Olemme Iisalmessa maaseudulla asuva perhe, minä ja Joona sekä kaksi koiraamme. Meitä yhdistävät luonnonläheinen ja aktiivinen elämäntapa, liikunta, koirat, yhdessä tekeminen ja uteliaisuus uusia kokemuksia kohtaan. Viihdymme parhaiten ympäristössä, jossa luonto on lähellä, liikkumiselle on hyvät mahdollisuudet ja arjessa on tilaa sekä tekemiselle että rauhoittumiselle. Joona on koulutukseltaan insinööri ja työskentelee teollisuuden parissa. Emmi puolestaan toimii yrittäjänä ja opiskelee korkeakoulussa. Työmme ja opiskelumme ovat osittain joustavia, minkä vuoksi etätyöskentelyn ja etäopiskelun mahdollisuudet ovat meille tärkeitä. Kalajoen kaltainen ympäristö kiinnostaa myös siitä näkökulmasta, että voisimme yhdistää arjessa työn, opiskelun, liikunnan ja luonnonläheisen vapaalla olemisen. Uskomme, että meren läheisyys ja vaihtuva ympäristö voisivat tuoda työ- ja opiskelupäiviin uudenlaista inspiraatiota, mutta samalla vapaalle olisi helppo siirtyä suoraan luonnon ja liikunnan pariin.
Meille koti ei ole pelkästään seinät ja osoite, vaan ennen kaikkea ympäristö, jossa arki tuntuu omalta. Arvostamme sitä, että kotiovelta voi lähteä luontoon, koirien kanssa lenkille tai liikkumaan ilman, että jokaista tekemistä täytyy suunnitella etukäteen. Nautimme siitä, että arjessa on mahdollisuus löytää uusia paikkoja ja tehdä pieniäkin retkiä. Juuri tällainen elämäntapa on saanut meidät kiinnostumaan Kalajoesta. Liikunta on meille tärkeä osa elämää. Käymme säännöllisesti kuntosalilla, ja Joona harrastaa voimailua. Kuntosaliharjoittelu on meille mieleinen tapa pitää huolta hyvinvoinnista ja asettaa itsellemme tavoitteita. Treenissä on hienoa nähdä oma kehitys ja haastaa itseään, mutta yhtä tärkeää on se, että liikunta on meille yhteistä tekemistä. Kuntosalin lisäksi liikumme paljon luonnossa. Koirien kanssa ulkoilu on luonnollinen osa päiviämme, ja niiden ansiosta tulee lähdettyä ulos säällä kuin säällä. Nautimme lenkeistä, uusien reittien tutkimisesta ja siitä tunteesta, kun ympärillä on vain luontoa. Meille ulkoilu ei ole suoritus, vaan tapa olla yhdessä ja irrottautua arjen muista asioista.
Rakastamme myös kalastamista, veneilyä, uimista ja vaeltamista. Siksi merellinen ympäristö tuntuu meistä erityisen kiinnostavalta. Kalajoessa yhdistyvät juuri sellaiset asiat, joita arvostamme: meri, rannat, luonto, ulkoilumahdollisuudet ja aktiiviseen elämäntapaan sopiva ympäristö. Asumme Iisalmessa järven rannalla, joten veden läheisyys on meille jo ennestään tärkeä ja luonteva osa elämää. Siksi ajatus siitä, että myös Kalajoella voisimme lähteä spontaanisti uimaan tai rannalle osana tavallista arkipäivää, tuntuu meille todella houkuttelevalta. Meri toisi tuttuun luonnonläheiseen elämäntapaamme kuitenkin aivan uudenlaisen ympäristön ja mahdollisuuden kokea veden äärellä olemista eri tavalla – meren äärellä.
Kun kuulimme valinnasta, olimme aidosti iloisia. 98 hakijan joukosta valituksi tuleminen tuntui todella erityiseltä. Oli hienoa huomata, että meidän tarinamme, elämäntapamme ja kiinnostuksemme Kalajokea kohtaan välittyivät myös hakemuksesta. Valinta tuntui samalla konkreettiselta mahdollisuudelta toteuttaa ajatus, jota emme ehkä muuten olisi koskaan päässeet kokeilemaan. On aivan eri asia käydä jossakin lomalla kuin pakata tavarat, ottaa koirat mukaan ja asettua kokeilemaan monipaikkaista elämää Iisalmen ja Kalajoen välillä. Tunne on yhdistelmä innostusta, kiitollisuutta ja pientä jännitystä. Odotamme sitä, että saamme tutustua Kalajokeen rauhassa ja nähdä, millaisia yllätyksiä kokeilu tuo tullessaan.
Erityisesti odotamme sitä, että saamme rakentaa oman näköisen monipaikkaisen arjen uudessa ympäristössä. Haluamme käydä kuntosalilla, ulkoilla koirien kanssa, liikkua luonnossa, tutustua paikallisiin palveluihin, käydä rannalla ja kokeilla sellaisia asioita, joita emme tavallisella lomareissulla ehkä ehtisi tehdä.
Haluamme myös kohdata paikallisia ihmisiä ja kuulla, millaista Kalajoella on asua. Meitä kiinnostaa nähdä kaupunki myös paikallisten näkökulmasta. Mitkä ovat heidän lempipaikkojaan? Missä he käyvät lenkillä? Mihin he menevät viikonloppuna? Millainen Kalajoki on silloin, kun turistisesonki ei ole käynnissä?
Ehkä eniten jännittää juuri se, että asumiskokeilussa Kalajoki ei ole enää vain lomakohde. Haluamme nähdä paikan kokonaisuutena – myös tavallisena, kiireisenä ja sateisena päivänä. Millaiseksi arki muodostuu, kun meri ei olekaan enää lomamatkan kohde, vaan arjen ympäristö? Löydämmekö oman paikkamme ja omat rutiinimme? Miltä tuntuu yhdistää työ, opiskelu, liikunta, koirien kanssa ulkoilu ja tavallinen arki täysin uudessa ympäristössä?
Toivomme, että saamme kokea Kalajoen niin, että siitä jää meille jotain pysyvää – uusia muistoja, uusia ajatuksia ja ehkä jopa uusia tapoja viettää arkea. Haluamme antaa itsellemme mahdollisuuden huomata, miltä tuntuu, kun tutusta arjesta irrottautuu hetkeksi ja rakentaa sen uudessa ympäristössä uudelleen. Olisi hienoa, jos kokeilun aikana Kalajoesta alkaisi muodostua meille enemmän kuin tuttu lomakohde. Paikka, johon liittyisi omia reittejä, rutiineja, ihmisiä, maisemia ja muistoja. Sellainen paikka, jonne voisi myöhemmin palata ja ajatella, että tuolla me asuimme hetken ja tuolta löytyi meille jotain tärkeää. Emme siis odota kokeilulta täydellistä arkea tai valmiita vastauksia. Odotamme ennen kaikkea kokemusta. Haluamme olla avoimia, kokeilla, tutkia, ihmetellä ja antaa Kalajoen yllättää meidät!
Voit seurata Emmiä ja Joonaa somessa:
Instagram:
hamalainenemmi
joonapiironen
TikTok:
hamalainenemmi
Viikkoraportti 12.10. - "Luonto on lähellä myös tavallisena arkipäivänä"
Luulimme jo, ettei Hiekkasärkät voisi enää yllättää meitä. Näemmehän ne suoraan olohuoneemme ikkunasta! Lauantaiaamuna ikkunasta avautui kuitenkin aivan uudenlainen näkymä. Särkät olivat paljastuneet veden alta kaikessa komeudessaan, ja rantakivet olivat tulleet kunnolla esiin. Ei siinä auttanut muu kuin lähteä koirien kanssa särkälle tunnustelemaan, miltä tuttu maisema tällä kertaa tuntuisi tassujen alla ja miltä meri tuoksuisi!
Viitapakkojen laavu ja portaat ovat meille mieluisia retkikohteita. Viitapakkojen portaita on myös kunnostettu, ja ne tarjoavat mukavasti haastetta meidän pienelle hurjapäällemme. Hänelle portaat ja mahdollisimman vauhdikkaat seikkailut ovat kaikkein mielekkäimpiä. Siinä missä ihminen saattaisi vielä harkita, pieni seikkailija on jo menossa!
Kalajoelta löytyy varsinaisia kuntoportaita kolmesta paikasta: Hiihtomajalta, Kärmekalliolta ja Merenojan liikuntapuistosta. Erityisen kätevää on, että aivan kotimme läheltä, Rantakallan tuntumasta, löytyy myös portaat, joita pitkin pääsee laskeutumaan suoraan rantaan. Pienelle porrastreenille tai dyyniseikkailulle voi siis lähteä melkein kotiovelta. Arjen luksusta parhaimmillaan – luonto ja meri ovat aivan lähellä.
