Kolmen kuukauden kokeilu: Saulin ja Nelma-koiran kokemuspäiväkirja

Miksi hain mukaan kokeiluun? - 15.1.2025:
"Kalajoki on minulle entuudestaan tuntematon paikka"

Olen Sauli Rajala, 39-vuotias WordPress-koodari Jyväskylästä. Tykkään juoda kahvia kuksasta ja olen alunperin kotoisin Peräseinäjoelta. Jyväskylässä olen asunut lähes 20 vuotta elämästäni ja yhä useammin tuntuu siltä, että cityelämä alkaa olla nähtynä. Seuraavaksi haluaisin päästä luonnonläheisyyteen kirkkaan yötaivaan alle – mielellään tietysti revontulien kera. Kalajoen tarjoama kolmen kuukauden asumiskokeilu tuntuukin juuri tähän hetkeen sopivalta mahdollisuudelta hengähtää, nauttia meren läheisyydestä sekä etsiä uusia näkökulmia elämään – ottaa pieni irtiotto omasta arjesta.

Harrastan monipuolisesti erilaisia asioita, mutta tärkeimpinä lienee retkeily, jääkiekko ja lukeminen. Vapaa-ajallani nautin erityisesti vuodenajan vaihteluiden seuraamisesta ja uusien maisemien tutkimisesta. Lisäksi tuotan retkeilyaiheista sisältöä YouTube-kanavalleni, mikä yhdistää luontoharrastukseni ja mielenkiintoni tarinankerrontaan. Pelaan harrastekiekkoa maalivahtina ja olisi mahtavaa, jos pystyisin edes satunnaisesti jatkamaan tätä harrastusta myös Kalajoella.

On todella innostavaa, että minut valittiin mukaan tähän kokeiluun! Olen kiitollinen tästä ainutlaatuisesta mahdollisuudesta. Samalla vatsanpohjassa pyörii perhosia – Kalajoki on minulle entuudestaan tuntematon paikka. Hiljalleen sisäistän, että kevättalvi kuluu täysin uusissa maisemissa. Miten jännittävää! Samalla mietityttää, miten sopeudun uuteen ympäristöön, arkeen ja paikallisiin ihmisiin. Löydänkö rytmin, jossa etätyö, vapaa-aika ja rentoutuminen yhdistyvät sopivalla tavalla? Miten minut otetaan vastaan ja kuinka tutustun paikallisiin ihmisiin? On mielenkiintoista nähdä, millaista on uuden arjen rakentaminen uudessa ympäristössä ja uusien ihmisten keskellä.

Odotan kokeilulta ennen kaikkea tilaa ja aikaa rauhoittua luonnon keskellä – hetkiä meren äärellä, kauniista maisemista nauttien ja yksinkertaista arkea eläen. Toivon, että onnistun jakamaan kokemuksissani aidosti ja rehellisesti sen, mitä elämä Kalajoella tarjoaa. Kanssani Kalajoelle muuttaa vaimo ja koiramme Nelma.

Minun matkaani voit seurata Instagramissa ja YouTubessa:
https://www.instagram.com/ratsala/
https://www.youtube.com/@retkisauli

Nelma

Olen Nelma, 7-vuotias labradorinnoutaja, u-Nelma Jyväskylästä. Halusin muuttaa Kalajoelle, koska olen haistellut jyväskyläläisiä heinänkorsia niin kauan, että kaipaan uusien hajujen pariin. Talvisin harrastan erityisesti keppien kantelua, lumen syömistä ja juoksuvilleilyä. Tavoitteenani kokeilun aikana onkin löytää Kalajoen isoin keppi ja selvittää, onko meren läheisyydellä vaikutusta lumen makuun. Haluan myös selvittää, löytyykö Kalajoelta ravintoloita tai muita paikkoja, joihin olen tervetullut. Lupaan pyrkiä olemaan kiltisti vierailuni aikana, mutta härveltää silti riittävästi. Odotan kokeilua innolla, lähinnä minua jännittää, muistavatko omistajani ottaa minulle riittävästi ruokaa, luita ja leluja mukaan. Kalajoki täältä tullaan, oletteko valmiita?

