Anne ja Hannu Peltokangas kolmen kuukauden asumiskokeiluun Kalajoelle: "Odotamme syksyn pimeneviä iltoja ja auringonlaskuja"

Jo alkuvuodesta, ennen kuin meillä oli tietoakaan Kalajoelle muuttamisesta, olimme ennättäneet varata ja maksaa viikolle 38 mökin Jerisjärveltä, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemista. Viikko sitten lauantaina meille kolmen kuukauden asumiskokeiluun osallistuville perheille oli järjestetty todella kiva seikkailupäivä Seikkailupuisto Pakkaan, jolloin myös näimme muut perheet ensimmäistä kertaa. Seikkailupäivän päätteeksi starttasimme auton nokan kohti pohjoista ja kohti erilaisia seikkailuja. Tämä kulunut viikko onkin siis vietetty lähes kokonaan muissa maisemissa. Toiveenamme oli päästä ihastelemaan upeaa tunturien ruskaa, mutta valitettavasti Länsi-Lapissa ruska-aika alkoikin olla jo hieman ohi, ilmeisesti paras ruska oli ollut jo edellisellä viikolla. Puut olivat ennättäneet tiputtaa suuren osan lehdistä jo maahan, mutta onneksi lehtien puutetta korvasi komea maaruska, jota oli vielä hyvin jäljellä. Ruskaretkemme aikana ennätimme tehdä useampia päivävaelluksia. Retkikohteiksi valikoituivat Särkitunturi, Palkaskero, Keimiötunturi, Levintunturin joulupukin mökki, Tsahkaljärvi sekä Tsahkalputous.

Olimme pitkään haaveilleet näkevämme myös Norjan maisemat ruskan väreissä, jota varten olimme varanneet yhden hotelliyön Kilpisjärveltä, josta teimme päiväretken Lyngenin vuonon rannalle ja Skibotnin maisemiin. Norjassa ruska-aika näyttää olevan hieman myöhemmin kuin Suomessa, ainakin Lynegenin alueella oli vielä lehtiä enemmän puissa kuin Suomen puolella. Reissun aikana huomasimme, että yksin ei tarvinnut olla missään. Turisteja oli paljon liikenteessä, sekä tuntureilla että tien päällä. Erityisesti kotiin palatessa liikenne oli aikamoinen. Sekä meno- että paluumatkalla kävimme tankkaamassa autoa Ruotsin puolella, jossa bensiinin hinta on huimasti edullisempaa kuin Suomessa. Suomessa bensiin hinta huitelee tällä hetkellä pilvissä, lähtiessä jopa 2,23 e/l, kun Ruotsin puolella sama bensiini maksoi 16,94 kruunua/l, joten ei ihme, että Ruotsin tankkauspaikoilla oli pitkät jonot autoja, lähes kaikki suomen rekisterikilvillä varustettuja.

Lauantaina ajelimme pohjoisesta takaisin kohti Kalajokea. Voi että tuntui hyvältä, kun Kalajoen taajamamerkit lähestyivät. Pitkä ajomatka alkaisi olla takana, ja olimme saapumassa kotiin. Kalajoen taajama näytti todella kotoisalta, maisematkin näyttivät jo kovin tutuilta. Nyt olisi enää vain pieni matka jäljellä kohti Hiekkasärkkiä. Matkaväsymys oli molemmilla kova, joten nipin napin jaksoimme kantaa matkatavarat kokeilukotiin ja lähteä ostamaan aamupalaa sunnuntaiaamuksi. Kyllä onkin kiva, kun lähellä kotia sijaitsee kompaktin kokoinen, mutta kaikkea tarpeellista myyvä Sale ABC:lla. Sunnuntai-aamun aamupala oli siis pelastettu! Koko päivän olimme ajaneet vain pientä suolaista syöden, joten aamupalan lisäksi tarvitsimme myös kunnon ruokaa, ja mahdollisimman nopeasti. Tätä varten suunnistimme vielä Loistoranteen, jossa me nälkäiset matkaajat saimme nopeasti herkulliset pasta-ateriat ja pelastauduimme täydelliseltä nääntymiseltä.

