun perin lähteä fatbike-retkelle, mutta sää ei suosinut, joten kävimmekin keilaamassa. Mukavaa oli ja saimme tutustua myös keilahallin isäntään, joka valaisi että keilata voi lähes vauvasta vaariin. Tunnelmapaloja tästä näemme jossain vaiheessa. Sen jälkeen suuntasimme BeachRoseen hyvälle lounaalle ja kurkkasimme myös Luotsiin missä vietimmekin mukavan juttuhetken Helenan kanssa. Jutustelua olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta työt ja opiskelut kutsuivat. Kaapo sai tämän viikon aikana suoritettua hiukan mieltä painaneen kestävän kehityksen-opintokokonaisuuden ja ehti katsoa myös matikkaa ja fysiikkaa ensi viikon tenttejä varten. Illalla menimme vetreyttämään itseämme pilatestunnille. Laji sopii oikein hyvin myös miehille ja heitä olikin nyt ryhmässä kolme, kun Kaapo tuli mukaan. Ihan hyvin meni ensikertalaiseltakin ja ohjaus on todella hyvää.

Torstai-iltana lähdimme Pudasjärvelle. Kalajoelta sinne onkin paljon lyhyempi matka! Tiesimme ettei sielläkään ole normaalit helmikuun olosuhteet kelekkailulle, mutta päätimme silti ajella missä pystyi. Ripaus vauhdin hurmaa saatiin kokea, mutta kelin edessä oli lopulta pakko nöyrtyä ja ajaa Polaris talliin. Lauantaina Kalajoelle palattuamme, laitoimme saunan päälle ja sanoimme kuin yhdestä suusta, että ”ihanaa olla kotona”!

 

Viikkoraportti sunnuntaina 9.3.2025:
"Edessä oli tyttöjen viikonloppu, kun ystäväni Jaana tuli vierailulle"

Tiistaina Marinaan saapui musta Audi. Eipä siinä mittää, niitähän tulee ja menee, mutta keskiviikkoaamuna lähtiessäni Millan kanssa aamulenkille, nauliutuivat silmäni kyseisen auton rekkariin. Se ei ollutkaan mikä tahansa auto, vaan aivan e-ri-tyi-nen auto. Kylmät väreet menivät selkäpiitä pitkin ja sydämessä muljahti, sillä minulla ja tuolla mustalla Audilla on yhteinen menneisyys!  

Tiemme erosivat 25.2.2022, jolloin kiitin JetBlackiani yhteisistä vuosista ja hyvästellessäni toivoin, että hän löytää hyvän uuden kodin ja omistajan. Hän jäi Vantaan Bilian pihaan ja minä hain alleni Volvo C40:n. Ja nyt, näiden vuosien jälkeen, Audi etsi tiensä Kalajoelle juuri silloin, kun olen täällä. Uskomatonta on, että kaikkien lukuisten vaihtoehtojen joukosta hän valitsi tulla samaan kohteeseen ja rappuun!! Parkkeerasi vielä itsensä näkyvästi työhuoneeni ikkunan alle. Minun vanha työsuhdeautoni. Otin yhteyttä Audin uusiin omistajiin ja huomasin, kuinka ihanan perheen ajokkina hän nyt toimii Oulusta käsin. Mutta ei siinä vielä kaikki, sillä juttelun jälkeen selvisi, että uuden perheen naapurina on eräs sukulaiseni! On edelleen vaikea uskoa, miten kaikki tämä on mahdollista, kun todennäköisyys näiden asioiden toteutumiselle on minimaalinen. Hämmästelyt eivät jääneet tähän. Sain viikolla MyHeritage dna-testin tulokset, joista kävi yllättäen ilmi, että eräs ystäväni on myös sukulaiseni! 

Illalla Virta-Sali ja Brutalist vetivät puoleensa magneetin lailla. Mietin Amerikkaan lähteneitä esi-isiäni ja äitejäni. Ennakkoon leffasta oli hieman ristiriitaiset fiilikset, mutta kannatti mennä. 

Perjantaina sain Kaapolta upean kukkalähetyksen naistenpäivän kunniaksi. Edessä oli tyttöjen viikonloppu, kun ystäväni Jaana tuli vierailulle. Asemakahavilassa nautittujen kahvien jälkeen kurvasimme Kalajoelle pienelle kaupunkikierrokselle, piti myös käydä kaupassa ja hakea Kirppis Mindestä Adlibriksen kirjalähetys. Poikkesimme myös Iso-Pahkalan savipajassa. 