Myös Hiekkasärkkien pitkospuut kutsuvat retkeilemään. Ne ovat mukavan leveät, joten niillä on helppo kulkea koirien kanssa. Reitit tarjoavat mahdollisuuksia monenlaiseen ulkoiluun, ja meille on erityisen mukavaa, että lähistöltä löytyy vaihtoehtoja niin rauhallisille kävelyille kuin vauhdikkaammillekin seikkailuille. Sunnuntaisella retkellä kiipesimme Viitapakkojen portaat ylös, kun yllämme lehahti kokonainen joutsenparvi. Kameraa emme ehtineet kaivaa esiin, mutta kokemus jäi mieleen. Retkellä ehdimme myös herkutella puolukoilla ja pysähtyä ihailemaan maisemia.
Hiekkasärkät tarjoavat meille jatkuvasti luonto-ohjelmaa. Joutsenet ja muut muuttolinnut viihtyvät meren rannassa, ja niiden puuhia on mukava seurata niin koti-ikkunasta kuin ulkoillessakin. Luonto osaa yllättää silloinkin, kun maisema tuntuu jo ennestään tutulta! Meillä on kaksi koiraa: 15-vuotias, yhä seikkailunhaluinen senioriherra ja touhukas kolmivuotias pikkuhurjapää. Molemmilla riittää intoa yhteisiin seikkailuihin, ja suunnittelemme retket niin, että niistä pääsevät nauttimaan molemmat omalla tavallaan.
Pikkuhurjapään kanssa haluamme kokeilla myös haastavampia reittejä. Kuntoportaat ja vaihtelevat maastot ovat juuri hänen mieleensä, ja tarvittaessa pienen retkeilijän voi kantaa hankalan kohdan ohi. Näin molemmat koirat pääsevät nauttimaan yhteisistä retkistä omien mieltymystensä ja mahdollisuuksiensa mukaan. Kalajoelta löytyy retkikohteita monenlaisiin tarpeisiin. Viitapakkojen laavu on meille mieluisa retkikohde, sillä sen läheisyyteen pääsee autolla. Se on kätevä pysähdyspaikka myös matkailijalle, joka haluaa nauttia luonnosta ja pitää evästauon ilman erillistä patikointia.
Rantakallan laavu puolestaan sijaitsee aivan kotimme lähellä, joten sinne voi piipahtaa vaikka valmistamaan iltapalaa. Myös matkailijan on helppo poiketa Rantakallan tuntumaan autolla ihailemaan Hiekkasärkkien maisemia. Kalajoella pienikin eväsretki voi tarjota mukavan luontoelämyksen. Retken ei aina tarvitse tarkoittaa raskasta patikointia metsässä. Joskus riittää pieni ulkoiluhetki, kaunis maisema ja evästauko laavulla. Helposti saavutettavat luontokohteet sopivat monenlaisille retkeilijöille, myös koira- ja lapsiperheille sekä kaikille, jotka haluavat nauttia luonnosta ilman pitkää patikointia. Portaat puolestaan tarjoavat sopivasti haastetta vauhdikkaampien seikkailujen ystäville.
Myös Siiponjoen varrella sijaitseva Halkolanmutkan laavu on tutustumisen arvoinen kohde. Kalajoelta löytyy tekemistä niin helppojen luontoretkien ystäville kuin vaativampia reittejä etsiville seikkailijoille. On ihanaa, että Rantakallan laavulle voi piipahtaa vaikka iltapalaa valmistamaan ilman auton pakkaamista tai erillistä matkustamista. Luonto kutsuu myös pienille, spontaaneille retkille, joille voi lähteä arjen keskellä ilman sen suurempia valmisteluja. Joskus hetki laavulla, eväät repussa ja luonnon rauha ympärillä riittävät tekemään tavallisesta arkipäivästä hieman erityisemmän. Juuri tällaisista pienistä hetkistä syntyvät usein ne parhaat muistot.
Tätä arvostamme Kalajoessa erityisen paljon: täällä voi tehdä arjessa niitä asioita, joista pitää. Rentoutumista, luontoretkeilyä ja uusia kokemuksia ei tarvitse säästää viikonloppuun tai lomalle, sillä luonto on lähellä myös tavallisena arkipäivänä. Kalajoki sopii mainiosti myös etätyöläiselle, etäopiskelijalle ja yrittäjälle. Täällä luonto on lähellä, ja työ- tai opiskelupäivän lomassa voi lähteä pienelle laavuretkelle, käydä patikoimassa tai hengähtää merenrannalla. Lounastauosta voi tulla pieni seikkailu luonnossa ilman, että koko päivää tarvitsee varata retkeilyyn.
Meille on ollut ilo huomata, kuinka luontevasti luonnossa liikkumisen voi yhdistää tavalliseen arkeen. Kuntoportaita löytyy eri puolilta Kalajokea, rantaan pääsee nopeasti, ja Hiekkasärkkien pitkospuut sekä alueen kuntopolut ja retkipolut houkuttelevat ulkoilemaan monipuolisissa maisemissa. Harvassa paikassa työn, opiskelun ja luonnossa liikkumisen yhdistäminen tuntuu näin helpolta. Kalajoella luontoelämykset eivät vaadi viikonloppua tai lomaa. Joskus riittää, että sulkee tietokoneen hetkeksi, nappaa eväät mukaan ja lähtee ulos.
Syksy on ihanteellista aikaa retkeilyyn. Kesän helteet ovat väistyneet, ja koirien kanssa on mukava liikkua metsässä. Puolukat, jäkälät, naavat, muuttolinnut ja kellastuvat lehdet tarjoavat katseltavaa kaikkialla ympärillämme. Koirille parasta ovat usein poluilla ja taukopaikoilla vastaan tulevat lapset ja lemmikit, jotka ovat innokkaita tutustumaan karvakavereihin ja leikkimään niiden kanssa. Hännät alkavat heilua heti, kun metsästä kuuluu lasten tai eläinten ääniä. Tällaiset kohtaamiset tuovat iloa puolin ja toisin!
Luontoelämykset eivät myöskään maksa mitään. Joskus riittää, että pysähtyy hetkeksi, kuuntelee metsän ääniä ja katselee ympärilleen. Kiireettömyys ja luonnon rauha ovat pieniä mutta arvokkaita asioita keskellä arkea. Kalajoki tunnetaan kesästään, hiekkarannoistaan ja auringonpaisteestaan. Me olemme kuitenkin halunneet selvittää, mitä kaikkea täällä on tarjottavanaan myös kesäsesongin ulkopuolella. Ja täytyy sanoa, että löydettävää on ollut enemmän kuin osasimme odottaa!
Täältä löytyy kauniita maisemia, monipuolisia retkikohteita ja elämyksiä, joita emme osanneet edes odottaa. Laavut, pitkospuut, portaat ja merenranta tarjoavat mahdollisuuksia niin rauhallisiin luontohetkiin kuin vauhdikkaampiin seikkailuihin. Kalajoki on paljon muutakin kuin kesän hiekkarannat ja auringonpaiste!
Myös kotiutumisemme on edennyt mukavasti. Naapurista löytyi samanrotuinen koira kuin meidän pienempi koiramme, ja ulkoilusta tuli heti entistä jännempää. On hauska huomata, kuinka pienetkin asiat tekevät uudesta paikasta vähitellen tutumman ja omemman. Koeasumisesta saamme nauttia vielä marraskuussakin, ja tavoitteenamme on kiertää Kalajoen retkeilykohteita ja löytää uusia suosikkeja. Haluamme nähdä, mitä kaikkea syksyinen lähiluonto tarjoaa ja millaisia yllätyksiä seuraavien polkujen varsilta löytyy.
Kalajoki on yllättänyt meidät monipuolisuudellaan. Syksy on vasta puhkeamassa täyteen loistoonsa, ja meillä on vielä paljon uutta löydettävää Kalajoen retkipoluilla! Nyt vain eväät mukaan, koirat matkaan ja kohti seuraavaa retkikohdetta. Tai ehkä tällä kertaa ei tarvitse edes hypätä autoon – seuraava seikkailu saattaa alkaa suoraan kotiovelta. Kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen. Joskus parhaat kokemukset löytyvät aivan läheltä, keskellä tavallista arkipäivää. On ihanaa saada kokea Kalajoki lokakuussa, kun syksy värittää maisemat, luonto kutsuu retkille ja uusia elämyksiä löytyy aivan läheltäkin!
Viikkoraportti 4.10. - "Seitsemän viikkoa Kalajoella – ja nyt tänne tulee jo ikävä"
Syksy on saapunut Kalajoelle. Syyskuu vaihtui tällä viikolla lokakuuksi, ja sen kyllä huomaa. Meri näyttää taas uuden puolensa, rannalla on rauhallisempaa ja merituuli pitää huolen siitä, että hiukset ja koirien turkit hulmuavat. Särkkien asukkaana on myös konkretisoitunut se, mitä tarkoittaa navakka merisää. Se on ihan erilainen mereltä Särkille kantautuva viima kuin savolaisille tuttu järveltä tuleva lämmin tuulahdus avaralle peltomaisemalle. Ja juuri tällaiseen syksyiseen Kalajokeen mahtui tällä viikolla yksi aivan erityisen hauska yllätys.