Sunnuntaiaamu Hiekkasärkillä koitti syksyisenä. Kova tuuli nosti vaahtopäitä ja vettä satoi lähes vaakatasossa, piiskaten vesipisaroita parvekkeen lasituksiin. Keli olikin oikein sopiva loppujen matkatavaroiden purkuun sekä matkalla kertyneiden likapyykkien pesuun. Näiden pakollisten puuhien jälkeen palkitsimme itsemme herkkuhetkellä Cafe & Bar Beach Rosèssa. Kyseistä kahvilaa voimme kyllä lämpimästi suositella, sillä makeiden ja suolaisten herkkujen valikoima oli todella hyvä. Olikin vaikea tehdä päätös mitä valitsisi, koska kaikki näyttivät yhtä herkullisilta. Päädyimme valitsemaan suussa sulavat Puolukkakinuski-kakut kahvin kera. Kahvilan työntekijältä saimme myös vinkin Kainuunkallioista, josta olisi hyvä bongailla aaltoja ja vaahtopäitä. Kahvittelun jälkeen suuntasimme vielä keskustaan ja täydensimme jääkappiamme sisältöä S-marketin ruokaostoksilla, josta ostimme ruuat pitkälle ensi viikkoon.

Kuluneen viikon aikana ei valitettavasti ole tullut yhtään lisäkilometriä Annen kilometrikisaan, joten pientä huolta aiheuttaa puuttuvat kilometrit 1500 km:n tavoitteesta. Ensi viikolla onkin polkaistava lisäkilometrejä aina kun keli ja tilanne sallii, jotta tavoite täyttyisi. Luotto tavoitteen täyttymiseen on kuitenkin kova. Pyöräilyn lisäksi ensi viikolle on tiedossa myös monenlaista muuta ja mielenkiintoista puuhaa, niihin palaamme seuraavassa raportissa. 

Aika Kalajoella tuntuu kuluvan nopeasti, sillä ensimmäinen kuukausi asumiskokeilua on jo takana. Ensimmäiset neljä viikkoa ovat kuluneet ympäristöön tutustuen, uusia paikkoja löytäen. Kuukauden aikana olemme liikkuneet lähes pelkästään pyöräillen, lukuunottamatta Hannun autolla kuljettuja työmatkoja sekä kaupassa käyntejä, jotka olemme tehneet autolla Kalajoen keskustan marketeissa. Pyöräily on ollut tiiviisti mukana meidän arjessamme ensimmäisen asumiskokeilun kuukauden aikana. Anne on mukana työpaikan kilometrkikisassa ja on asettanut itselleen 1500 kilometrin tavoitteen.

Tavoitteen saavuttaminen onkin vienyt yllättävän paljon aikaa, ja on vaatinut  pitkiä pyörälenkkejä, sillä kilometrien kerääminen alkoi vasta kesäkuussa uuden polkupyörän hankinnan myötä. Tavoitteeseen on vielä matkaa, joten pitäkäähän peukkuja, että tuo 1500 km:n tavoite  saadaan täyteen syyskuun loppuun mennessä.

Olemme huomanneet, että pyörän selästä on ympäristöön päässyt tutustumaan paremmin kuin autosta käsin. Pyörällä on ollut helpompi pysähtyä tutustumaan kiinnostaviin paikkoihin, kuten esimerkiksi tällä viikolla Kalajoen kirkon edustalla olevaan Kirkkopuistoon. Kyseistä puistoa on tullut usein ihasteltua ohikulkumatkalla auton kyydistä. Nyt kylälle pyöräillessämme pysähdyimme puistoalueelle ja kävimme lähempää tutustumassa kukkaistutuksiin ja upeaan Kutsu-nimiseen taideteokseen.

Muutenkin pyöräillen ennättää havaita paremmin mitä ympärillä näkyy, miltä Kalajoella tuoksuu, mitä ääniä kuuluu ja niin edelleen. Yksi tunnistettava tuoksu onkin toistunut joka kerta kun lähestytään Kalajoen keskustaa Hiekkasärkiltä päin, nimittäin sahalta tuleva tuoreen puun tuoksu. Se on meidän molempien mielestä todella hyvä tuoksu ja mietimmekin, että kyseinen tuoksu pitäisi saada pullotettua esimerkiksi autotuoksuksi. Meren läheisyydessä taas nenämme ovat havainneet hieman kalan tuoksua, se tuntuukin olevan hyvin tyypillinen tuoksu meren rannalla. Kyläteitä ajellessa taas saattaa joissakin kohdissa, erityisesti navetan ohi ajaessa, tuoksua myös lannan tuoksua, mikä ei ole meidän mielestä lainkaan huono asia, vaan tuoksusta tulee lähinnä lämpimät lapsuusajan muistot mieleen.