Minun tassuttelujani voit seurata Instagramissa:
https://www.instagram.com/nelma_the_labdog/

Ensitunnelmat ja saapuminen Kalajoelle - 4.2.2025
"On se komiaa kun näkee kauas!"

Lauantaina, helmikuun ensimmäisenä päivänä, käynnistettiin auto Jyväskylässä ja suunnattiin kohti Kalajokea. Jostain syystä auto oli tupaten täynnä tavaraa, vaikka määränpäässä odotti kalustettu asunto – ja suurin osa harrastuskamoista jäi vielä Jyväskylään! Nelisen tuntia ajeltiin halki vähälumisten metsien ja jäisten teiden. Mitä lähemmäksi Kalajokea päästiin, sitä laajemmaksi maisema avautui, ja pohojalaasta sielua lämmitti: on se komiaa kun näkee kauas!

Meillä on kaasuauto, joten Ylivieskan kohdalla oli pakollinen pysähdys tankkaamaan. Siinä samalla tuli vilkaistua karttaa – ei tässä enää kaukana olla. Avainten nouto onnistui kätevästi Kalajoen Keskusvaraamon avainboksista, joten ei ollut stressiä siitä, että olisi pitänyt olla johonkin tiettyyn aikaan mennessä Hiekkasärkillä.

Perillä olo oli odottava ja samalla hieman epätodellinen. Nyt se sitten alkaa – voiko tämä olla tottakaan? Alkamassa oli ehkä elämäni erikoisin ajanjakso, ja olen sentään ehtinyt asua muutaman kuukauden Tansaniassakin! Silti ajatus kolmen kuukauden (kevät)talvisesta asumiskokeilusta Kalajoella tuntui yhtä aikaa kiehtovalta ja jännittävältä. Miltä arki täällä todella tulee näyttämään?

Asunto löytyi Hiekkasärkiltä, uudesta Marinan Portti -kohteesta. Neljännen kerroksen huoneisto tarjoaa hulppeat merinäköalat, ja viime päivät ovatkin kuluneet innokkaasti maisemia ihastellen. Hetkellisesti sunnuntaina päivällä näytti jopa siltä, että meri olisi kauempana ulapalla sulanut – kunnes pakkanen taas kiristyi. Seuraavalla Jyväskylän reissulla pitää kyllä ottaa kiikarit mukaan, jotta näkee kauemmas merelle.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet pitkälti paikoilleen asettuessa ja lähialueeseen tutustuessa. Etätyön osalta työskentelytapa ja -paikka hakee vielä luonnollisesti muotoaan. 

Heti ensimmäisellä lenkillä koiran kanssa piti tietysti päästä meren rantaan katsomaan, miltä se meri näyttää. No, aika pimeältähän se näytti, kun kello oli silloin jo ties mitä! Seuraavina päivinä on kuitenkin ehtinyt näkemään jäätyneen meren myös päivänvalossa, ja onhan se karun kaunis.

Kyllä nämä Kalajoen kahvittelumaisemat jyväskyläläisen meluvallin voittavat. Jokainen päivä tuo tullessaan uusia havaintoja – ja nyt vain odotan, millaisia tarinoita seuraavat viikot tuovat tullessaan.

Ps. Nelma-koira käski sanoa, että lumi vaikuttaisi ensituntumalta maistuvan erilaiselta meren läheisyydessä kuin sisämaassa, mutta kuulemma tutkimukset ovat vielä kesken.