Pääsimme yllätystehtävässä mönkijäajelulle. Olimme jo arvanneet, että tehtävä voisi liittyä moottoriurheiluun, ja veikkasimme kartingia mikroautoilla. Karting oli siis aika hyvä arvaus – mutta ei käynyt mielessäkään, että pääsisimme oikealle mönkkärisafarille. Meille oli kyllä valittu aivan meidän näköisemme aktiviteetti. Ja mikä parasta – pääsimme hurjastelemaan ihan kunnolla!
Kylläpä tosiaan maistui meille juuri tuollainen hurja meno. Ehkä juuri siksi oli erityisen ihanaa päästä hetkeksi vauhdin hurmaan ja päästelemään menemään. Ajoimme upeissa hiekka- ja metsämaisemissa kirkkaassa ja kuivassa syyssäässä, joka oli ihanteellinen ajamisen kannalta. Mönkijöiden kanssa sai kyllä nauraa ja vähän jännittääkin. Olihan se melekosta männoo!
Mönkkäriajelulta mieleen jäivät hurjastelun lisäksi myös kommellukset, joista on riittänyt hauskaa koko viikonlopuksi. Ja tietysti mönkkärisafarin vetäjän sanat jäivät mieleen: ”Tuollaisia ilakoita tyttöjä me tarvitaan tänne Kalajoelle...eikä vaan käymään, vaan ihan jäämäänkin.” Niinpä.
Viikkoon on mahtunut myös kuntosalia, jääkiekkoa, luistelua, potkulautailua ja saunomista sekä tietenkin koirien kanssa patikoimista. Kävimme syömässä Ylivieskassa ja kiertelimme myös Kalajoen ruokakauppoja. Tähän asti olemme asioineet helppouden vuoksi lähinnä lähikaupassa, joten tällä viikolla oli hauska käydä katsomassa, millaisia kauppapalveluita täällä muualla on. Ja sitten löysimme jotain, mikä herätti heti kiinnostuksen: koirille tarkoitetut ostoskärryt. Ne lähtevät testiin. Ihan pakko kokeilla!
Kaipasimme juuri tällaisia pieniä suuria asioita, jotka helpottavat koirien kanssa esteetöntä arkea. Myös tällaisista pienistä asioista koostuu koirille mieluinen arki. Onhan meidän pienelle uteliaalle ja touhukkaalle tutkimusmatkailijalle, valtavan iso elämys päästä kauppaan mukaan. Sehän on elämys kuin lapsille JukuPark! Tänne Kalajoelle on kulkeutunut mukaan jos jonkinlaista harrastusvälineistöä sekä koirien pallotykki ja jännittävä tunneli, johon koirat voivat maastossa tai sisälläkin sukellella, ja muita hurjaakin hurjempia aktivointileluja ja -tarvikkeita. Täällä onkin tullut tehtyä sellaisia harrastusjuttuja, jotka Iisalmessa ovat helposti jääneet arjen jalkoihin.
Koirien kanssa on ulkoiltu tavalliseen tapaan ja meren äärellä ihmetelty vaihtuvaa syyssäätä. Retkeilty on pitkin Kalajokea. Pysähtyminen teki erittäin hyvää koko porukalle. Se opetti meille myös luovia tapoja nauttia meille luonteenomaisesta aktiivisesta arjesta. Tällaisen pysäyttävän suuren huolen selättäminen saa arjen pienet ilot tuntumaan uskomattoman hyviltä. Se onnellisuus ja kiitollisuus tästä elämästä.
Tuntuu aivan erityisen hyvältä päästä tekemään normaaleja asioita – ja ennen kaikkea päästä taas koko porukalla tutkimaan Kalajokea myös sellaisiin paikkoihin, joissa emme ole vielä aiemmin päässeet käymään. Syksyinen Kalajoki on vienyt mennessään. Yksi tämän koeasukkuuden suurimmista yllätyksistä on ollut se, kuinka hyvin syksy sopii meille täällä. Syksyinen Lappi on ollut meille sydämen koti jo lapsuudesta lähtien, mutta nyt myös syksyinen Kalajoki on asettunut sydämeen asumaan.
Kalajoesta puhutaan paljon kesäkaupunkina, eikä suotta – kesällä täällä on aivan oma tunnelmansa. Mutta olemme ihastuneet myös tähän syksyiseen Kalajokeen. Kesän vilinä on väistynyt. Rannoilla on rauhallisempaa ja meri näyttää välillä suorastaan karulta. Välillä tuuli puhaltaa niin, että saa pitää piposta kiinni, mutta juuri siinä on jotain hienoa. Täällä on nyt rauhallista ja seesteistä, mutta tekemistä löytyy silloin, kun sitä haluaa. Meille tämä on ollut yllättävän hyvä yhdistelmä.
Yksi asia, jossa olemme huomanneet eron Pohjois-Savoon, on tapahtumatarjonta. Pidämme rauhallisista musiikkikeikoista, konserteista konserttisaleissa, lavatansseista tai pienillä keikkapaikoilla sekä muusta kulttuuri- ja urheilutarjonnasta, kuten voimailutapahtumista. Niitä on Pohjois-Savossa tarjolla tasaisemmin kesän lisäksi myös syksyllä, talvella ja keväällä. Kalajoella tapahtumatarjonta tuntuu painottuvan vahvasti kesän matkailusesonkiin. Se on yksi sellainen asia, jota toivoisimme Kalajoella kehitettävän. Toisaalta emme kaipaa tiiviisti tapahtumia, joten kyse ei ole mistään suuresta puutteesta. On vain asioita, joissa huomaa kaipaavansa välillä kotiseudulta sitä, että voi myös spontaanisti mennä illalla johonkin tapahtumaan.
Lisäksi Kalajoella yllätti se, ettei täällä ole suuria marketteja lainkaan. Kun navigaattoriin laittoi isojen markettien nimiä, se ilmoitti, ettei täällä ole sitä ja tätä. Ei sillä, että sellaisia edes kaipaisimme, mutta yllätyimme. Myös se oli hyvin yllättävää, ettei Kalajoella voi asioida apteekissa viikonloppuna illalla. Muutoinkin Pohjois-Savossa on tottunut siihen, että kauppaan voi marssia vielä myöhään sunnuntai-iltanakin. Kalajoki onkin opettanut spontaaneille yllätyshulluille savolaisille, että viikonlopun tekemisiä kannattaa suunnitella jo arkena.
Täällä ei voi vain siltä istumalta päättää, mitä tehdään, vaan olemme joutuneet huomaamaan, että pienempi kaupunki ei välttämättä tarjoa juuri sillä hetkellä sitä, mitä juuri nyt haluamme tehdä. Jotenkin meille savolaisille oli liiankin itsestään selvää, että voi tehdä mitä haluaa ja missä haluaa. Voep olla ja voep olla olemati. Toki savolainen kyllä keksii tekemistä. Jos jotain ei ole tarjolla, tehdään jotain muuta. Ei kait siinä sen kummempia.
Savolaiseen rentoon ja stressaamattomaan elämänmenoon sopii Kalajoen seesteisyys. Ja oikeastaan luonto itsessään tarjoaa täällä niin paljon tekemistä, ettei sitä välttämättä tarvitse edes erikseen järjestää. On ollut hienoa huomata, miten Kalajoella luontoa on hyödynnetty myös erilaisissa aktiviteeteissa. Aktiiviselle aikuiselle löytyy tekemistä sopivasti, mutta samalla ympärille jää tilaa olla ja nauttia.
Seitsemän viikon jälkeen yksi asia tuntuu erityisen merkittävältä. Kun olemme käyneet Iisalmessa, Kalajoelle alkaa tulla ikävä. Tämä on ehkä koko koeasukkuuden yllättävin tunne. Pohjois-Savossa käydessä on alkanut miettiä, että on myös kiva päästä takaisin Kalajoelle. Takaisin tänne. Seitsemässä viikossa tänne on ehtinyt syntyä omia muistoja, tuttuja paikkoja ja pieniä juttuja, joita ei osannut ajatella vielä tänne tullessa. Ja nyt jo ajatus Kalajoelta lähtemisestä tuntuu haikealta.
Olemme puhuneet paljon siitä, että haluaisimme pitää Kalajoen elämässämme. Kalajoen kesä ja syksy ovat ihastuttaneet meitä. Täällä voi elää juuri meidän näköistä aktiivista ja koiraystävällistä arkea. Rauhallista silloin, kun haluaa rauhaa, mutta tekemistä ja seikkailuja silloin, kun kaipaa toimintaa. Ja ehkä juuri se on tässä ollutkin kaikkein yllättävintä. Kalajoki tuntuu sopivan meille. Nyt haluamme nauttia tästä.