Me molemmathan olemme kasvaneet pienessä maalaispitäjässä ja maatilat ovat meille molemmille hyvin tuttuja paikkoja. Olemme kiinnittäneetkin huomiota siihen, että Kalajoella näyttää olevan isoja maatiloja ja navettoja. Kalajoen pellot vaikuttavat olevan tasaisia ja laajoja, joten oletettavasti ovat myös hyviä viljan ja perunan viljelyyn. Perunatiloja Kalajoella taitaakin olla useampia, Kokkolassakin myytävistä perunoista suurin osa taitaa tulla juuri Kalajoelta. Maalaismaisemissa pyöräillessä olemme tunteneet olon hyvin kotoisaksi ja olemme nauttineet maisemista ympäri Kalajokea ajellessamme.

Kulunut viikko on ollut hieman matalapaineinen sairastelun vuoksi. Hannu on potenut flunssaa, jonka vuoksi on joutunut olla enemmän kotosalla ja harrastelut ovat jääneet tällä viikolla vähemmälle. Ennen flunssan tuloa ehdimme kuitenkin käydä tekemässä pitkän pyörälenkin Pitkäsenkylän kautta Mehtäkylälle ja sieltä Pohjankylän kautta takaisin Hiekkasärkille. Pyöräily täysin vierailla alueilla on aina jännittävää. Suunnistamme maastokartan avulla, ja katsomme kartan perusteella sopivia lenkkejä. Olikin positiivinen yllätys löytää pari hienoa paikkaa valitsemamme reitin varrelta. Oulaistentien varrelta löytyi Lapinmäen virkistysalue, jossa oli uintipaikka sekä frisbeerata, lisäksi löysimme mukavan näköisen laavun kalliokumpareen päältä. Kyseinen ilta yllätti myös toisella tavalla, sillä Anne sai ajaessaan ampiaisen piston huuleen. Muisto ampiaisen kohtaamisesta tykytti alahuulessa illalla vielä pitkään.

Tämän viikon ehdoton kohokohta oli lauantaille järjestetty yllätys, josta meille ei annettu mitään informaatiota etukäteen.  Lauantaina oli tarkoitus kohdata ensimmäistä kertaa muut asumiskokeiluun osallistuvat perheet. Meille olikin järjestetty todella kiva kohtaaminen Seikkailupuisto Pakassa, jossa pääsimme kiipeilemään, liukumaan ja haastamaan itseämme sekä fyysisesti että psyykkisesti. Pitkä vaijeriliuku vaikutti olevan suurimman osan mielestä seikkailupuiston hauskin juttu, mutta rohkeimmat meistä uskalsivat myös astua ns. tyhjän päälle ja pudottautua vapaapudotukseen. Näiden kolme hurjapään mielestä vapaapudotus olikin seikkalupuiston hienoin kokemus. Lauantain aktiviteetti oli kaikin puolin hieno kokemus ja oli todella mukavaa nähdä muita asumiskokeiluun osallistuvia. Lämpimät kiitokset Kalajoen kaupungille, Seikkailupuisto Pakalle ja kaikille päivään osallistuneille.

Kolmas asumiskokeilun viikko lähti käyntiin uusiin paikkoihin tutustumisella. On ollut todella mukavaa, että muutamat paikalliset naapurit ovat tulleet juttelemaan, ja heiltä olemmekin saaneet todella hyviä vinkkejä lähistöllä olevista pyöräily- ja retkeilykohteista. Sunnuntaina saimme ihan timanttisen pyöräilyreittivinkin. Kuulimme että Plassin asutusalueen perällä olevan Santaholman sahan entisen höyrykoneen takaa lähtisi reitti Vasankarin suuntaan. Aikaisemmin kävimme jo tutustumassa  Plassin alueeseen mm. Taiteiden yön tapahtumissa, mutta höyrykone oli meiltä jäänyt kokonaan huomaamatta, joten meitä alkoi kovasti kiinnostaa löytää höyrykone ja pyöräilyreitin lähtöpiste.