Lauantaina Milla johdatti meidät aamulla ja illalla hyvälle merenrantalenkille tuulisessa säässä. Aamiaisen syötyämme suuntasimme Safaritalolle, missä tapasimme tuttuja, starttasimme Lynxit ja ajelimme läheiselle laavulle. Laavulla söimme kunnon eväät. Retkestä jäi hyvä fiilis, myös Jaanalle, jolla ei ollut aiempaa kelekkailuokemusta. Ennen kotiin menoa pyörähdettiin USportissa ja sieltähän lähtikin mukaan yhtä sun toista.  

Saunan löylyt tekivät retken jälkeen hyvää ja illallisen nautimme loistavassa Loistorantessa. Luontokin järjesti lauantaina useita elämyksiä; kovan tuulen, upean auringonlaskun ja pisteenä iin päälle vielä revontulet! Sauna-teemaan palattiin vielä illalla, kun Vöyrin pojat voittivat ”Mellon” Bara bada bastullaan.  

Sunnuntaina vein Jaanan junalle, ja hän ihastui Marinaan siinä määrin, että palannee tänne loppukesästä miehensä kanssa. Iltapäivällä kävin Millan kanssa Rahjan kalasatamassa nuuskimassa kevättä. Ensimmäiset veneilijät olivat saapuneet jo siivous- ja kunnostuspuuhiin. 

 

Viikkoraportti sunnuntaina 16.3.2025:
"Tulisikohan tulevasta kesästä nyt pitkästä aikaa kunnon golfkesä?"

Viikon aluksi otin hieman aikaa itselleni ja kävin hierojalla. Hyvä niin, koska jumit hävisivät sillä reissulla.

Alkuviikon merenrantalenkillä Milla löysi ensimmäiset jäniksen jäljet, ja terrierihän lähti heti seurailemaan niitä ja minä perässä. Millasta on täällä kuoriutunukin oikea beach-mummo, sillä hän selvästi tykkää kävellä rannalla ja näyttää löytävän sieltä kaikenlaisia mielenkiintoisia hajuja heinätupsujen ja jäälohkareiden juurilta.

Keskiviikkona oli ensimmäinen pilateksen pienryhmätunti, johon olin aiemmin ilmoittautunut mukaan. Vaikka olin jo pilateksessa täällä käynyt, niin tällä tunnilla löytyi ”ihan uusia” lihaksia. Aaah!

Perjantaina Kaapo meni töihin Luotsiin ensimmäistä kertaa. Oli ollut kuulemma lämmin vastaanotto ja mukava päivä kaikkinensa ja hän viihtyi niin hyvin, että aikoo mennä uudelleenkin. Sauliinkin hän oli päässyt tutustumaan ja lounaaksi oli nautittu Beach Rosen mainiota lohikeittoa.

Milla painotti, että raportissa on tärkeää mainita miten sutjakkaasti Marinan vierasvenesataman työt ovat alkaneet sujua siitä lähtien, kun hän tuli työnjohtohommiin ja tarkistamaan joka aamu töiden edistymisen. Perjantaina hänen oli pitkästä aikaa pakko kommentoida, kun satamatyömaalle ajoi ennen näkemätön valkoinen bussi vieraineen. Mekin saimme vieraita, kun sisko ja äiti tulivat viikonlopuksi kylään.

Lauantaina oli räntä-hiekka-myrsky, joka sai lumen värjäytymään ruskeaksi. Siitä huolimatta Kaapo lähti siskoni kanssa Tuontitukussa käymään, ja minä ajelutin äitiä sillä välin Rahjan ja Kalajoen satamassa, Usvametsässä, Kesärannassa ja lopulta päädyttiin Tapion Tuvalle pikku tuliaisostoksille sekä kävelylle Millan kanssa. Meidän huippujännittävän kuukausitehtävän video tuli myös julki lauantaina.

Iltapäivällä suuntasimme syömään Mamma Leoneen ja ajeltiin vielä kaupungin sekä Plassin läpi. Ennen Hiekkasärkille paluuta kävimme myös Jokelan pappilan pihalla. Monesti on tullut tieltä käsin tuota komeana rannalla seisovaa taloa ihailtua, mutta nyt vasta selvisi mikä rakennus se onkaan. Sattumoisin hyvinkin mielenkiintoinen monessa mielessä.

Kalajoen kirkkoherrana 1809 – 1838 toiminut Johan Frosterus on ymmärtääkseni asunut ja hallinnut kirkollista elämää sieltä käsin vuosikymmenet ilmeisen tiukoin ottein. Jännittävä yhteensattuma on, että samaan aikaan kun saimme tietää Kalajoelle asumiskokeiluun pääsystä, sain tietää sukututkimusta tehneeltä siskoltani, että Forsterus on meille kaukaista sukua mummoni isän puolelta. Johanin tyttären Sofia Elisabeth Frosteruksen (s. 1777 ja k. 1864) poika on mummoni isoisä. Sunnuntaina kävimme kirkolla ja löysimme Johanin ja hänen toisen vaimonsa, Anna Beata Humblen haudan.

