Kolmen kuukauden kokeilu: Saulin ja Nelma-koiran kokemuspäiväkirja
Julkaistu 15.1.2025 Muokattu 22.4.2025Tässä artikkelissa jyväskyläläinen Sauli Rajala ja Nelma-koira kertovat kokemuksistaan Kalajoella. Uusia päiväkirjamerkintöjä on luvassa helmikuusta alkaen viikoittain.
Miksi hain mukaan kokeiluun? - 15.1.2025:
"Kalajoki on minulle entuudestaan tuntematon paikka"
Olen Sauli Rajala, 39-vuotias WordPress-koodari Jyväskylästä. Tykkään juoda kahvia kuksasta ja olen alunperin kotoisin Peräseinäjoelta. Jyväskylässä olen asunut lähes 20 vuotta elämästäni ja yhä useammin tuntuu siltä, että cityelämä alkaa olla nähtynä. Seuraavaksi haluaisin päästä luonnonläheisyyteen kirkkaan yötaivaan alle – mielellään tietysti revontulien kera. Kalajoen tarjoama kolmen kuukauden asumiskokeilu tuntuukin juuri tähän hetkeen sopivalta mahdollisuudelta hengähtää, nauttia meren läheisyydestä sekä etsiä uusia näkökulmia elämään – ottaa pieni irtiotto omasta arjesta.
Harrastan monipuolisesti erilaisia asioita, mutta tärkeimpinä lienee retkeily, jääkiekko ja lukeminen. Vapaa-ajallani nautin erityisesti vuodenajan vaihteluiden seuraamisesta ja uusien maisemien tutkimisesta. Lisäksi tuotan retkeilyaiheista sisältöä YouTube-kanavalleni, mikä yhdistää luontoharrastukseni ja mielenkiintoni tarinankerrontaan. Pelaan harrastekiekkoa maalivahtina ja olisi mahtavaa, jos pystyisin edes satunnaisesti jatkamaan tätä harrastusta myös Kalajoella.
On todella innostavaa, että minut valittiin mukaan tähän kokeiluun! Olen kiitollinen tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Samalla vatsanpohjassa pyörii perhosia – Kalajoki on minulle entuudestaan tuntematon paikka. Hiljalleen sisäistän, että kevättalvi kuluu täysin uusissa maisemissa. Miten jännittävää! Samalla mietityttää, miten sopeudun uuteen ympäristöön, arkeen ja paikallisiin ihmisiin. Löydänkö rytmin, jossa etätyö, vapaa-aika ja rentoutuminen yhdistyvät sopivalla tavalla? Miten minut otetaan vastaan ja kuinka tutustun paikallisiin ihmisiin? On mielenkiintoista nähdä, millaista on uuden arjen rakentaminen uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten keskellä.
Odotan kokeilulta ennen kaikkea tilaa ja aikaa rauhoittua luonnon keskellä – hetkiä meren äärellä, kauniista maisemista nauttien ja yksinkertaista arkea eläen. Toivon, että onnistun jakamaan kokemuksissani aidosti ja rehellisesti sen, mitä elämä Kalajoella tarjoaa. Kanssani Kalajoelle muuttaa vaimo ja koiramme Nelma.
Minun matkaani voit seurata Instagramissa ja YouTubessa:
https://www.instagram.com/ratsala/
https://www.youtube.com/@retkisauli
Nelma
Olen Nelma, 7-vuotias labradorinnoutaja, u-Nelma Jyväskylästä. Halusin muuttaa Kalajoelle, koska olen haistellut jyväskyläläisiä heinänkorsia niin kauan, että kaipaan uusien hajujen pariin. Talvisin harrastan erityisesti keppien kantelua, lumen syömistä ja juoksuvilleilyä. Tavoitteenani kokeilun aikana onkin löytää Kalajoen isoin keppi ja selvittää, onko meren läheisyydellä vaikutusta lumen makuun. Haluan myös selvittää, löytyykö Kalajoelta ravintoloita tai muita paikkoja, joihin olen tervetullut. Lupaan pyrkiä olemaan kiltisti vierailuni aikana, mutta härveltää silti riittävästi. Odotan kokeilua innolla, lähinnä minua jännittää, muistavatko omistajani ottaa minulle riittävästi ruokaa, luita ja leluja mukaan. Kalajoki täältä tullaan, oletteko valmiita?
Minun tassuttelujani voit seurata Instagramissa:
https://www.instagram.com/nelma_the_labdog/
UUSIN RAPORTTI
Viikkoraportti sunnuntaina 20.4. 2025:
"Lankalauantai valkeni tyynenä ja aurinkoisena – sellaisena päivänä, jolloin ei voi jäädä sisälle"
Sekä meri että Marinan edustalla oleva lampi sulivat kokonaan. Kesää kohti mennään selvästi. On ollut todella mielenkiintoista seurata, miten maisemat ja tunnelma Hiekkasärkillä muuttuvat vuodenajan vaihtuessa ja valon lisääntyessä. Siitä olisi saanut hienon koostevideon, jos helmikuussa olisi ollut visio valmiina päässä. No, jälkiviisaus on paras viisaus – voisikohan ensi vuonna osallistua uudestaan asumiskokeiluun?
Ihmisiä ja koiria on nyt selvästi enemmän liikkeellä kuin kokeilun alkuvaiheessa. Se tarkoitti myös sitä, että päästiin Nelma-koiran kanssa pitkästä aikaa treenaamaan muiden koirien ohittamista. Onneksi oli edelleen hyvin muistissa – ohitukset ovat sujuneet ongelmitta.
Työviikko oli intensiivinen, mutta lyhyt. Kaksi päivää Luotsissa ja kaksi kotona – eli käytännössä neljä päivää etätöitä, mutta silti Luotsi-aamuisin tuli sanottua vaimolle, että "nyt lähden töihin". Tämä yhteisöllinen työtila -konsepti on varsin mielenkiintoinen. Olen fyysisesti toimistolla töissä, mutta silti etänä ja kaikki kollegat ovat Sisä-Suomen suunnalla. Kuitenkin lounasseuraa löytyy ja kuulumisia vaihdetaan kuin normaalissa työyhteisössä. En ole aiemmin tehnyt töitä toimistohotellissa, joten tämä on ollut minulle uutta. Yllätyksekseni olen tottunut siihen yllättävän nopeasti. Nyt jopa aina vähän odottaa, milloin on seuraava Luotsi-päivä kalenterissa.