Pyöräilimme Kalajoen vartta Plassin asutusalueen ohi, ja yllätys yllätys, sieltähän höyrykone löytyi. Ja olihan se hienosti esilläkin, lasivitriinissä säältä suojassa ja infokyltin kera. Tuli suorastaan voittaja-fiilis, kun löydettiin kyseinen paikka ja sen takaa Vasankarin pyöräilyreitti. Reitti näytti sen verran houkuttelevalta ja sorastettu polku suorastaan kutsui pyöräilemään, joten emme voineet vastustaa kiusausta. Ajattelimme, että mennään nyt vain vähän matkaa, ja katsotaan minkätyyppinen reitti on kyseessä, mutta yllättäen huomasimme pyöräilevämme Ämmän sataman ohi Öörnin laavulle, ja lopulta löysimme itsemme Juolanpään satamasta asti. Uusi pyöräilyreitti oli mukava, vaihtelevaa maastoa, suurimmaksi osaksi sorastettua polkua, osittain hiekkatietä. Muutamassa kohdassa oli reitin jatkoa hieman mietittävä ja tarkistettava maastokartasta, vaikka reitti muuten olikin hyvin merkitty.

Ensimmäiset viikot Kalajoella ovat olleet tekemisen täyteisiä, eikä mm. television katselulle ole ollut tarvetta. Kolmannen viikon alussa todettiinkin että välillä on myös hyvä vain olla ja rauhoittua kotoiluun. Kolmannella kokeiluviikolla on havaittavissa, että arkipäiviin on selkeästi alkanut muodostua tietyt rutiinit. Kotiaskareet sujuvat jo ongelmitta, myös kodinkoneiden käyttö on alkanut sujua ja tavaroita ei tarvitse enää etsiä, vaan niiden paikat ovat alkaneet löytyä helpommin.

Viikon keskivaiheilla saimme Turussa asuvan tyttären junalla vierailulle Kalajoelle. Lähin rautatieasema on Ylivieskassa, mutta tuntui luonnollisemmalta ajaa sekä hakiessa että viedessä Kokkolan rautatieasemalle ja samalla käydä tarkistamassa, että Kokkolan kotona oli kaikki kunnossa. Kalajoella kyläilyn aikana Ester ehti tutustua Hiekkasärkkien alueeseen myös itsekseen. Suosittelimme tyttärelle Vihaslahden reittiä, jossa Ester kävikin pyöräilemässä työpäivämme aikana. Yhdessä kävimme retkeilemässä Siiponjoen helmellä eli Pleunan retkeilypaikalla. Pleunan retkeilyaluetta voimme kyllä suositella, retkeilypaikka on helposti saavutettavissa, sillä parkkialueelta ei ole kuin muutaman sadan metrin matka tulipaikalle. Oli mukava havaita, että aluetta ylläpidetään hyvin ja ylläpidon tukemiseksi mielellään maksoikin 2 euron vapaaehtoisen tukimaksun käyttämistämme nuotiopuista.

Työt määrittelevät työpäivän tahdit, mutta iltapäivällä vapaa-ajan koittaessa alkaa meillä sitten ihan erilainen kiireen tuntu. Miten tässä ehtii ja malttaa mitään ruokaa laittaa, kun olisi niin paljon paikkoja ja asioita, joita haluaisi nähdä? Annella on myös haaste, jonka eteen pitäisi ehtiä tehdä töitä, avataan tätä haasteen sisältöä myöhemmin lisää. Mutta kiire todellakin vaikuttaa olevan toisen viikon teema. Kahden ensimmäisen viikon aikana on täytynyt oikein muistuttaa itseään, että meillä ei ole kiire, meillä on reilusti aikaa tutustua rauhassa Kalajokeen. Kaikkea ei tarvitse nähdä ja kokea ensimmäisellä viikolla. Silti on ollut tunne, että tästä ajasta tulee ottaa kaikki irti ja osallistua ja nähdä niin paljon kuin mahdollista.