Viikkoraportti sunnuntai - 9.2. 2025:
"Hiekkasärkiltä löytyy Luotsi, joka tarjoaa ergonomisen työpisteen ja nopean valokuituyhteyden"

Ensimmäinen kokonainen viikko Kalajoella on nyt takana ja hiljalleen uusi arki alkaa muotoutua. Viikko alkoi kirpsakoilla pakkasilla ja hetken aikaa oli jo ihan oikean talven tuntua – erityisesti navakan merituulen puhaltaessa. Mutta se talvi loppui lyhyeen, kuten on tuntunut käyvän tänä talvena useasti. Muutamana iltana pääsi kuitenkin ihastelemaan upeita auringonlaskuja, ja ensi viikon sääennuste näyttää lupaavalta, joten lisää lienee luvassa. Iltapäivälenkit merenrannalla auringonlaskun aikaan on kyllä parhautta.

Alkuviikosta kävimme ihastelemassa Tapion Tuvan pihapiirin näyttäviä jääveistoksia ja nautimme samalla herkulliset munkkikaakaot. Sieltä jatkoimme matkaa Kalajoen keskustaan, jonne Hiekkasärkiltä on vajaa kymmenen kilometrin matka. Kävimme kirjastossa hakemassa kirjastokortit, ja muutama kirjakin lähti lainaan. Loppuviikosta piipahdimme Talviretkeily tutuksi -tapahtumassa Kalajoen Plassilla, jossa pääsimme tutustumaan erilaisiin talviretkeilyn mahdollisuuksiin ja välineisiin. Lopulta jopa kaltaiseni jästipää uskoi viimein, että täällä ollaan nyt tovi – ja purin vaatteeni rinkasta vaatekaappiin. Kalajoki on ottanut meidät lämpimästi vastaan. Kaikkialla, minne olemme menneet, ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja avuliaita. Olo on todella ollut tervetullut!

Töitä täälläkin pitää tehdä, ja näyttää siltä, että työskentely asettuu jonkinlaiseen fifty-sixty hybridimalliin: osa päivistä kuluu kotoa käsin, osa taas toimistohotelli Luotsin yhteisöllisessä työtilassa. On ihanaa aloittaa aamut rennommin, työskennellen vaikkapa sohvalta kahvia juoden ja maisemia ihaillen. Mutta on myös mahtavaa, että Hiekkasärkiltä löytyy Luotsi, joka tarjoaa ergonomisen työpisteen ja nopean valokuituyhteyden. Koodarina naputtelen näppäimistöä koko päivän, joten kunnollinen työpiste erillisine näyttöineen ja korkeussäädettävine pöytineen on todellinen etu. Eikä maisemista tarvitse Luotsinkaan työpisteellä tinkiä!

Tällä viikolla vietin kaksi päivää Luotsissa ja aluksi jännitti, ihan kuin olisi ollut menossa uuteen työpaikkaan – mutta siitäkin selvittiin. Ihmiset olivat ystävällisiä ja ottivat minut hyvin vastaan. Perjantaina Luotsin hienot merinäköalat pääsivät oikeuksiinsa, kun aurinko paistoi ja taivas oli selkeämpi. Vaikka työt sujuvat hyvin myös kotikonttorilta, kaltaiselleni helposti erakoituvalle ihmiselle tekee hyvää lähteä välillä ihmisten ilmoille. Muuten höperöityisin neljän seinän sisällä aivan liian helposti.

Viikko oli siis varsin onnistunut startti tälle asumiskokeilulle. Katsotaan, mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan – toivottavasti ainakin lisää upeita auringonlaskuja ja uusia kohtaamisia Kalajoen maisemissa!

Ps. Nelma-koiran mukaan Kalajoen isointa keppiä ei ole vielä löytynyt – etsinnät jatkuvat!

Viikkoraportti sunnuntai - 17.2. 2025:
"Viikon ehdoton kohokohta oli alkuviikon revontulet"

Tämä viikko on ollut täynnä upeita hetkiä – niin luonnonilmiöiden kuin paikallisten kokemustenkin osalta.