Lankalauantai valkeni tyynenä ja aurinkoisena – sellaisena päivänä, jolloin ei voi jäädä sisälle. Suunnattiin vaimon kanssa hiekkarannalle piknikille. Olin jo helmikuussa bongannut rannalta piknikpöydän ja ajatellut, että ”tuossa muuten syödään lounasta heti kun kelit sen sallii”. Ja nyt se päivä koitti. Nautittiin edelliseltä päivältä tähteeksi jääneet nachopellin eväät, keitettiin kahvit ja ihailtiin maisemaa pitkän kaavan kautta. Illalla suunnattiin vielä Lokkilinnan edustalle katsomaan kokkoa ja ihastelemaan auringonlaskua. Auringonlasku oli upean näköinen, ja siinä me seistiin dyynin reunalla pitkään, hiljaa, katselemassa pimenevää iltaa.
Pääsiäissunnuntaina käytiin Kalajoen kirkossa Valoa kohti -konsertissa. Yksi esiintyjistä oli vanha nuoruudenaikainen tuttuni Peräseinäjoelta, mikä toi konserttiin mukavan henkilökohtaisen sävyn. Ohjelmisto oli monipuolinen – pääsiäisteemaa lähestyttiin eri tyylein ja tunnelmin. Oli myös ilo huomata, että kirkko oli aivan täynnä. Viikon kruunasi vielä alkuyöstä taivaalla loimunneet revontulet. Upean näköistä, kun yhtä aikaa näkyi sekä hiipuva auringonlasku että revontulet.
HELMIKUU
Ensitunnelmat ja saapuminen Kalajoelle - 4.2.2025
"On se komiaa kun näkee kauas!"
Lauantaina, helmikuun ensimmäisenä päivänä, käynnistettiin auto Jyväskylässä ja suunnattiin kohti Kalajokea. Jostain syystä auto oli tupaten täynnä tavaraa, vaikka määränpäässä odotti kalustettu asunto – ja suurin osa harrastuskamoista jäi vielä Jyväskylään! Nelisen tuntia ajeltiin halki vähälumisten metsien ja jäisten teiden. Mitä lähemmäksi Kalajokea päästiin, sitä laajemmaksi maisema avautui, ja pohojalaasta sielua lämmitti: on se komiaa kun näkee kauas!
Meillä on kaasuauto, joten Ylivieskan kohdalla oli pakollinen pysähdys tankkaamaan. Siinä samalla tuli vilkaistua karttaa – ei tässä enää kaukana olla. Avainten nouto onnistui kätevästi Kalajoen Keskusvaraamon avainboksista, joten ei ollut stressiä siitä, että olisi pitänyt olla johonkin tiettyyn aikaan mennessä Hiekkasärkillä.
Perillä olo oli odottava ja samalla hieman epätodellinen. Nyt se sitten alkaa – voiko tämä olla tottakaan? Alkamassa oli ehkä elämäni erikoisin ajanjakso, ja olen sentään ehtinyt asua muutaman kuukauden Tansaniassakin! Silti ajatus kolmen kuukauden (kevät)talvisesta asumiskokeilusta Kalajoella tuntui yhtä aikaa kiehtovalta ja jännittävältä. Miltä arki täällä todella tulee näyttämään?
Asunto löytyi Hiekkasärkiltä, uudesta Marinan Portti -kohteesta. Neljännen kerroksen huoneisto tarjoaa hulppeat merinäköalat, ja viime päivät ovatkin kuluneet innokkaasti maisemia ihastellen. Hetkellisesti sunnuntaina päivällä näytti jopa siltä, että meri olisi kauempana ulapalla sulanut – kunnes pakkanen taas kiristyi. Seuraavalla Jyväskylän reissulla pitää kyllä ottaa kiikarit mukaan, jotta näkee kauemmas merelle.
Ensimmäiset päivät ovat kuluneet pitkälti paikoilleen asettuessa ja lähialueeseen tutustuessa. Etätyön osalta työskentelytapa ja -paikka hakee vielä luonnollisesti muotoaan.
Heti ensimmäisellä lenkillä koiran kanssa piti tietysti päästä meren rantaan katsomaan, miltä se meri näyttää. No, aika pimeältähän se näytti, kun kello oli silloin jo ties mitä! Seuraavina päivinä on kuitenkin ehtinyt näkemään jäätyneen meren myös päivänvalossa, ja onhan se karun kaunis.
Kyllä nämä Kalajoen kahvittelumaisemat jyväskyläläisen meluvallin voittavat. Jokainen päivä tuo tullessaan uusia havaintoja – ja nyt vain odotan, millaisia tarinoita seuraavat viikot tuovat tullessaan.
Ps. Nelma-koira käski sanoa, että lumi vaikuttaisi ensituntumalta maistuvan erilaiselta meren läheisyydessä kuin sisämaassa, mutta kuulemma tutkimukset ovat vielä kesken.
Viikkoraportti sunnuntaina 9.2. 2025:
"Hiekkasärkiltä löytyy Luotsi, joka tarjoaa ergonomisen työpisteen ja nopean valokuituyhteyden"
Ensimmäinen kokonainen viikko Kalajoella on nyt takana ja hiljalleen uusi arki alkaa muotoutua. Viikko alkoi kirpsakoilla pakkasilla ja hetken aikaa oli jo ihan oikean talven tuntua – erityisesti navakan merituulen puhaltaessa. Mutta se talvi loppui lyhyeen, kuten on tuntunut käyvän tänä talvena useasti. Muutamana iltana pääsi kuitenkin ihastelemaan upeita auringonlaskuja, ja ensi viikon sääennuste näyttää lupaavalta, joten lisää lienee luvassa. Iltapäivälenkit merenrannalla auringonlaskun aikaan on kyllä parhautta.