Ruuan laitosta puheen ollen, on huomattu että näin aluksi vieraassa keittiössä kokkailu on tuntunut olevan hankalampaa kuin omassa kodissa. Mehän muutimme valmiiksi kalustettuun asuntoon kokeilun ajaksi, joten kaikki keittiön laitteet ja astiat ovat vieraita, esimerkkinä perunankuorimaveitsi, joka on ihan erilainen kuin kotona, ja sen käyttö on vaatinut opettelua. On myös pientä hakemista, että paljonko kahvinpuruja tulee laittaa kahvinkeittimeen, jotta kahvista saa sopivan vahvuista. Käytettävissä on ollut myös huomattavasti suppeampi valikoima mausteita kuin yleensä, ja usein juuri se mauste tai siirappi, jota yleensä olemme lisänneet tiettyyn ruokaan, on nyt puuttunut kaapista ja ruuasta on tullut eri makuista kuin yleensä. Erityisesti Annelle on myös induktiolieden käytön opettelu on ollut hieman haastavaa. Ruokaa laittaessa on Anne onnistunut useita kertoja sammuttamaan koko lieden, kun on yrittänyt säätää lämpötilaa. Mutta oletettavasti nämä pienet haasteet helpottavat viikkojen edetessä. Aumiskokeilun kodissa olemme myös testailleet useampaan otteeseen asunnon kalustukseen kuuluvaa AirFryeria.

Kaksi viikkoa ruuan laiton osalta on ollutkin ruuanlaiton uudelleen opettelemista. Asiat jotka kotioloissa ovat sujuneet lähes itsestään, tuntuukin nyt hieman hankalammalta. Kahden kuluneen viikon aikana olemme kokeilleet myös useita uusia reseptejä. Asumiskokeilun alku Kalajoella onkin ollut melkoisen kokeilevaa keittiötä. Ruuanlaiton osalta voimme rehellisesti todeta, että nämä viikot eivät ole olleet parhaimmat kokkailujen viikot, ja totesimmekin parhaaksi palata tuttujen ja hyväksi todettujen reseptien pariin.

Tällä viikolla olemme saaneet kahtena päivänä ystäviä kylään. On ollut kivaa, että ystävät ovat ajaneet tänne Kalajoelle meitä tapaamaan. Olemme kahvittelujen lomassa saaneet vaihtaa kuulumisia ja rupatella niitä näitä. Torstaina kävimme Ylivieskasta saapuneiden ystävien kanssa katsomassa nuorten harjoittelupeliä jääkiekkohallilla. Jäähalli alkaakin jo käydä tutuksi, kun olimme siellä jo toistamiseen kahden viikon aikana. Lauantaina saimme toiset ystävät Kokkolasta kylään ja heidän kanssaan lähdimme tutustumaan läheiseen ravintolaan, jossa meistä kukaan ei ollut vielä aikaisemmin käynyt. Loistoranten ruuat olivat todella hyvät, napolilainen pizza suorastaan vei kielen mukanaan, mutta eniten meitä ilahdutti mukava ja reipas nuori mies, joka toimi tarjoilijana ja huolehti että meillä oli hyvä olla koko ruokailun ajan.

Elokuun viimeinen viikonloppu huipentui Kalajoella Venetesialaisiin. Ohjelmaa olisi ollut tarjolla useammassa paikassa, myös lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa. Meillä lauantaipäivä meni pyöräilyn ja kaupassa käynnin merkeissä ennen vieraiden saapumista. Kävimmekin ruokaostoksilla Kalajoen keskustassa. Hiekkasärkkien alueella oli selkeästi havaittavissa, että venetsialaiset aiheuttivat lisää kuhinaa liikenteeseen sekä maassa että ilmassa. Ilmassa pörräsi helikopterilennätyksiä kahden päivän ajan tiuhaan tahtiin. Voi että meitä olisi tämä kiinnostanut, ja vähän jäikin harmittamaan, että emme ehtineet perjantaina ostamaan lippuja helikopterilennätykseen, sillä olisi ollut todella upeaa nähdä värikäs auringonlasku sekä koko särkkien alue ilmasta käsin. Toki saimme kokea tuon upean auringonlaskun Vihaspauhan hiekkarannalta käsin. Myös keskustassa oli paljon autoja liikenteessä ja kauppojen edustalla näkyi ihmisiä jonoksi asti. Mitä ihmettä siellä oli myynnissä? Siitähän oli otettava selvää. Tajolla oli tuoretta savukalaa sekä kevätkääryleitä eri täytteillä, molemmissa myyntipisteissä näytti tuotteet tekevän kauppansa. Savukala veti tällä kertaa meitä enemmän puoleensa ja ostimmekin savusiikaa lounaaksi. Ai että oli hyvää! Onkin tosi mukavaa, että tuoretta kalaa tuodaan sinne, missä ihmisiä liikkuu. Kalastus ja tuore kala on varmasti yksi merenrantakaupungin valttikorteista, sillä joka paikassa tuoreen kalan saanti ei ole näin helppoa.