Viikon lopuksi tein ilokseni vielä yhden löydön. Tajusimme, että Safaritalon takana on ForeGolf, golfin sisäharjoittelutila, joten mentiin sinne vielä tunniksi mailoja heiluttelemaan. Se ovi tulee taatusti avautumaan toistekin. Tulisikohan tulevasta kesästä nyt pitkästä aikaa kunnon golfkesä?

Viikkoraportti sunnuntaina 23.3.2025:
"Huomaan, että meri, ranta, tuulet ja mäntymetsät alkavat kutoa seittejään minuun"

Tällä viikolla on eletty hyvää arkea; sisältäen töiden lisäksi mm. liikuntaa ja mukavia kohtaamisia. Muutama ennakkoon mieltä askarruttanut asiakin on tämän viikon aikana selvinnyt.

Ensimmäinen niistä liittyy Millaan ja eläinlääkäripalveluiden saatavuuteen. Milla on saanut nivelrikkoonsa librela-pistoksia ja pohdin saadaanko se täällä järjestymään vai joudummeko lähtemään kauemmas. No sehän järjestyi hienosti kunnan eläinlääkärin vastaanotolla ja seuraava aika on myös jo varattu huhtikuulle! Odotustilassa kuulin sattumalta eräältä rouvalta, että täältä on myös pieneläinhoitola ja trimmaamo.

Toinen asia mitä olin jo alkanut lähes tuskailla tällä viikolla liittyy hiuksiin. Yhdessä vaiheessa tuntui, että on lähes mahdoton saada kampaamoaikaa varattua ennen kokeilumme loppua ja se ei tuntunut kivalle, koska olin miettinyt, että uusi ”look” on saatava ennen vappua. Perjantaina kävin hierojan jälkeen Ateljé Annessa juttelemassa ja Anne sanoi, kuten moni muukin, että toukokuulle menee ja kannattaa katsella peruutusaikoja. Kun kävelin autolle, lausuin mielessäni pienen, mutta vahvan rukouksen ja pyysin peruutusaikaa Annelle. Ajoin siitä sitten katsastamaan uuden Kahvila Mariinan näissä mietteissä. Lauantai-iltana kurkkasin varauskalenteria ja hiusten leikkauksen kokoinen peruutusaika oli ilmestynyt juurikin Annelle maanantaille. Arvatkaa varasinko?

Lauantai oli muutenkin special-päivä, sillä Millalla oli aamulla sokkotreffit komean, nuoren cairn-pojan kanssa! Tunnustan, minulla oli sormet pelissä. Ystäväni kysyi olinko huomannut facebookin cairn-ryhmästä, että täällä on joku cairn tällä hetkellä käymässä. Enpä ollut, mutta kun löysin ilmoituksen, laitoin omistajalle viestiä ja sovimme tärskyt. Näin oli Millalle treffit sovittu ja teimme oikein mukavan lenkin yhdessä.

Viikko on hellinyt myös toinen toistaan upeammilla auringonlaskuilla ja lauantai-iltana saimme taas nauttia revontulista. Olen huomannut myös kevätkunnostusten alkaneen golfkentällä ja muuallakin. Joutsenia on näkynyt päivittäin. Minulle uusi ravintolakin tuli tällä viikolla kokeiltua, kun kävin Helena Hurrin kanssa Shangri La`ssa lounaalla. Olen tällä viikolla ehtinyt myös lukea Satu Rämön Rosan ja Björkin loppuun. Uusi kirja odottaa nyt vuoroaan.

Kaapon kanssa teimme sunnuntaikävelyretken aurinkoisessa säässä Maristonpakoille ja Vihaslahdelle, missä kiipesimme lintutorniin ihastelemaan maisemia. Tämän toteutus oli ollut suunnitelmissa jo pitkään. Viikon päätteeksi suuntasimme vielä iltalenkillä teelle kahvila Mariinaan. Huomasimme, että se on koiraystävällinen paikka, sillä Milla sai olla kanssamme terassilla.

Saamani kampaaja-ajan johdosta lähden uuteen viikkoon erityisen hyvissä tunnelmissa. Kaapo odottaa myös alkavaa viikkoa täällä Kalajoella Luotsi-päivineen. Huomaan, että meri, ranta, tuulet ja mäntymetsät alkavat kutoa seittejään minuun…onneksi meillä on vielä aikaa…

 

Päivitämme kokemuksiamme myös uunituoreella Instagram-tilillä, jonne pääset tästä linkistä.