Alkuviikosta kävimme ihastelemassa Tapion Tuvan pihapiirin näyttäviä jääveistoksia ja nautimme samalla herkulliset munkkikaakaot. Sieltä jatkoimme matkaa Kalajoen keskustaan, jonne Hiekkasärkiltä on vajaa kymmenen kilometrin matka. Kävimme kirjastossa hakemassa kirjastokortit, ja muutama kirjakin lähti lainaan. Loppuviikosta piipahdimme Talviretkeily tutuksi -tapahtumassa Kalajoen Plassilla, jossa pääsimme tutustumaan erilaisiin talviretkeilyn mahdollisuuksiin ja välineisiin. Lopulta jopa kaltaiseni jästipää uskoi viimein, että täällä ollaan nyt tovi – ja purin vaatteeni rinkasta vaatekaappiin. Kalajoki on ottanut meidät lämpimästi vastaan. Kaikkialla, minne olemme menneet, ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita. Olo on todella ollut tervetullut!
Töitä täälläkin pitää tehdä, ja näyttää siltä, että työskentely asettuu jonkinlaiseen fifty-sixty hybridimalliin: osa päivistä kuluu kotoa käsin, osa taas toimistohotelli Luotsin yhteisöllisessä työtilassa. On ihanaa aloittaa aamut rennommin, työskennellen vaikkapa sohvalta kahvia juoden ja maisemia ihaillen. Mutta on myös mahtavaa, että Hiekkasärkiltä löytyy Luotsi, joka tarjoaa ergonomisen työpisteen ja nopean valokuituyhteyden. Koodarina naputtelen näppäimistöä koko päivän, joten kunnollinen työpiste erillisine näyttöineen ja korkeussäädettävine pöytineen on todellinen etu. Eikä maisemista tarvitse Luotsinkaan työpisteellä tinkiä!
Tällä viikolla vietin kaksi päivää Luotsissa ja aluksi jännitti, ihan kuin olisi ollut menossa uuteen työpaikkaan – mutta siitäkin selvittiin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ottivat minut hyvin vastaan. Perjantaina Luotsin hienot merinäköalat pääsivät oikeuksiinsa, kun aurinko paistoi ja taivas oli selkeämpi. Vaikka työt sujuvat hyvin myös kotikonttorilta, kaltaiselleni helposti erakoituvalle ihmiselle tekee hyvää lähteä välillä ihmisten ilmoille. Muuten höperöityisin neljän seinän sisällä aivan liian helposti.
Viikko oli siis varsin onnistunut startti tälle asumiskokeilulle. Katsotaan, mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan – toivottavasti ainakin lisää upeita auringonlaskuja ja uusia kohtaamisia Kalajoen maisemissa!
Ps. Nelma-koiran mukaan Kalajoen isointa keppiä ei ole vielä löytynyt – etsinnät jatkuvat!
Viikkoraportti sunnuntaina 17.2.2025:
"Viikon ehdoton kohokohta oli alkuviikon revontulet"
Tämä viikko on ollut täynnä upeita hetkiä – niin luonnonilmiöiden kuin paikallisten kokemustenkin osalta.
Viikon ehdoton kohokohta oli alkuviikon revontulet! Ei ole paljon mitään taianomaisempaa kuin seisoa ulkona pakkasessa ja katsella kuinka taivas leiskuu vihreän eri sävyin. Talvi teki samalla paluun Kalajoelle, ja viikon ajan nautittiin pikkupakkasista sekä kevyestä lumisateesta. Jostain syystä lumi oli alkuviikosta erityisen mielenkiintoisen näköistä – rakenteista, koska en parempaakaan sanaa keksi. Liekö meri osasyyllinen tähänkin ilmiöön?
Alkuviikolla pääsin myös kokeilemaan paikallista harrastekiekkoilua. Oli hienoa vetää varusteet päälle ja hypätä maaliin. Minut otettiin uutena mukaan todella hyvin, ja vuoro oli kaikin puolin mukava kokemus. Halli oli lämpöisempi kuin odotin, joten hyvät tiistai-illan hiet saatiin aikaiseksi.
Arkipäivät kuluivat pitkälti töiden parissa, jotka sujuivat niin mutkattomasti, että välillä unohti kokonaan olevansa täällä. Onneksi taukokävelyt ja iltaretket meren rannalle palauttivat nopeasti takaisin todellisuuteen. Mahtavaa elää arkea juuri nyt Kalajoella!
Viikonloppu oli täynnä tekemistä. Lauantaina suuntasimme Halkolanmutkaan, jossa Siiponjoki on vuosikymmenten saatossa muovannut kauniin mutkan maisemaan. Virta on syönyt hiljalleen joen ulkoreunoja, ja mutka on siirtynyt jopa 90 metriä pohjoiseen sadan vuoden aikana. Reitti perille oli helppo ja hyvin huollettu – jopa näin talviaikaan. Retken päätteeksi piti tietysti mennä pitsalle – koska mitä olisi kunnollinen metsäretki ilman pitsaa? Päädyimme ravintola Mamma Leoneen, josta oli vain lyhyt matka iltapäivän kiekkopeliin. 8-tien derbyssä Kalajoki kohtasi Raahen Suomi-sarjan runkosarjan viimeisessä kotipelissä. Vaikka hallissa olisi ollut tilaa isommallekin yleisölle, tunnelma oli silti kohdallaan – ja Kalajoki nappasi voiton! Kyllä jääkiekko on vaan parasta paikan päällä. Nyt jäädään sitten jännittämään, saadaanko vielä kokea playoffs-huumaa täällä Kalajoella.
Sunnuntaina pakkasin liukulumikengät mukaan ja suuntasin Rahjan saaristoon. Aluksi jäällä liikkuminen hieman hirvitti, mutta kun näki autojen ajavan jäällä, mieli rauhoittui. Seurasin muiden jättämiä jälkiä ja matka eteni mukavasti. Hiihdin noin viiden kilometrin matkan Koivukarin autiotuvalle, jossa nautin evääni: keittotermoksesta kotona lämmitettyä keittoa ja tietysti kuksasta kahvia. Keli oli hieman harmaa ja pilvet roikkuivat alhaalla, mutta se ei haitannut – sielu lepäsi ja olo oli rauhallinen. Vaikka Hiekkasärkille oli vain reilu 10 kilometriä, Rahjan saariston rauha tuntui kuin toiselta maailmalta.