Viikon ehdoton kohokohta oli alkuviikon revontulet! Ei ole paljon mitään taianomaisempaa kuin seisoa ulkona pakkasessa ja katsella kuinka taivas leiskuu vihreän eri sävyin. Talvi teki samalla paluun Kalajoelle, ja viikon ajan nautittiin pikkupakkasista sekä kevyestä lumisateesta. Jostain syystä lumi oli alkuviikosta erityisen mielenkiintoisen näköistä – rakenteista, koska en parempaakaan sanaa keksi. Liekö meri osasyyllinen tähänkin ilmiöön?

Alkuviikolla pääsin myös kokeilemaan paikallista harrastekiekkoilua. Oli hienoa vetää varusteet päälle ja hypätä maaliin. Minut otettiin uutena mukaan todella hyvin, ja vuoro oli kaikin puolin mukava kokemus. Halli oli lämpöisempi kuin odotin, joten hyvät tiistai-illan hiet saatiin aikaiseksi.

Arkipäivät kuluivat pitkälti töiden parissa, jotka sujuivat niin mutkattomasti, että välillä unohti kokonaan olevansa täällä. Onneksi taukokävelyt ja iltaretket meren rannalle palauttivat nopeasti takaisin todellisuuteen. Mahtavaa elää arkea juuri nyt Kalajoella!

Viikonloppu oli täynnä tekemistä. Lauantaina suuntasimme Halkolanmutkaan, jossa Siiponjoki on vuosikymmenten saatossa muovannut kauniin mutkan maisemaan. Virta on syönyt hiljalleen joen ulkoreunoja, ja mutka on siirtynyt jopa 90 metriä pohjoiseen sadan vuoden aikana. Reitti perille oli helppo ja hyvin huollettu – jopa näin talviaikaan. Retken päätteeksi piti tietysti mennä pitsalle – koska mitä olisi kunnollinen metsäretki ilman pitsaa? Päädyimme ravintola Mamma Leoneen, josta oli vain lyhyt matka iltapäivän kiekkopeliin. 8-tien derbyssä Kalajoki kohtasi Raahen Suomi-sarjan runkosarjan viimeisessä kotipelissä. Vaikka hallissa olisi ollut tilaa isommallekin yleisölle, tunnelma oli silti kohdallaan – ja Kalajoki nappasi voiton! Kyllä jääkiekko on vaan parasta paikan päällä. Nyt jäädään sitten jännittämään, saadaanko vielä kokea playoffs-huumaa täällä Kalajoella.

Sunnuntaina pakkasin liukulumikengät mukaan ja suuntasin Rahjan saaristoon. Aluksi jäällä liikkuminen hieman hirvitti, mutta kun näki autojen ajavan jäällä, mieli rauhoittui. Seurasin muiden jättämiä jälkiä ja matka eteni mukavasti. Hiihdin noin viiden kilometrin matkan Koivukarin autiotuvalle, jossa nautin evääni: keittotermoksesta kotona lämmitettyä keittoa ja tietysti kuksasta kahvia. Keli oli hieman harmaa ja pilvet roikkuivat alhaalla, mutta se ei haitannut – sielu lepäsi ja olo oli rauhallinen. Vaikka Hiekkasärkille oli vain reilu 10 kilometriä, Rahjan saariston rauha tuntui kuin toiselta maailmalta.

Tämä viikko on taas osoittanut, kuinka paljon Kalajoella onkaan tarjottavaa. Kuten eräs vieraamme totesi, Kalajoki näyttäisi olevan ennakko-odotuksia isompi paikka.

Ps. Nelma-koiralta sellainen väliaikaraportti, että melko suuri keppi on löytynyt Viitapakkain laavun lähistöltä. Kalajoelta löytyy kuitenkin vielä runsaasti tutkimattomia metsiä, joten lopullista raporttia joudutte vielä odottamaan.