Vielä on jäljellä syksyä, viimaisia meri-iltoja lokakuisella Kalajoella, retkiä, uusia kokemuksia ja varmasti kaikenlaista sellaista, mitä emme vielä osaa odottaa tältä syksyltä. Kalajoki on ehtinyt seitsemässä viikossa tulla meille tärkeäksi. Ja se tuntuu aika hyvältä.
Viikkoraportti 28.9. - "Arki ei kysy, sopiiko nyt"
Nyt tämä tuntuu arjelta – myös silloin, kun arki yllättää. Blogissamme kirjoitimme aiemmin, ettei Kalajoella asuminen tuntunut vielä oikein arjelta, vaan enemmän luksusseikkailulta. Kappas vaan, kun arki yllättikin jo seuraavassa käänteessä.
Uusi koti, uusi ympäristö, uusia kokemuksia ja pieni lomatunnelma – vaikka samalla teimme ihan tavallisia arjen asioita. Tällä viikolla tilanne muuttui. Iloineen – ja valitettavasti myös suruineen. Arki ei kysy, sopiiko nyt.
Eläinlääkärikäynnit ovat haukanneet tällä viikolla oman osansa voimista ja ajatuksista. Kun rakkaasta 15-vuotiaasta seniorikoiralapsestamme on ollut huolta, on huomannut konkreettisesti, miten paljon sellainen huoli myös kuormittaa. Samalla elämä ei voi pysähtyä kokonaan. Nuorempi pikkukaverimme tarvitsee edelleen omat leikkinsä, lenkkinsä, tekemisensä ja aktivointinsa. Kolmivuotiaassa riittää virtaa ja elämäniloa, vaikka muuten olisi vähän raskaampikin vaihe menossa.
Kun tähän päälle lisätään kaikki muu ajaminen ja meneminen, oli selvää, että nyt täytyy painaa jarrua viikonlopuksi. Pysähtyminen oli enemmän kuin tarpeen – ja tällä kertaa myös pakon sanelemaa. Ei ehkä ihan sitä Kalajoen koeasumisen hopeisella hileellä koristeltua kiiltokuvaa, jollaiseksi arkemme lomaparatiisissa aluksi maalasimme. Mutta toisaalta. Tätä se elämä juuri on.
Arki ei ole pelkästään onnistuneita retkiä, uusia paikkoja ja lämmintä säätä. Se on myös niitä hetkiä, jolloin suunnitelmat menevät uusiksi ja tärkeintä on vain pysähtyä. Ja ehkä juuri siinä on jotain olennaista myös koeasumisessa. Paikka alkaa tuntua omalta vasta silloin, kun siellä eletään myös niitä päiviä, joita ei itse valinnut. Kun ei pääse kauas, huomaa lähellä olevan. Koska on pitänyt ottaa rauhallisesti, olemme löytäneet pieniä iloja aivan uuden kotimme lähiympäristöstä.
Ja siinä on tapahtunut jotain kiinnostavaa. Olemme alkaneet nähdä Kalajoen eri tavalla. Kun ei ole kiire seuraavaan paikkaan, huomaa paremmin sen, missä juuri nyt on. Pieni kävely lähikulmilla voi tuntua yllättävän hyvältä. Tutuksi tulevat polut, maisemat ja ympäristö tarjoavat rauhaa silloin, kun ajatukset ovat muualla. Meidän ei ole tarvinnut lähteä kauas.
Elämme yhden Suomen kauneimman maiseman äärellä, Hiekkasärkkien korkeimmalla kohdalla. Maisema on kertakaikkisen upea. Ja juuri nyt olemme osanneet pysähtyä katsomaan sitä ehkä vähän tarkemmin. Ympäristö voi myös lohduttaa. Ehkä tätä emme osanneet koeasumiselta odottaa. Että paikka, jossa asumme, voisi tuntua lohduttavalta.
Kun rakkaasta seniorista on ollut huolta ja mieli on ollut muutenkin tavallista raskaampi, ympärillä oleva luonto ja maisema ovat tuntuneet erityisen tärkeiltä. Ei se poista huolta. Mutta se antaa tilaa hengittää. Pieni kävely. Raitis ilma. Tutuksi tullut maisema. Hetki, jolloin ei tarvitse tehdä mitään. Ja joskus juuri sitä tarvitsee. Ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, että kauniissa ympäristössä on vähän helpompi hengittää silloin, kun mieli on raskas.
Ehkä viime viikon kirjoituksemme ja tämän viikon kokemus kertovat aika hyvin siitä, mitä koeasuminen oikeasti on. Aluksi kaikki on uutta. Sitten siihen alkaa muodostua rutiineja. Ja jossain vaiheessa huomaat, että täällä eletään ihan oikeaa elämää.
Ei pelkkää lomaa. Ei pelkkää seikkailua. Vaan arkea. Tällä viikolla Kalajoki on ollut eläinlääkärikäyntejä, lepoa, kyyneleitä, helpotusta, iloa ja kiitollisuutta – ja kaiken keskellä ihan tavallista elämää. Viikko oli raskas, mutta se huipentui lopulta pieneen ”takapihan” seikkailuun Särkillä.
Seniori painelikin jo edeltä pitkin Särkkiä auringonsäteiden kullatessa turkkia. Siinä hetkessä oli helppo olla kiitollinen. Kun elämä päätti heittää meille vähän kurjemman viikon, olihan se mukavampi elää paikassa, jossa ympärillä on jotain satumaisen kaunista. Ja ehkä tässä onkin jotain olennaista monipaikkaisessa elämässä. Kakkoskoti ei ole vain paikka, jossa käydään viettämässä vapaata tai kokemassa jotain uutta. Ja ehkä juuri silloin huomaa, että paikasta on tullut vähän enemmän oma.
Viikkoraportti 21.9. - "Joskus parasta on juuri se, että saa vain olla"
Nyt ensimmäinen kuukausi on jo takana, ja on aika pysähtyä miettimään, mitä kaikkea olemme ehtineet kokea. Ennen tänne tuloa Kalajoki ei ollut meille vielä tuttu paikka. Tiesimme toki, että täällä on meri, Hiekkasärkät ja upeita maisemia, mutta emme tienneet, millaista olisi oikeasti asua täällä. Ja juuri sitä olemme tämän ensimmäisen kuukauden aikana päässeet selvittämään. Lomalla paikasta näkee helposti sen parhaat puolet. Koeasukkaana huomio kiinnittyy kuitenkin myös aivan toisenlaisiin asioihin: miltä tavallinen arkipäivä tuntuu, millaisiksi omat rutiinit muodostuvat ja voisiko tänne pidemmän päälle kuvitella rakentavansa oman arjen. Ensimmäisen kuukauden aikana on kertynyt paljon pieniä havaintoja ja kokemuksia. Niistä päätimme nostaa esiin kolme parasta ja kolme yllättävintä asiaa tähänastisesta koeasumisesta.
- Luonto osana arkea
Luonto oli yksi niistä asioista, joita Kalajoelta odotimme eniten. Nyt täällä asuessa olemme kuitenkin huomanneet, että sen merkitys on vielä suurempi, kun luonto ei ole vain paikka, jonne lähdetään retkelle, vaan se on osa ihan tavallista päivää. Koirien kanssa tulee lähdettyä ulos useamman kerran päivässä, ja samalla olemme tutustuneet erilaisiin reitteihin ja maisemiin. Lenkille lähtiessä tulee edelleen välillä pysähtyneeksi ajatukseen, että tällaista maisemaa pääsee katselemaan keskellä tavallista arkipäivää. Luonto on myös ollut hyvä vastapaino arjen velvoitteille. Jos päivä tuntuu kiireiseltä, pieni happihyppely ulkona tekee yllättävän paljon.
- Meri ja hiekat lähellä
Meri ja hiekat olivat yksi niistä asioista, jotka saivat meidät kiinnostumaan Hiekkasärkistä. Nyt olemme päässeet kokemaan, miltä tuntuu, kun meri ja hiekat eivät ole vain paikka, jota tullaan katsomaan, vaan niiden keskellä voi oikeasti elää. Rannalle voi lähteä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Sinne voi mennä vaikka päivän velvollisuuksien jälkeen vain kävelemään tai katselemaan maisemia. Ehkä hienointa on ollut huomata, kuinka erilaiselta sama paikka voi näyttää eri päivinä ja eri vuorokaudenaikoina. Sää, valo ja tuuli muuttavat maisemaa jatkuvasti.