Tämä viikko on taas osoittanut, kuinka paljon Kalajoella onkaan tarjottavaa. Kuten eräs vieraamme totesi, Kalajoki näyttäisi olevan ennakko-odotuksia isompi paikka.
Ps. Nelma-koiralta sellainen väliaikaraportti, että melko suuri keppi on löytynyt Viitapakkain laavun lähistöltä. Kalajoelta löytyy kuitenkin vielä runsaasti tutkimattomia metsiä, joten lopullista raporttia joudutte vielä odottamaan.
Viikkoraportti sunnuntaina 23.2.2025:
"Oletko päätynyt videopeliin tai johonkin elokuvaan? "
Viikko alkoi osallistumisella talven ehkä kovatasoisimpaan luistelukilpailuun. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua, kun asetuin lähtöruutuun. Edessä oli kolme kierrosta Safaritalon Arctivity Parkin luisteluradalla, joka on tehty ulkokartingradalle – kolme kierrosta, jokainen eri varusteilla. Olin nimittäin saanut kuukausitehtäväkseni haastaa Visit Kalajoen Vesan leikkimieliseen luistelukisaan. Minun ja Vesan lisäksi lähtöruutuihin asettui entisiä ja nykyisiä JHT:n pelaajia. Kokemus oli hauska – enpä olekaan aiemmin kartingradalla luistellut! Samalla sain myös lisää kontakteja Kalajoen kiekkopiireihin. Entä miten siinä kisassa sitten kävi? Se selviää myöhemmin.
Keskiviikkona pakkasin taas liukulumikengät mukaan ja suuntasin Rahjan saaristoon. Sääennuste näytti lupaavalta, joten olin ottanut töistä pari vapaapäivää – edessä oli yön yli -retki. Viime viikolla kävin tosiaan päiväseltään tiedustelemassa reittejä ja paikkoja, ja nyt liu’uttelin samoja reittejä uudestaan, tällä kertaa ahkion kanssa. Kuten viimeksikin, lumi katosi välillä jään päältä paikoissa, joissa tuuli pääsi puhaltamaan voimalla. Liukulumikengät osoittautuivat lopulta vähän turhahkoksi. Ihan kävellenkin olisi pärjännyt kohtuullisen hyvin.
Saavuin Koivukarin autiotuvalle vähän ennen auringonlaskua. Kerkesin juuri eväsleipäni syömään ennen kuin aurinko alkoi laskemaan. Ja millainen auringonlasku se olikaan! Tiedättekö sen tunteen, kun maisema on niin epätodellinen, että hetken mietit, oletko päätynyt videopeliin tai johonkin elokuvaan? Juuri sellainen tunne minulla oli. Se oli heittämällä yksi elämäni upeimmista auringonlaskuista. Yöllä näkyivät myös revontulet – tosin niin himmeinä, että niitä piti katsoa kameran läpi.
Alunperin olin ajatellut yöpyväni riippumatossa, mutta illaksi noussut kova tuuli laittoi suunnitelmat uusiksi. Levitin siis makuualustani autiotuvan sängylle – hyvin nukutti siinäkin. Aamulla nautiskelin kuksasta hitaat aamukahvit talvista saaristomaisemaa ihaillen, minkä jälkeen suuntasin päiväretkelle Putkikarin laavulle lounastamaan. Matka ei ollut pitkä, ja lähes koko reitin pystyi seuraamaan moottorikelkan jälkiä. Laavu oli selvästi vähemmällä käytöllä näin talvella – lumessa näkyi vain muutamia jalanjälkiä. Puuvajasta olisi löytynyt polttopuita, saha ja kirves, mutta ei sahapukkia eikä halkomapölkkyä, joten nuotio jäi tekemättä. Onneksi sää oli sen verran leuto, että retkikeittimen talvikaasu toimi moitteettomasti. Auringonlaskun lähestyessä oli pakattava kimpsut ja kampsut ja suunnattava takaisin mantereen puolelle. Olisihan näitä saariston rantoja tutkinut mielellään pari päivää lisääkin. Tästä retkestä tulee muuten myös pidempää videota YouTubeen (https://www.youtube.com/@retkisauli), joten käy laittamassa kanava seurantaan jo tässä vaiheessa.
Lauantaina ehdin viimein minäkin hiihtämään. Suuntasin Raution kylälle ja osallistuin Raution- ja Kähtävänkylän ystävyyshiihtoon. Latu oli vielä hyvässä kunnossa, vaikka lämpötila oli jo plussan puolella. En ole mikään hiihtoniilo, mutta tulipa silti tuplattua tämän talven hiihdetyt kilometrit. Hiihdin nimittäin peräti neljän kilometrin lenkin! Katsotaan, saisiko tälle talvelle vielä kympin rikki, vai oliko tämän kauden hiihdot sitten siinä osaltani.
Ps. Meniköhän Nelma-koiran lumenmaistelutestaukset vähän liian pitkälle, koska sunnuntaina maa näytti jo kovin paljaalta?
MAALISKUU
Viikkoraportti sunnuntaina 2.3.2025:
Nelma-koira: "Täällä on ollut paljon uutta nähtävää, haisteltavaa ja maisteltavaa"
Kuukausi on nyt tassuteltu Kalajoella ja viimeinkin Sauli päästi minut, Nelma-koiran raportoimaan kokemuksistani!
Kuukausi on ollut mielenkiintoinen. Täällä on ollut paljon uutta nähtävää, haisteltavaa ja maisteltavaa. Mieleeni on painunut erityisesti kauniit auringonlaskut ja revontulet sekä retket ja lenkit Kalajoen luonnossa. Ulkoillessani olen pyrkinyt etsimään Kalajoen suurinta keppiä ja tähän mennessä pisin keppi on paikannettu Viitapakkain laavujen lähistölle. Etsinnät jatkuvat, vinkkejä otetaan vastaan.