Venetsialaisviikonloppu huipentui Kalajoella ilotulitukseen. Harmillisesti juuri ennen ilotulitusta alkoi sataa vettä. Mutta sehän ei meitä haitannut. Vedimme vain vedenpitävät takit päälle ja lähdimme katselemaan ilotulitusta lähempää. Olihan näyttävät ilotulitukset!

Asunnon osalta tuntuu, että olemme tehneet nappivalinnan. On myös mahdollista, että huijaamme itseämme, sillä valitsemamme asunto ei todennäköisesti anna ihan oikeaa kuvaa Kalajoella asumisesta. Asunnon sijainti on nimittäin täydellinen: lähellä merta, sopivan lähellä Hiekkasärkkien tapahtuma-aluetta mutta kuitenkin omassa rauhassa, josta on helppo lähteä harrastamaan ja ulkoilemaan. Ja nämä maisemat ikkunasta! Ei voi muuta kuin hämmästellä kuinka hienolta kaikki näyttää, oli keli mikä tahansa. Ikkunasta avautuva näky on kuin parhaimmalta etelänmatkalta, huikea merimaisema avautuu suoraan meidän eteemme. Kuluva viikko onkin tuntunut siltä kuin olisimme pitkällä lomamatkalla. Voiko tähän koskaan kyllästyä? Emme usko.

Mutta upeista puitteista huolimatta oli orientoiduttava arkeen ja siihen kuinka arki lähtee luistamaan Kalajoelta käsin. Etätyöpiste oli jo viime sunnuntaina testattu ja todettu toimivaksi. Hannun työn suhteen ei tapahtuisi muuta muutosta kuin työmatkan osalta, matka taittuisi samalla tavalla kuin ennenkin, kulku Kannukseen kävisi vain toisesta suunnasta kuin aikaisemmin.

Ensimmäinen viikko alkoi hyvin harmaana. Maanantai oli sateinen päivä, samalla se oli ensimmäinen arkipäivä Kalajoella. Mutta mitä ihmettä, meidän elämä ei tunnu arkiselta vaan luksukselta. On vieläkin vaikea uskoa, että täällä me olemme monen hakijan joukosta. On jopa hieman syyllinen olo, että elämä tuntuu viiden tähden elämältä. Molempien mielessä on myös käynyt sama ajatus, kuinka täältä malttaa lähteä kolmen kuukauden jälkeen kotiin katsomaan naapuritalojen seiniä? Onko kotiin pakko palata marraskuun koittaessa?

Sade taukosi sopivasti töiden jälkeen, joten ampaisimme ulkoilemaan läheiseen metsään ja samalla tutustumaan lähipolkuihin. Raitis ja happirikas ilma teki molemmille hyvää työpäivän jälkeen. Voi kun metsässä tuoksui hyvälle! Ja totesimme kuin yhdestä suusta, että onpas meillä kivat ulkoilumaastot ja ihan lähellä asuntoa.

Sadekeli näytti jatkuvan myös tiistaina. Kaksi päivää harmaata keliä toi väkisin mieleen ajatuksen, että missä ne Hiekkasärkkien kuuluisat auringonlaskut ovat? Mutta eipä hätää, iltaan mennessä pilvet hajosivat ja taivas värjääntyi upeaksi auringonlaskuksi. Loppuviikon saimmekin sitten nauttia aurinkoisista keleistä.