- Tavallisen arjen rauhallisuus
Kolmantena nostamme esiin ihan tavallisen arjen. Arjen asioiden yhdistäminen on tuntunut täällä hyvältä. Arjessa on tietenkin samanlaisia rutiineja kuin kotona ennenkin, mutta samalla kaikki on vielä sen verran uutta, että moni asia tuntuu edelleen vähän erilaiselta kuin kotona. Ehkä juuri se on ollut kiinnostavaa. Emme vielä tiedä, millaiseksi arki täällä lopulta muodostuu, mutta ensimmäisen kuukauden perusteella siinä on ollut paljon asioita, joista olemme nauttineet.
Kolme yllättävintä asiaa tulevat tässä:
- Kuinka keskeneräiseltä kotiutuminen vielä tuntuu
Tämä saattaa kuulostaa hassulta, mutta kuukauden jälkeen emme todellakaan koe olevamme vielä täysin kotiutuneita. Tuntuu edelleen siltä, että olisimme ihanalla lomamatkalla – ja se on kyllä ollut huikean hyvä tunne. Se voi myös johtua siitä, ettemme ole olleet samassa asunnossa koko koeasumisen aikaa. Perjantaina pääsemme jälleen uuteen asuntoon, jossa olemme marraskuulle asti. Se voi näyttää meille Kalajoesta paljon arkisemman puolensa. Toki jotkut asiat alkavat jo tuntua tutuilta. Tiedämme, missä käymme kaupassa, millaisia reittejä pitkin koirien kanssa kannattaa lähteä ja mistä löytyy meille mieluisia paikkoja. Silti moni asia on edelleen uutta. Emme vielä tunne Kalajokea samalla tavalla kuin tuttua kotipaikkaa, emmekä varmasti edes halua ajatella, että tuntisimme. Olemme vasta tutustumassa. Ehkä kotiutuminen tapahtuu vähitellen. Kuukaudessa olemme päässeet vasta siihen vaiheeseen, että alamme hahmottaa, millaista täällä voisi arki ehkä olla.
- Kalajoki näyttää erilaiselta, kun sitä alkaa katsoa asukkaan silmin
Kun tulee uuteen paikkaan vierailijana, huomio kiinnittyy helposti siihen, mitä kaikkea siellä voi tehdä ja nähdä. Nyt olemme alkaneet katsella Kalajokea vähän eri tavalla. Millainen on tavallinen maanantai? Mitä tehdään työpäivän jälkeen? Missä käydään koirien kanssa? Mitkä paikat alkavat pikkuhiljaa tuntua itselle tärkeiltä? Näihin kysymyksiin meillä ei vieläkään ole kaikkia vastauksia. Mutta ehkä juuri niiden etsiminen on ollut tämän ensimmäisen kuukauden kiinnostavinta antia.
- Kaikkea ei tarvitse tehdä
Tämä on ehkä kaikista yllättävin asia. Kun muuttaa paikkaan, jossa on paljon nähtävää ja koettavaa, voisi helposti ajatella, että jokaisesta päivästä pitäisi ottaa kaikki irti. Pitäisi käydä uusissa paikoissa, kokeilla uusia juttuja ja nähdä mahdollisimman paljon. Kaikista aktiviteeteista ja uusista kokemuksista on ollut ihana nauttia, mutta hyvältä on tuntunut myös ihan tavallinen arki. Työpäivä, koirien kanssa ulkoilu, ruoka ja rauhallinen ilta voivat olla aivan tarpeeksi. Ehkä hyvä arki ei tarvitse jatkuvasti uusia elämyksiä. Joskus parasta on juuri se, että saa vain olla.
Ensimmäinen kuukausi on mennyt uutta ihmetellessä ja kaksi kuukautta on vielä edessä. Seuraavaksi pääsemme näkemään, miltä Kalajoki tuntuu kesän vaihtuessa syksyksi ja miten muuttuva vuodenaika vaikuttaa meidän arkeemme. Me pidämme kovasti syksystä. Millainen on Kalajoen ruska? Sen me haluamme nähdä. Emme vielä tiedä, millainen lopputulos tästä kokeilusta meille muodostuu. Kuukauden perusteella on kuitenkin jo syntynyt paljon ajatuksia ja kysymyksiä, joihin haluamme näiden kahden seuraavan kuukauden aikana löytää vastauksia.
Tällä hetkellä tuntuu, että olemme vasta päässeet alkuun. Olemme tutustuneet Kalajokeen, löytäneet omia rutiineja ja alkaneet nähdä, millaista täällä voisi olla ihan tavallinen arki. Emme halunneet vain tietää, millainen Kalajoki on, vaan halusimme tietää, miltä täällä tuntuu elää.
Ja sitä me selvitämme edelleen. Yksi kuukausi on nyt takana. Edessä on vielä kaksi kuukautta uusia kokemuksia, muuttuvia maisemia, tavallista arkea ja varmasti myös asioita, joita emme vielä osaa odottaa. Ehkä vasta kokeilun lopussa tiedämme, voisiko Kalajoki olla meille kakkoskoti. ❤️
Viikkoraportti 14.9. - "Oli uskomaton tunne hypätä tornista korkeuksiin liitämään"
Tähän viikkoon mahtui monta ensimmäistä kertaa. Yksi niistä oli erityisen odotettu: tapasimme muut Kalajoen koeasukkaat ensimmäistä kertaa kasvokkain. Olimme toki tienneet toisistamme ja vaihtaneet ajatuksia, mutta oli hienoa päästä vihdoin tapaamaan ihmiset nimien ja viestien takana. Ensimmäinen yhteinen kohtaamisemme sai vauhdikkaan alun, sillä meille oli järjestetty yllätysretki, jonka kohdetta emme etukäteen tienneet.
Matkan aikana arvuuttelimme, mitä mahtaisi olla luvassa. Kun saavuimme leirintäalueen parkkipaikalle ja näimme vieressä olevan kiipeilypuiston, aloimme saada ensimmäisiä vihjeitä. Kohta olimme jo varusteet päällä ja kiipeilemässä. Oli myös heti alusta asti helppo huomata, kuinka mukavalta porukalta muut koeasukkaat vaikuttivat. Juttu lähti nopeasti luistamaan, ja erityisesti kiipeilypuistossa lasten osuvat ja hauskat kommentit saivat meidät nauramaan useaan otteeseen. Ne toivat päivään oman ihanan lisänsä ja tekivät tunnelmasta entistä rennomman.
Alkuun täytyy myöntää, että vähän jännitti. Pienetkin esteet tuntuivat haastavilta, kun jalat olivat korkealla maanpinnan yläpuolella ja seuraavaa askelta piti oikeasti miettiä. Jokainen eteni kuitenkin omalla tahdillaan, ja kannustusta sai koko ajan. Kun yksi jännitti, toinen rohkaisi. Kun joku onnistui, kaikki iloitsivat mukana. Ja kun sattui kömmähdyksiä, niillekin osattiin nauraa yhdessä. Välillä nauroimme ihan kippurassa itsellemme ja toisillemme. Mitä pidemmälle kiipeilimme, sitä rohkeammiksi tulimme. Oli hienoa huomata, kuinka omat rajat siirtyivät ihan huomaamatta. Kun uskalsi yrittää, pystyi paljon enempään kuin aluksi kuvitteli.
Kiipeilypuiston jälkeen pääsimme kodalle nuotion äärelle. Söimme hodareita ja pääsimme juttelemaan kunnolla uusien koeasukkaiden kanssa. Vaikka olimme tavanneet vasta ensimmäistä kertaa, yhteinen päivä oli jo ehtinyt yhdistää meitä. Olimme jännittäneet, kannustaneet toisiamme, nauraneet ja ylittäneet omia rajojamme yhdessä. Oli hienoa huomata, kuinka helposti keskustelu lähti kulkemaan ja kuinka nopeasti porukka alkoi tuntua tutummalta.
Kodalla olisi voinut ajatella, että päivän hurjimmat kokemukset olivat jo takana. Mutta vielä oli yksi yllätys. Seuraavaksi edessä olivat vaijeriliuku ja vapaapudotus. Noin 30 metrin korkeudesta liukuvaijerilla laskeminen oli huikea kokemus. Teimme sen yhdessä. Oli uskomaton tunne hypätä tornista korkeuksiin liitämään. Katsoimme toisiamme ja hyppäsimme. Ylhäällä korkeus tuntui suurelta, mutta liikkeelle lähdettäessä jännitys vaihtui nopeasti vauhdiksi ja riemuksi.
Emmi päätti kokeilla myös 25 metrin korkeudesta vapaapudotusta. Ennen hyppyä ehti vielä miettiä, että mitä ihmettä tässä oikein ollaan tekemässä. Kun päätös oli tehty, piti vain luottaa ja hypätä. Vapaapudotuksesta ja vaijeriliu'usta jäi valtava vapauden tunne ja onnistumisen riemu. Sellainen tunne, että me todella uskalsimme.