Erityisesti minua ruokaorientoituneena labradorinnoutajana kiinnostaa maisteltavat asiat, minkä vuoksi tarkastelen tällä kertaa myös tähänastisia kokemuksiani Kalajoen yllättävän laajasta ravintolatarjonnasta. Olen ensimmäisen kuukauden aikana käynyt Sandy Keltissä, jota minulle erityisesti suositeltiin. Se on Hiekkasärkkien keskustassa sijaitseva tunnelmallinen irlantilainen pubi, jossa tarjoillaan myös maittavaa ruokaa. Sen lisäksi olen vieraillut myös Kalajoen liekö uusimmassa ravintolassa, Loistorantessa, jossa sain ihmisteni lounastaessa työntekijältä palasen kanaa. Tarkkakuonoinen arvioni paikasta ja kanasta on 6/5! Odotan tulevilta kuukausilta lisää uusia ravintola- ja makukokemuksia. Ja kun nyt kerran puhutaan makukokemuksista, täytyy sanoa, että nautin kalajokisesta lumesta. Siinä on sopivan pikantti maku. Toivotaan, että lunta saadaan tälle talvelle vielä lisää!
Kävimme kerran katsomassa auringonlaskua Lokkilinnan lähettyviltä. Siellä sattui juuri samaan aikaan joku leijalumilautailemaan, se näytti hauskalta touhulta! Haukahdin hänelle varoittaakseni tuulen voimakkuuden muutoksesta, sillä pelkäsin hänen lähtevän vahingossa lentoon. Ehkäpä varoitukseni ansiosta vaara kuitenkin vältettiin ja tilanne päättyi turvallisesti.
Rapsutuksia olen saanut mukavasti missä olenkaan kulkenut. Ihmiset ovat myös kohteliaasti tiedustelleet, saako minua rapsuttaa lähestyessään minua. Olen huomannut, että me koirat ollaan tervetulleita moneen paikkaan täällä, joten suosittelen ehdottomasti Kalajokea kaikenkarvaisille kulkijoille. Kalajokikokemus on saanut minutkin paljastamaan hampaani leveään hymyyn (ks. kuva). Tarkempia tassuttelujani ja hassuttelujani voit seurata täältä: https://www.instagram.com/nelma_the_labdog/.
PS. Ihmisiltäni sellaisia terveisiä, että pahoittelevat haukkukohtausta, jonka sain Loistorantessa asioidessani. Minusta siinä ei ollut mitään pahaa, sillä varoitin paikalla olijoita vaaraksi tulkitsemastani asiasta - kuulemma kyseessä oli kuitenkin vain kuormauskärry...
Viikkoraportti sunnuntaina 9.3.2025:
"Vieläköhän sitä innostuisi suksien päälle tänä talvena?"
Bingoviikko! Tällä viikolla Hiekkasärkillä järjestettiin peräti kolme bingoa, joten pakkohan ne oli kaikki kiertää läpi. Sen verran pitkä aika oli edellisestä bingostani, että piti varmistaa vaimolta pelin säännöt. Kierros alkoi tiistaina ABC:ltä, jatkui keskiviikkona Safaritalolla ja huipentui perjantaina Kohtaamispaikka Loiston bingoon. Kovasta yrityksestä huolimatta joka kerta lähdettiin tyhjin käsin kotiin. Täytyy jatkaa yrittämistä – ehkä onni vielä suosii uutteraa.
Tälle viikolle osui myös maaliskuun kuukausitehtävän suoritus. Lähdimme kaikkien kokeilijoiden kanssa Safaritalon järjestämälle moottorikelkkasafarille läheiselle laavulle. Onneksi maastossa oli vielä sen verran lunta, että kelkoilla päästiin hyvin kulkemaan. Minulla on jonkin verran kelkkailukokemusta vuosien takaa, ja ajotaito palautui nopeasti mieleen, vaikka en ollutkaan istunut kelkan sarvien taakse vuosiin. Oli mahtavaa päästä taas kelkan selkään ja tuntea vauhdin hurma. Samalla oli hienoa tavata muut kokeilijat vihdoin kasvotusten. Tästä retkestä tulee myöhemmin videota Visit Kalajoen YouTube-kanavalle (https://www.youtube.com/@VisitKalajoki-1). Sinne on nyt myös julkaistu video ensimmäisestä kuukausitehtävästäni. Käykää katsomassa video ja laittakaa samalla kanava seurantaan!"
Maanantaina suuntasimme jäähallille JHT:n neljänteen playoffs-peliin. Edellinen viikko kului pitkälti Jyväskylässä, joten ensimmäinen playoffs-kotipeli jäi väliin. Onneksi JHT haki Järvenpäästä vierasvoiton, joten pääsin kuin pääsinkin kokemaan playoffs-huumaa Kalajoella. Tällä kertaa vastustaja oli tyly, vei voiton selvin lukemin ja katkaisi pudotuspelit lyhyeen. Oli kuitenkin hienoa päästä todistamaan kevään ratkaisupeliä paikan päälle. Edeltävällä viikolla tuli käytyä myös liigapelissä Jyväskylässä, joten oli mielenkiintoista vertailla kannatuskulttuurien eroja – silmiinpistävimpänä se, että Kalajoella kannatuskulttuuriin ei selvästikään kuulu kannatushuudot. Tunnelma hallissa oli silti hyvä, ja yleisöäkin oli paikalla reilut 550 henkeä.
Edeltävä viikko kului siis pitkälti Jyväskylässä, joten paluu Kalajoelle jännitti – olisiko kevät jo edennyt? Yllätykseksi maisema olikin valkoisempi kuin lähtiessä, ja ensi viikolle on luvattu pakkasia, joten kevättakki saa vielä odottaa. Vieläköhän sitä innostuisi suksien päälle tänä talvena?
Lauantai alkoi tuulisena ja sateisena, mutta iltaa kohden taivas kirkastui juuri sopivasti revontulien tanssia varten. Suuntasin merenrantaan kauemmas katuvaloista, ja show oli komea. Tällä kertaa ei tarvinnut arvuutella, olivatko kyseessä revontulet vai pilviä. Hetken aikaa revontulet loimusivat upean kirkkaana, mutta valoshow jatkui himmeämpänä useamman tunnin. Navakka tuuli toi oman mausteensa tähän katselukokemukseen.
Sunnuntaina oli luvassa toisenlainen show, kun suuntasimme Kalajoen keskustaan Virta-saliin katsomaan Marian ja Veskun taikashow’ta. Esitys oli hauska ja temput vaikuttavia. Erityisesti loppuhuipennuksena oleva Houdini-temppu oli vaikuttava.