Muuten arkiaamut Hiekkasärkkien alueella ovat lähteneet käyntiin ihan samalla tavalla kuin kotonakin. Aamupalan jälkeen molemmat suunnistavat omien töidensä pariin. Hannu omalle työpaikalleen, Anne etätöiden merkeissä tietokoneen ääreen. Työpäivän jälkeen iltaohjelmaa oli vaikka muille jakaa. Normaalien kotiaskareiden lisäksi oli monenlaisia pyöräilyreittejä, joita halusimme käydä testaamassa. Meille oli myös sovittuna kahdelle illalle Kalajoen kaupungin kanssa kuvauksia, jotka jännittivät meitä kovasti, sillä koemme olomme kameran takana kotoisammaksi kuin kameran edessä.

Perjantaina oli jo todettava, että kuluneen viikon jälkeen alkoi takki olla melko tyhjä ja jotain on jätettävä välistä. Kaikkeen ei millään ehdi, vaikka kuinka haluaisi. Mutta ehdittiin sentään muutamaan taiteiden yö -tapahtumaan sekä lauantaina myös jäähallille junnukiekkoturnausta katsomaan. Ehdoton viikon kohokohta oli kuitenkin lauantain Maakallan risteily, joka on ollut meillä tavoitteena jo usean vuoden ajan. Nyt pääsimme vihdoin toteuttamaan tämän haaveen! Tässä asumiskokeilun ohessa on Annella eräs haaste päällä, siitä lisää myöhemmin.

Saavuimme Kalajoelle lauantaina 15.8.2026 kahden auton taktiikalla, itse ajoimme edellä ja muuttoapuun tulleet Mira ja Juho ajoivat perässä toisella autolla. Avaimia noutaessa oli heti havaittavissa että Hiekkasärkillä oli säpinää. Tälle viikonlopulle oli ilmeisesti parikin suurempaa tapahtumaa, ja se näkyi katukuvassa. Asunnolle päästyämme alkoi autojen tyhjennys. Tavaran määrä oli melkoinen, ja voi sitä kaottista tilannetta, kun kaikki laukut oli saatu kannettua eteiseen. Ei siinä voinut muuta kuin ihmetellä, että mahtuuko nämä kaikki tavarat kaappeihin ja tarvitaanko me oikeasti näin paljon vaatteita, kenkiä jne. kolmen kuukauden aikana. Kuka nämä kaikki oikein on pakannut mukaan?

Kassi kerrallaan aloimme purkaa tavaroita ja yllättäen kaikille tavaroille löytyi paikkansa. Olimme aamupalan voimin päässeet tähän asti, joten oli aika laittaa uutta murua rinnan alle. Valitettavasti jääkaappi ammotti tässä vaiheessa edelleen tyhjyyttään. Pikaisen palaverin jälkeen valitsimme ruokapaikaksi Sandy Keltin. Täydellä mahalla olikin sitten hyvä lähteä ruokaostoksille Kalajoen keskustaan.

Kauppareissun jälkeen oli hyvä rauhoittua hetkeksi ja istahtaa ihastelemaan ikkunoista avautuvaa merimaisemaa ja lähestyvää ukkosrintamaa. Taivas näytti upealta tummanpuhuvien pilvien kera. Meri suorastaan kutsui pienelle uintireissulle. Ja niinhän se Hannu tekikin. Muut tyytyivät vain katselemaan rannalta. Loppuilta otettiinkin sitten rennosti saunoen.

Sunnuntai-aamu koitti sumuisena, näkyvyys merelle oli liki nollassa. Aamun edetessä sumu hälveni nopeasti, mutta tilalle tuli sadepilvet. Sunnuntaiaamun teemana oli saada Annen työpiste kuntoon ensi viikkoa varten, mutta yhteyksien kanssa huomattiin haasteita, joiden selvittelyssä menikin päivästä pidemmän aikaa. Näiden haasteiden osalta jatkamme selvittelyjä vielä ensi viikon aikana, mutta työt saadaan kuitenkin maanantaina jollain lailla käyntiin. Seuraavaksi olikin vuoro saatella nuoriso kotimatkalle ja samalla käydä hankkimassa vielä tiettyjä taloustarvikkeita, joita huomasimme puuttuvan. Illan päätteeksi vielä otimme pienen happihyppelyn ja kävimme tutustumassa uuteen Marinan satamaan, joka teki meihin vaikutuksen.