Päivän seikkailut olivat vieneet meistä mehut, joten illalla lähdimme koirien kanssa rauhalliselle lenkille. Oli hyvä hetki hengähtää ja antaa päivän tapahtumien vähän tasaantua. Sen jälkeen Joona nappasi potkulaudan alleen ja lähti kauppaan sekä V-Kasi Grilliltä hakemaan meille annokset. Illalla söimme yhdessä ja katsoimme urheilustriimiä. Oli ihana päättää vauhdikas päivä hyvän ruoan, urheilun, koirien ja yhdessäolon äärellä.
Koeasumiseen on mahtunut myös uudenlaista arkea koirien kanssa. Päätimme extempore kokeilla uutta asuntoa ja suuntasimme sinne koirien kanssa. Molemmat sopeutuivat uuteen ympäristöön hienosti. Isompi koira otti paikan heti rennosti omakseen, ja pienempi tutki uutta ympäristöä innokkaasti.
Pienempi koira innostui uudesta asunnosta niin paljon, että uutta tutkittavaa ja touhuttavaa olisi riittänyt vaikka koko yöksi. Yöstä tuli tavallista katkonaisempi, mutta aamulla lähdimme silti kuntosalille. Joona valmensi Emmiä ja auttoi treenissä. Vaikka yöunet olivat jääneet tavallista lyhyemmiksi, yhdessä tekeminen auttoi lähtemään liikkeelle. Treenin jälkeen olo olikin jo paljon virkeämpi.
Kun mietimme tätä viikkoa kokonaisuutena, tuntuu uskomattomalta, kuinka paljon kaikkea siihen mahtui. Tapasimme muut koeasukkaat ensimmäistä kertaa kasvokkain, lähdimme yhdessä yllätysretkelle, kiipeilimme korkeuksissa, ylitimme omia rajojamme ja nauroimme yhdessä. Söimme hodareita nuotiolla, laskimme 30 metrin korkeudesta vaijeriliukua ja koimme vapaapudotuksen 25 metrin korkeudesta. Illalla ulkoilutimme koiria, haimme hyvää ruokaa ja päädyimme viettämään aivan tavallista koti-iltaa urheilustriimin äärellä.
Juuri tällaisista hetkistä koeasuminen muodostuu. Kaikki ei ole suunniteltua, eikä kaiken tarvitsekaan olla. Parhaat muistot syntyvät usein yllätyksistä, naurusta, pienistä kommelluksista ja siitä, että tehdään asioita yhdessä. Olemme rakastaneet tätä spontaaniutta, jota Kalajoki meille tarjoaa. Täällä tavallinen arki voi hetkessä muuttua elämykseksi. Yhtenä hetkenä ollaan kiipeilemässä korkeuksissa ja seuraavana istutaan omalla sohvalla syömässä grilliruokaa ja katsomassa urheilua koirien kanssa.
Ja jos jotain olemme tämän viikon aikana taas huomanneet, niin sen, ettei Kalajoki vieläkään tunnu meille ihan tavalliselta arjelta. Pikemminkin tämä tuntuu luksusarjelta. Sellaiselta arjelta, jossa tavalliseen päivään voi kuulua uusia ihmisiä, yhteisiä elämyksiä, liikuntaa, luontoa, hyvää ruokaa, koiria ja pieniä yllätyksiä. Arjelta, jossa ei aina tarvitse tietää etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällaisessa arjessa sitä pysähtyy välillä miettimään, että wau – minkälaista elämää me saammekaan täällä Kalajoella elää ja millaisten ihmisten kanssa saamme jakaa tämän kokemuksen. ❤️
Viikkoraportti 6.9. - "Mitä sinä näyttäisit meille?"
Kun tänne lähdimme, tarkoituksena oli selvittää, millaista elämä Kalajoella voisi olla. Emme tienneet tarkkaan, millaiseksi arki täällä muodostuisi tai mitä kaikkea matkan varrelle osuisi. Nyt huomaan välillä itsekin miettiväni, miten tähän kaikkeen on päädytty. Jos joku olisi ennen Kalajoelle lähtöä sanonut, että tulen harjoittelemaan cheer-tanssia Hiekkasärkille, kuvaamaan missikilpailuihin valmistautumistani meren rannalla ja tekemään kilpailuun liittyvää someyhteistyötä paikallisen yrityksen kanssa, en ehkä olisi uskonut. Mutta juuri tällaista meidän arkemme täällä on ollut.
Missikilpailuihin valmistautuminen ei ole pelkästään treenaamista. Myös valmistautumista täytyy kuvata sosiaaliseen mediaan, ja halusin, että materiaali näyttää mahdollisimman paljon siltä elämältä, jota oikeasti elän. Siksi Kalajoki pääsi mukaan. Mietin, miksi lähtisin etsimään kuvauspaikkaa kauempaa, kun ympärilläni on valmiiksi meri, hiekka ja Hiekkasärkät. Niinpä pääsin harjoittelemaan cheer-tanssia Hiekkasärkkien maisemissa ja kuvaamaan samalla valokuva- ja videomateriaalia kilpailuun valmistautumisestani. Onhan siinä jotain aika hienoa. Tavallisen harjoittelun sijaan ympärillä on meri ja hiekkaranta. Samalla sain näyttää sosiaalisessa mediassa sitä, millaista kilpailuun valmistautuminen oikeasti oli – osana omaa arkeani, eikä vain erikseen järjestettynä kuvauksena. Ja ehkä juuri siksi materiaali tuntuu nyt erityiseltä. Se tallensi yhden vaiheen elämästä, joka huipentui viime viikonloppuna missikilpailuun.
Missikilpailuun liittyvät tehtävät toivat mukanaan myös mahdollisuuden tutustua Kalajokeen aivan toisesta näkökulmasta. Pääsin tekemään kilpailun tehtävänä sosiaalisen median yhteistyötä paikallisen yrityksen kanssa. Sen kautta vierailin Meinalassa ja sain kurkistaa hieman lähemmäs paikallista yrittäjyyttä. Siellä pääsin näkemään, miten yrityksille on rakennettu erilaisia toimisto- ja varastotiloja. Käytössä on esimerkiksi kontteja, joita hyödynnetään yritysten erilaisiin tarpeisiin. Pohjois-Savossa emme ole itse törmänneet vastaavaan ratkaisuun, joten oli kiinnostavaa nähdä, miten yritysten tarpeisiin voidaan löytää käytännöllisiä ja vähän tavallisuudesta poikkeaviakin ratkaisuja. Samalla tuli taas vastaan yksi sellainen Kalajoen puoli, jota emme olisi välttämättä matkailijana koskaan nähneet.
Ehkä juuri tällaiset kokemukset ovat tämän ajan kiinnostavinta antia. Yksittäiset päivät eivät välttämättä näytä ulospäin kovin erikoisilta. Yksi päivä voi kulua treenatessa ja kuvatessa, toinen koirien kanssa ulkoillessa ja kolmas uuden paikan tai ihmisen parissa. Vähitellen niistä alkaa kuitenkin muodostua jotain suurempaa. Kuva Kalajoesta rakentuu pienistä palasista: Olemme käyneet myös keskustassa ja tutustuneet ympäristöön muutenkin. Samalla olemme huomanneet, kuinka paljon täällä on vielä sellaista, mitä emme tunne. Kaikkea ei tarvitse löytää heti.
Uudessa paikassa on mukavaa olla siinä vaiheessa, kun osa asioista on jo tuttuja, mutta moni asia voi edelleen yllättää. Arkeen on alkanut muodostua myös pieniä rutiineja, joita ei tänne tullessa osannut ajatella. Koirien kanssa tulee lähdettyä ulos eri aikaan ja eri suuntiin sen mukaan, miltä päivä tuntuu. Välillä lenkille lähdetään ihan vain vaihtamaan ajatuksia ja hengähtämään. Kun meri on lähellä, sinne voi lähteä ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Ei tarvitse olla menossa rannalle viettämään koko päivää. Joskus riittää, että käy hetken kävelemässä ja katsoo, miltä maisema sinä päivänä näyttää. Ehkä juuri tällaisista pienistä hetkistä uusi paikka alkaa vähitellen tuntua omalta.
Seuraavaksi haluaisimme päästä vielä lähemmäs Kalajokea paikallisten ihmisten kautta. Matkailijana on helppo löytää Hiekkasärkät ja muut tunnetut kohteet. Mutta millainen on se Kalajoki, jossa eletään tavallista arkea? Mitä täällä tehdään vapaalla? Missä käydään, kun halutaan tavata ystäviä? Mitä harrastetaan? Mikä on sellainen paikka, jonka sinä veisit ensimmäisenä näyttämään ihmiselle, joka ei tunne Kalajokea vielä kunnolla? Meitä kiinnostavat myös ne pienet asiat, joita ei löydä matkailuesitteestä tai ensimmäisellä vierailulla.