Ps. Nelma-koira pyysi kertomaan, että sille viikon kohokohta oli se, kun mereen pääsi jo kahlaamaan. Milloinkohan pääsisi heittämään talviturkin kokonaan pois?
Viikkoraportti sunnuntaina 16.3.2025:
"Tumma lintu, harmaa lintu, tummempi lintu..."
Tämä viikko oli kokeiluviikoista toistaiseksi ehkä arkisin. Ei vähiten siksi, että siihen sisältyi auton huoltoon ja katsastukseen liittyviä käytännön asioiden hoitamista. Etukäteen hieman stressasin, että saanko nämä autoasiat hoidettua Kalajoella vai pitääkö lähteä kauemmas ajelemaan. Mutta turhaan! Kaikki onnistui hienosti täällä Kalajoella – aina tuulilasin vaihdosta lähtien. Palvelu oli ystävällistä ja hyvää. Ja mikä tärkeintä – vuosi tuli taas leimaa lisää autoon.
Bongasin viime viikon loppupuolella myös kevään ensimmäiset muuttolinnut! Vaikka lintutuntemukseni on pääasiassa tasoa “tumma lintu, harmaa lintu, tummempi lintu”, nämä yksilöt tunnistin. Merijää oli sen verran rakoillut tai vettä noussut sen päälle, että joutsenet pääsivät uimaan ja kylpemään hyisessä Perämeressä. Liekö ne hieman katuneet aikaisin tapahtunutta paluumuuttoaan, sillä sää kylmeni tällä viikolla niin, että sulaa vettä ei juuri enää näkynyt.
Minua sään viileneminen ei haitannut, sillä jään kovettuessa pystyin taittamaan työmatkani Luotsiin jäällä pyöräillen. Oli huikeaa polkea näissä upeissa maisemissa – välillä jäisiä hiekkadyynejä pitkin, välillä meren jäällä. Työmatka yleensä venähti hieman pidemmäksi, koska oli vain niin hienoa pyöräillä meren jäällä aurinkoisina aamuina tai iltapäivisin, kun aurinko jo värjäsi horisonttia upeasti. Aikamoinen ero Jyväskylän työmatkaan, jossa saa lähinnä haistella pakokaasuja ja kuunnella rengasmelua.
Vaikka kyllähän täälläkin siitä herkusta pääsin nauttimaan, kun pariin otteeseen pyöräilin viikon aikana Kalajoen keskustan ja Hiekkasärkkien väliä. Kevyen liikenteen väylä nimittäin kulkee kasitien vieressä koko matkan. Toisaalta hyvä, että se on olemassa – ei tarvinnut lähteä autojen ja rekkojen sekaan seikkailemaan. Samalla tuli nähtyä itse Kalajoki (se joki) vähän paremmin kuin vain auton ikkunasta hätäisesti vilkuillen. Sulia kohtia siinäkin jo oli, joten kyllä se kevät taitaa olla tulossa.
Ne joutsenetkin taisivat tehdä comebackin Hiekkasärkille tai ainakin sunnuntaina lensivät asuntomme parkkipaikan yli merta kohti. Meri näyttää edelleen varsin jäiseltä, mutta toivottavasti ne löysivät jonkin sulan alueen. Kevään merkkejä alkoi kuitenkin näkyä ja kuulua myös merijäässä, sillä sunnuntaina jään pinta oli selvästi laskenut ja se myös paukkui ja kumahteli, lisäten omaa dramatiikkaansa kevään odotukseen.
Arki rikkoutui viikonloppuna, kun veljeni perheineen tuli käymään. Ohjelmassa oli kävelyretki hurjaa tuulta ihmetellen, kaakaot kahvila BeachRosén lämpimällä terassilla, kylpyläpulikointia SaniFanissa ja sunnuntaina munkkikahvit Tapion Tuvalla. Tosin munkkeja ei tällä kertaa riittänyt ihan koko seurueelle, mutta onneksi pullakin maistui erinomaiselta. Viikon päätimme vaimon kanssa jäätelöillä, aurinkoista merimaisemaa parvekkeelta käsin ihaillen. Aika viiden tähden elämää taisi tämäkin viikko sitten kuitenkin olla – vaikka kovin arkiselta se välillä tuntuikin.
Viikkoraportti sunnuntaina 16.3.2025:
"Tämän viikon jälkeen on jo hiipinyt pieni haikeus siitä, että kokeilua on enemmän takana kuin edessä"
Tällä viikolla on nautittu täysin rinnoin hyvistä keleistä. Hiekkasärkät ovat paljastuneet lumen alta ja toisinaan kun oikeaan suuntaan katsoo, alkaa näyttämään jo melko kesäiseltä, vaikka lämpötilojen lämpenemistä saa vielä odottaakin. Aurinko on alkanut lämmittämään ja tehnyt Nelman kanssa lenkkeilyn entistäkin nautinnollisemmiksi. Tiistai-iltana luonto näytti kauneuttaan jälleen yhden komean auringonlaskun muodossa ja useampana iltana ollaan saatu nauttia värikkäistä revontulista. Tiesimme kokeiluun lähtiessämme, että auringonlaskuja ja revontulia saisi Kalajoella todistaa, mutta se, kuinka usein ja kuinka hienoina, on yllättänyt positiivisesti.
Maanantaina osallistuimme pubivisaan Sandy Keltissä. Emme lähteneet liikenteeseen suurin odotuksin, mutta ensimmäisen osion kysymykset sattuivat tulemaan juuri sopivista aihealueista ja voitimme sen. Muuten pubivisa menikin aikalailla penkin alle. Tuurilla lienee osuutensa pubivisamenestykseen, mistä rohkaistuneena päätimme lähteä kokeilemaan onnea myös Safaritalon bingoon keskiviikkona. Bingo-onni ei ollut puolellamme vieläkään, mutta vielä on onneksi monta mahdollisuutta!
Tällä viikolla on nautittu myös Kalajoen ravintolatarjonnasta. Tapion Tuvan lounaalla oli keskiviikkona tarjolla erittäin maukkaita kalapihvejä ja samalla reissulla saimme tutustua myös yläkerran värikkääseen taidenäyttelyyn. Torstai-iltana kävimme kylpyläreissun jälkeen syömässä ravintola Välkkeessä, josta olisi varmasti ollut valoisan aikaan upeat näkymät maittavan ruoan lisäksi. Lauantaina kävimme tutustumassa kerrostalomme alakertaan juuri avattuun kahvila Mariinaan ja nauttimassa siellä munkkikahvit ja -kaakaot. Päivä huipentui irkku- ja skottimusiikin rytmeihin Isara-bändin livekeikalla Sandy Keltissä.
Tämän viikon jälkeen on jo hiipinyt pieni haikeus siitä, että kokeilua on enemmän takana kuin edessä. Mutta mitä kaikkea olemmekaan jo ehtineet tehdä ja nähdä, ja vielä reilu kuukausi on jäljelläkin kokeilua! Visit Kalajoen YouTubesta löytyy muuten toisen kuukausitehtävän video taannoiselta moottorikelkkasafarilta, käy tsekkaamassa se tästä linkistä!
Viikkoraportti sunnuntaina 30.3.2025:
"Avaan verhot ja katson, miltä meri tänään näyttää!"
Tällä viikolla kevät tuli rytinällä. Asunnon ikkunoista oli mukava seurata, kuinka merellä näkynyt tummansininen juopa vain kasvoi päivä päivältä isommaksi. Perjantaina lähdin Luotsiin töihin, ja kun tulin takaisin, vesi oli jo saavuttanut Marinan vierasvenesataman niemen. Viikonloppuna kävimme Nelman kanssa vielä asiaa ihmettelemässä, ja totta se oli – jää oli sulanut. Vielä ei uimaan innostuttu, mutta kahlaaminen hyisessä meressä jäälauttojen seassa näytti maistuvan koiralle.
Viikon aikana pääsin myös uuden aktiviteetin pariin, kun kävin pelaamassa sählyä Kalajoen keskustassa. Hyvä hiet siinä saatiin aikaiseksi, ja oli hauska päästä myös juttelemaan paikallisten kanssa vaihtojen välissä. Lauantaiaamuna kävin pitkästä aikaa myös jäällä kiekkoa pelaamassa, kun aamujäillä oli maalivahdille paikka auki. Myös bingon metsästys jatkui tällä viikolla. Oma lappu oli taas tyhjä arpa, mutta yksi bingo tuli kuitenkin meidän seurueelle – ja se lasketaan!
Nyt kun kokeilusta on takana kaksi kolmasosaa, on hyvä hetki katsoa taaksepäin: miten tämä kokeilu on sujunut ja mitä ajatuksia se on herättänyt?
Etätyö on sujunut ongelmitta koko kokeilun ajan. Kotoa käsin on ollut mukava tehdä töitä, mutta Luotsipäivät ovat tuoneet sopivaa vaihtelua kotona kökkimiseen, ja etäpalaveritkin ovat sujuneet tarvittaessa hyvin myös Luotsissa. On ollut myös kiva höpötellä niitä näitä muiden luotsilaisten kanssa. Ja ne työmatkat pyörällä jäisiä hiekkadyynejä pitkin, jäistä merta ihaillen! Toisinaan jopa jäätä pitkin kohti auringonlaskua. Kukapa ei tykkäisi!
Arki meren rannalla on ollut juuri niin eksoottista ja erilaista kuin ajattelinkin. Jokainen aamu on alkanut sillä, että avaan verhot ja katson, miltä meri tänään näyttää. Meren muuttumista on ollut hauska seurata keittiön ikkunasta. Kalajoki on yllättänyt monipuolisuudellaan – täällä on päässyt tekemään kaikkea jääkiekosta ja moottorikelkkailusta bingoon ja retkeilyyn. Ehkä juuri luonnonläheisyys ja vaihtuvat elämykset ovat tehneet arjesta kevyempää, vaikka töitä on tehty suhteellisen normaalisti. Ei ole tuntunut siltä, että ollaan olemassa vain töitä varten. Kuten vaimoni kerran totesi: “Täällä olo yhdistyy pääasiassa kaikkeen muuhun kuin työhön, vaikka tekeekin töitä.”
Kännykän kuvakirjasto on täyttynyt revontuli- ja auringonlaskukuvista. Olen jo seonnut laskuissa, kuinka monet revontulet olen kokeilun aikana nähnyt. Monet ovat olleet varsin himmeitä, mutta silti – Keski-Suomessa on hyvä, jos edes kerran vuodessa sattuu näkemään revontulet. Ja nämä auringonlaskut! Ei Kalajokea turhaan mainosteta täydellisten auringonlaskujen kaupunkina. Näitä tulee kyllä ikävä.
HUHTIKUU
"Arki itsessään on jo vähän lomaa"
Muistatteko, kun helmikuussa tein yön yli -retken Rahjan saaristoon? Sain viimein editoitua tuosta reissusta videon, ja se löytyy nyt YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=8EEfZNaDIOc. Käy katsomassa ja kerro videon kommenteissa, mitä tykkäsit!
Tällä viikolla vaimon työt veivät meidät alkuviikoksi Jyväskylään. Loppuviikosta palasimme takaisin Kalajoelle, ja vastassa oli tuttuun tapaan kova tuuli – ja yllätykseksi myös revontulet. Olin jo ajatellut, että revontulikausi olisi ohi, mutta niin vain useampana iltana saatiin vielä ihailla taivaan leikkiä. Valvomiseksi se kyllä meni, mutta oli hienoa istua parvekkeella ja seurata taivaan tanssia.
Nyt kun molempien kaupunkien todellisuudet ovat tuoreessa muistissa, muutama ajatus arjen eroista Jyväskylän ja Kalajoen välillä.
Selkein ero liittyy työn ja arjen tunnelmaan. Kuten edellisessä viikkoraportissa kirjoitin, täällä ei ole tuntunut siltä, että eläisi vain töitä varten. Ei edes siltä, että olisi välttämättä edes töissä. Kalajoen arki on muistuttanut enemmän lomaa. Maailmalla yleistyy termi workcation, jossa yhdistetään etätyö ja loma – tehdään töitä uudessa ympäristössä ja vietetään vapaa-aikaa kuin turistina. Täällä arki on juuri sellaista: työpäivän jälkeen ei tarvitse “irrottautua arjesta”, koska arki itsessään on jo vähän lomaa.