Ehkä paras tapa tutustua uuteen paikkaan ei olekaan kysyä, mitä siellä pitäisi tehdä. Vaan kysyä ihmiseltä, joka asuu siellä: Mitä sinä näyttäisit meille, jos haluaisit meidän näkevän Kalajoen sellaisena kuin sinä sen tunnet? Tällä kertaa haluamme katsoa Kalajokea paikallisten silmin. Löytää niitä paikkoja, tapoja ja pieniä hetkiä, jotka tekevät tästä kaupungista juuri Kalajoen. Ehkä niiden kautta ymmärrämme vähitellen jotain sellaista, mitä emme olisi itse osanneet etsiä.
Viikkoraportti 30.8. - "Kotiovelta pääsee suoraan merelle ja dyyneille"
Unelma asumisesta meren ja hiekan äärellä Kalajoen koeasukkuudessa yksi meille tärkeimmistä asioista on ollut se, että asumme aivan Hiekkasärkillä, meren ja hiekan äärellä. Oikeastaan juuri tämä oli yksi suurimmista syistä, miksi haimme mukaan koeasukkuuteen. Ajatus siitä, että kotiovelta pääsee suoraan merelle ja dyyneille, oli meille pieni unelma.
Iisalmessa asumme maaseudulla järvinäköaloilla, ja vesistöt ovat muutenkin niin vahvasti osa Iisalmea ja sen maisemaa, että meille veden läheisyys on muodostunut itsestäänselväksi osaksi hyvää asumista. Meille koti ei voi tuntua kodilta ilman, että vesistö on lähellä. Se, että kotoa pääsee suoraan veden äärelle, on ehdoton asia, joka elämässä pitää olla. Siksi myös Kalajoella on tuntunut erityisen hienolta huomata, että meri voi olla samalla tavalla elämää.
Nyt olemme päässeet kokemaan, millaista tällainen arki oikeasti on. Parasta on ollut, ettei merenrantaan tarvitse lähteä erikseen autolla tai suunnitella mitään erityistä. Kotoa voi vain lähteä ovesta ulos ja olla meren ja hiekan keskellä. Se tuntuu edelleen vähän erityiseltä, vaikka siitä on
tullut osa tavallista arkea.
Tällä viikolla kävimme koirien kanssa kävelyllä Hiekkasärkillä. Koirat ovat juoksennelleet Särkillä innoissaan ja nauttineet selvästi hiekalla kulkemisesta sekä kaikista uusista tuoksuista. Särkät ovat koirien mielestä parasta mitä olla voi. Koirat rakastavat juosta dyyneillä innoissaan haistellen ja tutkien. Meillekin lenkki oli mukava hetki pysähtyä katselemaan maisemia ja nauttia siitä ajatuksesta, että asumme juuri tällaisessa ympäristössä.
Hiekkasärkillä asuminen on saanut meidät katsomaan ympäristöä eri tavalla. Kun meri ja hiekkaranta ovat aivan lähellä, niitä voi käydä ihailemassa ihan tavallisen päivän lomassa. Jos tekee mieli kävellä rannalla, on siellä jo omassa kotona. Ei tarvitse odottaa viikonloppua tai suunnitella retkipäivää. Joskus kaikkein parhaat hetket syntyvätkin juuri silloin, kun mitään sen kummempaa ei ole suunniteltu.
Koeasukkuuden aikana on ollut hienoa huomata, että se asia, josta alun perin haaveilimme, on nyt ihan meidän arkeamme. Merelle ja hiekalle pääseminen suoraan kotiovelta on ollut juuri sitä, mitä toivoimme koeasukkuudelta. Samalla olemme saaneet viettää paljon aikaa yhdessä ja tehdä pieniä arjen retkiä koirien kanssa.
Perjantaina alkoivat venetsialaiset, ja koirat katselivat ihmeissään rannalla ohi kulkevia ihmisiä, jotka soittivat musiikkia kaiuttimista. Tunnelma rannalla oli iloinen ja hieman erilainen kuin tavallisesti. Kävelyn yhteydessä kävimme myös syömässä, joten päivästä muodostui mukava kokonaisuus. Ensin lenkki koirien kanssa meren ja hiekan äärellä ja sen jälkeen yhteinen ruokailu. Juuri tällaiset pienet hetket ovat tehneet koeasukkuudesta meille merkityksellisen. Ei tarvitse aina olla suurta ohjelmaa tai erikoista tekemistä. Hyvä ruoka, yhteinen kävely ja kaunis ympäristö riittävät hyvin tekemään tavallisesta päivästä erityisen.
Samalla tämä kokemus on saanut meidät pohtimaan entistä enemmän sitä, millaista asumista oikeasti arvostamme. Luonnon läheisyys, rauhallinen ympäristö ja mahdollisuus päästä vesistön äärelle ilman sen suurempaa suunnittelua ovat meille asioita, jotka tuovat arkeen paljon hyvää ja rentouttavat arjessa. Ne ovat elämäämme jo Iisalmessa, mutta Kalajoella ne ovat kutkuttavan ihanasti erilaisia.
Erityisesti koirien kanssa tällainen ympäristö on tuntunut hienolta. On ollut mukavaa, että tavallinen arkinen ulkoilu tarkoittaa samalla pientä retkeä rannalle. Koirille jokainen uusi tuoksu ja maisema tuntuu olevan oma pieni seikkailunsa, ja samalla me saamme nauttia luonnosta heidän kanssaan. Tällaiset hetket ovat muistuttavat meitä siitä, kuinka paljon hyvää luonnon läheisyys voi tuoda tavalliseen arkeen. Myös meri itsessään on alkanut tuntua erilaiselta nyt, kun se on niin lähellä. Sitä ei enää ajattele vain paikkana, jonne lähdetään viettämään kesäpäivää, vaan osana kotiseutua ja jokapäiväistä ympäristöä.
Viikkoraportti 24.8. - "Monipaikkaisuus alkaa käytännön järjestelyistä"
Ensimmäinen viikko koeasukkaana Kalajoella on saanut meidät tarkastelemaan monipaikkaisuutta aiempaa konkreettisemmin. Ajatus kahdessa paikassa elämisestä on lähtökohtaisesti houkutteleva: se mahdollistaa ympäristön vaihtamisen, kahden paikan vahvuuksien yhdistämisen ja ehkä myös uudenlaisen tavan rytmittää arkea. Käytännössä monipaikkaisuus alkaa kuitenkin hyvin arkisista kysymyksistä. Miten liikumme, mitä tarvitsemme mukaamme ja kuinka kahden paikan välinen arki saadaan toimimaan ilman, että jokainen siirtyminen tuntuu pieneltä muutolta?
Ensimmäinen viikko on sisältänyt paljon pakkaamista, tavaroiden siirtämistä ja ajamista. Lomalle pakkaaminen on luonteeltaan kevyempää: mukaan otetaan tarpeellinen ja tiedetään, että kyse on hetken poissaolosta. Koeasumisessa lähtökohtana on kuitenkin tavallisen arjen rakentaminen toiseen paikkaan. Silloin mukaan alkaa helposti kertyä huomattavasti enemmän tavaraa ja samalla huomio kiinnittyy siihen, mitä toisessa paikassa pitäisi olla valmiina. Koeasuminen tekee näkyväksi sen, kuinka paljon arjen toimivuus perustuu pieniin, usein huomaamattomiin järjestelyihin.
Kahden koiran kanssa matkan suunnittelu tuo tähän vielä oman näkökulmansa. Pelkkä reitin tarkistaminen navigaattorista ei riitä. Matkaan on sovitettava koirien ulkoilutus, juottaminen, mahdollinen ruokailu, tauot ja matkustamisen rytmi. Samalla on arvioitava, miten matka sujuu koirien kannalta mahdollisimman rauhallisesti. Tämä tekee liikkumisesta konkreettisen esimerkin siitä, miten monipaikkaisuus laajenee asumisen kysymyksestä koko arjen organisointiin.
Myös meidän kahden liikkuminen on osa kokonaisuutta. Aluksi tuntui luontevalta ajatella, että kuljemme yhdessä autolla. Nyt olemme alkaneet tarkastella asiaa käytännöllisemmin: tarvitsemmeko todella aina kaksi autoa, mikäli toinen tulee töiden vuoksi perästä tai edes sitä, että matkustamme koko matkan samalla tavalla?
Yhtenä vaihtoehtona voisi olla, että toinen ajaa koirien kanssa edeltä Kalajoelle ja toinen tulee Iisalmesta junalla Ylivieskaan. Iisalmesta Ylivieskaan kulkee näppärästi junayhteys, ja Ylivieskasta matkaa voisi jatkaa yhdessä. Näin meidän ei tarvitsisi ajaa kahdella autolla samaa matkaa peräkkäin. Ratkaisu ei ole suuri, mutta juuri tällaisista pienistä päätöksistä monipaikkaisen arjen toimivuus voi rakentua.