Jyväskylässä asuu 12 kertaa enemmän ihmisiä kuin Kalajoella, ja sen huomaa. Jyväskylässä voi kulkea huomaamattomana ihmisvilinässä, kun taas Kalajoella törmää tuttuihin, vaikkei tunne juuri ketään: kaupassa, katsastuskonttorilla ja jopa nuotiopaikalla Rahjan saaristossa. Kalajoella oma auto on lähes välttämättömyys, kun taas Jyväskylässä joukkoliikenne toimii sujuvasti ja helpottaa arkea. Juuri nyt Jyväskylässä eletään pahimpia katupölyaikoja, ja ilmanlaadun eron huomasi heti tänne palatessa – miten puhdasta ja raikasta meri-ilma onkaan! Luonto on molemmissa kaupungeissa upea, mutta arjen kokemus on erilainen – täällä luonto on arjen aktiivinen osa, ei vain taustaa kuten usein Jyväskylässä. Meri ja maisema tarjoavat joka päivä jotain uutta katsottavaa tai koettavaa.
Sunnuntaina kävin pyöräilemässä Siiponjoen luontopolulla. Tarkoitus oli kiertää lyhyempi pätkä, mutta reitti oli hyvässä kunnossa ja ajo sujui niin mukavasti, että koko polku tuli kierrettyä. Vain Pleunan laavun lähistöllä oli enää liukasta jäätä – muuten polut olivat jo sulat. Illalla kävimme vielä kävelemässä Kalajoen rannassa. Taidettiin parhaimman jäiden lähdön aikoihin olla juuri Jyväskylässä, sillä kovin vapaasti vesi näytti jo virtaavan joessa.
Ps. Nelma-koiralta sellaisia terveisiä, että Kalajoen rannalta löytyi iso keppi. Kenties jopa isompi kuin aiempi Viitapakkain laavulta löytynyt!
Viikkoraportti sunnuntaina 13.4. 2025:
"Metsät ja polut huokuvat Lapin henkeä – vain porot ja tunturit puuttuvat"
Viimeisen kokeilukuukauden ensimmäinen kokonainen viikko on nyt takana. Ja uusi kuukausi tarkoitti uutta kuukausitehtävää. Tällä kertaa meidät kokeilijat yllätettiin retkellä Venekarin nuotiopaikalle Rahjan saaristoon. Uimalla paikalle ei onneksi tarvinnut mennä, sillä kulkupeliksi oli valikoitunut Safaritalon ilmatyynyalus. En ole aiemmin ollut moisen menopelin kyydissä, joten reissu oli varsin mielenkiintoinen. Hienosti kulki ilmatyynyalus sekä jään että veden päällä. Oli mahtavaa päästä vielä kerran Rahjan saaristoon ja nähdä keväinen saaristo ihan paikan päältä. Käy katsomassa retkivideo Visit Kalajoen YouTube-kanavalta tästä linkistä.
Perjantaina käytiin vaimon kanssa Virta-salin teemakonsertissa, jossa teemana oli tällä kertaa disco, soul- ja funk-klassikot. Genre ei varsinaisesti kuulu omiin suosikkeihin, mutta yllättävän monta kappaletta kuitenkin tunnistin. Konsertti oli hyvin toteutettu kokonaisuus, jossa taitavat muusikot ja toimiva valo- ja äänitekniikka veivät kuulijat svengaaville vuosikymmenille.
Viikonlopuksi saatiin vieraita, kun vanhempani ja veljeni tulivat kyläilemään. Viikonlopun ohjelmaan kuului pyöräretki Hiekkasärkkien maisemissa, patikointiretki Siiponjoen varrella sekä kylpyläpulikonti SaniFanissa. Takatalvesta huolimatta pyöräilyreitit ja patikointipolut olivat varsin hyvässä kunnossa. Ja verrattuna Jyväskylään, maastopyöräily täällä on helppoa. Ei merkittäviä ylämäkiä, ei kivikkoja tai juurakkoja. Tasainen kangasmetsä rullaa alla kuin unelma. Monta kertaa viikonlopun aikana kuului kommentti: "Täällähän on maisemat kuin Lapissa." Ja allekirjoitan tuon täysin. Metsät ja polut huokuvat Lapin henkeä – vain porot ja tunturit puuttuvat. Toisaalta täällä on jotain, mitä Lapista puuttuu: meri.
Meri onkin tällä viikolla ollut erityisen elävä. Viikko alkoi maisemalla, jossa merellä vuorottelivat siniset ja valkoiset, eripaksuiset juovat. Tiistaina meri oli täysin sininen – jäätä ei näkynyt juuri missään. Keskiviikkona tuuli ehkä kovimmin kuin koskaan tämän kokeilun aikana. Merellä vaahtopäät nousivat korkealle, ja iltaan mennessä Marinan edusta oli täynnä jäälauttoja. Lauantaihin mennessä jäälautat olivat ajautuneet rantaan asti.
Sunnuntaina lähdin Nelma-koiran kanssa päivälenkille Paskaperälle. Olen jo aiemmin maastokarttaa selatessa huomannut, että Vihaspauhassa on varsin mielenkiintoisia paikannimiä. Paskaperän lisäksi alueelta löytyy myös Suezin kanava. Ja jos kerran paikan nimi on Paskaperä, niin pakkohan siellä on käydä. Myös siellä ranta oli enemmän tai vähemmän täynnä jäälauttoja ja jääsohjoa. Nelma otti kaiken ilon irti sulasta vedestä, jäästä, jäälautoista ja meren rantaan tuomista puukepeistä. Itse tuijotin hypnoottisena arktisen meren hengitystä. Oli nimittäin maagisen näköistä, kun jääsohjo ja -lautat liikkuivat aaltojen mukana ylös ja alas. Sitä näkyä olisi voinut tuijottaa vaikka tuntikaupalla. Hetken saattoi mielessään leikkiä naparetkeilijää, sillä näky vei johonkin paljon arktisempaan paikkaan.
Viikko tarjosi jälleen juuri sitä, mitä tältä kokeilulta toivoin: meren eksotiikkaa, luontoa ja hetkiä, jotka jäävät mieleen. Näillä eväillä kohti uutta viikkoa.