Iisalmesta Kalajoelle ajaminen on muutenkin selkeää ja suoraviivaista, mikä helpottaa autolla liikkumista. Samalla koeasuminen on saanut meidät pohtimaan, voisiko eri liikkumistapoja yhdistää nykyistä joustavammin. Monipaikkaisuus ei ehkä edellytä yhtä pysyvää tapaa kulkea, vaan tilanteen mukaan rakentuvia ratkaisuja.
Tässä mielessä ensimmäinen viikko on muuttanut käsitystämme monipaikkaisuudesta. Se ei ole pelkästään asumisen järjestämistä kahteen paikkaan, vaan kokonaisuus, jossa yhdistyvät liikkuminen, arjen organisointi, tavarat, rutiinit ja muut arjen tarpeet. Jos jokainen Kalajoelle lähtö edellyttää laajaa pakkaamista ja järjestelyä, monipaikkaisuus voi muodostua yllättävän raskaaksi. Jos taas osa tavaroista ja rutiineista voidaan pitää valmiina molemmissa paikoissa ja siirtymiseen löytyy toimivia käytäntöjä, monipaikkaisuus voi vähitellen muuttua tavalliseksi osaksi arkea.
Myös eri asuntojen kokeileminen liittyy tähän kokonaisuuteen. Haluamme nähdä, millaiset asumisratkaisut tukevat meidän arkeamme parhaiten. Kahden koiran kanssa tarkastelemme asuntoja myös esteettömyyden ja käytännöllisyyden näkökulmasta: miten kulkeminen sisään ja ulos onnistuu, miten koirat liikkuvat tiloissa ja millainen ympäristö tukee päivittäistä ulkoilua. Asunnon toimivuus ei siten tarkoita meille vain itse asuntoa, vaan koko sen ympärille rakentuvaa arkea.
Ensimmäinen viikko ei vielä anna vastausta siihen, voisiko Kalajoesta muodostua meille pysyvämpi osa elämää. Se on kuitenkin tehnyt monipaikkaisuuden mahdollisuudet ja haasteet näkyviksi tavalla, jota etukäteen suunnittelemalla ei olisi voinut saavuttaa.
Tällä hetkellä ajattelemme, että koeasumisen tärkein tehtävä ei ole löytää nopeasti vastausta siihen, jäämmekö vai emme. Olennaisempaa on selvittää, voisiko kahdessa paikassa eläminen tuntua meille aidosti luontevalta ja toimivalta – ei ylimääräiseltä järjestelyltä, vaan yhdeltä mahdolliselta tavalta rakentaa arkea. Juuri sitä olemme nyt lähteneet kokeilemaan.
Viikkoraportti 17.8. – "Vihdoin Kalajoelle!"
Kolmen kuukauden kokeilu on vihdoin alkanut! Ensimmäinen viikko on kuitenkin ollut vielä hieman erilainen kuin kokeilun tulevat viikot, sillä kokeilu alkoi vasta 15.8. ja samana viikonloppuna meillä oli Iisalmessa tärkeä perhejuhla. Viikko onkin kulunut pitkälti valmistautumiseen, järjestelyihin, kiireeseen ja stressiin. Kaiken keskellä on kuitenkin kulkenut koko ajan innostus siitä, että tämä kaikki on oikeasti tapahtumassa.
Kun kuulimme pääsevämme mukaan Kalajoen kokeiluun, taisin hetkeksi unohtaa kokonaan, että minulla olisi ollut myös kesäloma. Kesän suunnitelmat menivät uusiksi, ja päätin siirtää vapaampaa aikaa syksylle. Nyt tavoitteena on ottaa Kalajoella olemisesta kaikki irti ja saada samalla omat lopputyöt valmiiksi. Ajatus niiden kirjoittamisesta uuden ympäristön, meren ja rauhallisemman arjen keskellä tuntuu hyvältä. Tosin meri voi olla myös vaarallinen työskentely-ympäristö: jos kirjoittaminen ei kulje, voi olla aivan liian helppoa päättää käydä vain nopeasti rannalla – ja huomata kävelyn venyneen vähän pidemmäksi.
Kokeilun aloittaminen on vaatinut paljon käytännön järjestelyjä. Töitä ja muita menoja on pitänyt sovitella niin, että minun on mahdollista viettää arkipäiviä Kalajoella. Joonan työt puolestaan pitävät hänet pääasiassa Iisalmessa. Meidän arkemme tuleekin olemaan hieman erilainen: minä olen pääosan viikosta Kalajoella ja Joona Iisalmessa, mutta viikonlopuista tulee meidän yhteistä aikaa Kalajoella. Toivon, että niistä tulee hetkiä, jolloin voimme rentoutua, tutustua ympäristöön ja vaihtaa maisemaa yhdessä.
Asunnon suhteen olemme lähteneet kokeiluun avoimin mielin. Tärkeintä on, että koti sijaitsee Hiekkasärkillä ja mielellään lähellä hiekkaa ja merta. Myös seniorikoiramme tarpeet on huomioitava, sillä ympäristön täytyy olla esteetön. Olemme päättäneet, ettemme vietä koko kolmea kuukautta samassa asunnossa, vaan vaihdamme kokeilun aikana kotia. Haluamme nähdä, miltä elämä näyttää eri puolilla Hiekkasärkkiä ja kuinka paljon esimerkiksi rannan läheisyys vaikuttaa tavalliseen arkeen.
Ajatus asuntojen vaihtamisesta tuntuu meistä enemmän hauskalta kuin raskaalta. Olemme kerran aiemminkin tehneet Kalajoella lomasta omanlaisen seikkailun ja vaihtaneet kolmen yön aikana majoitusta joka yö. Nyt saamme tehdä saman pidemmässä mittakaavassa. Yhdessä kodissa voi olla täydellinen paikka aamukahville,
toisesta parhaat näkymät ja kolmannesta lyhyin matka rannalle. Jokaisesta kodista jää varmasti omanlaisensa muisto.
Emme halua tehdä tästä liian vakavaa projektia, jossa kaikki pitää suunnitella täydellisesti. Haluamme olla uteliaita, kokeilla ja katsoa, mitä tapahtuu. Koirat tuskin vastustavat muutosta – uudet lenkkipolut, hiekkaranta ja loputtomat hajut ovat varmasti niiden mielestä täydellinen tapa aloittaa seikkailu.
Ehkä kiinnostavinta onkin se, ettemme lähde Kalajoelle viettämään kolmen kuukauden lomaa, vaan kokeilemaan tavallista arkea. Haluamme nähdä, miltä tuntuu tehdä töitä, kirjoittaa lopputyötä, käydä kaupassa ja ulkoiluttaa koiria paikassa, johon moni muu tulee lomalle. Lomalla paikasta näkee helposti vain parhaat puolet, mutta kolmessa kuukaudessa ehtii kokea myös sadepäiviä, pimeitä iltoja ja niitä päiviä, jolloin ei yksinkertaisesti jaksa lähteä mihinkään. Juuri silloin voi selvitä, voisiko Kalajoesta tulla meille oikeasti paikka, jossa viihtyisimme pidempäänkin.
Odotan erityisesti sitä, että löydän omat rutiinini. Missä on paras paikka kirjoittaa? Missä koirien kanssa on mukavin lenkkeillä? Mistä tulee meidän vakipaikkamme kahville? Ja ehkä tärkeimpänä: missä vaiheessa huomaan, etten enää ajattele olevani Kalajoella kokeilussa, vaan olevani yksinkertaisesti Kalajoella?
Kolmen kuukauden aikana haluan oppia, millaista arkea oikeasti kaipaan. Kaikkien päivien ei tarvitse olla tehokkaita eikä viikonloppujen täynnä tekemistä. Ehkä parhaat hetket ovat lopulta niitä, joita emme suunnittele etukäteen.
Emme vielä tiedä, mitä marraskuussa tapahtuu. Olemmeko oppineet itsestämme jotain uutta? Onko Kalajoesta tullut meille enemmän kuin lomakohde? Tai olemmeko ainakin löytäneet uuden tavan ajatella omaa arkeamme ja monipaikkaisuutta?
Ensimmäinen viikko on ollut ennen kaikkea lähtöviivalle pääsemistä. Nyt suurimmat järjestelyt on saatu tehtyä, ja tästä se alkaa. Saamme viimein rauhoittua, tutustua ympäristöön ja katsoa, mitä tapahtuu, kun lomakohteesta yrittää tehdä hetkeksi kodin.
Juuri nyt tärkeintä on se, että olemme vihdoin lähteneet liikkeelle. Kolme kuukautta tuntuu pitkältä ajalta, mutta samalla pelkään, että se tuntuu menevän aivan liian nopeasti. Haluan olla utelias, kokeilla uusia asioita, löytää omat paikkani Kalajoella ja antaa tämän kaupungin yllättää minut. Ja jos koirilta kysytään, taitaa vastaus olla jo selvillä: Kalajoella on aivan liian paljon tutkittavaa, jotta täällä voisi olla tylsää.