Anne ja Hannu Peltokangas kolmen kuukauden asumiskokeiluun Kalajoelle: "Odotamme syksyn pimeneviä iltoja ja auringonlaskuja"

Työt määrittelevät työpäivän tahdit, mutta iltapäivällä vapaa-ajan koittaessa alkaa meillä sitten ihan erilainen kiireen tuntu. Miten tässä ehtii ja malttaa mitään ruokaa laittaa, kun olisi niin paljon paikkoja ja asioita, joita haluaisi nähdä? Annella on myös haaste, jonka eteen pitäisi ehtiä tehdä töitä, avataan tätä haasteen sisältöä myöhemmin lisää. Mutta kiire todellakin vaikuttaa olevan toisen viikon teema. Kahden ensimmäisen viikon aikana on täytynyt oikein muistuttaa itseään, että meillä ei ole kiire, meillä on reilusti aikaa tutustua rauhassa Kalajokeen. Kaikkea ei tarvitse nähdä ja kokea ensimmäisellä viikolla. Silti on ollut tunne, että tästä ajasta tulee ottaa kaikki irti ja osallistua ja nähdä niin paljon kuin mahdollista.

Ruuan laitosta puheen ollen, on huomattu että näin aluksi vieraassa keittiössä kokkailu on tuntunut olevan hankalampaa kuin omassa kodissa. Mehän muutimme valmiiksi kalustettuun asuntoon kokeilun ajaksi, joten kaikki keittiön laitteet ja astiat ovat vieraita, esimerkkinä perunankuorimaveitsi, joka on ihan erilainen kuin kotona, ja sen käyttö on vaatinut opettelua. On myös pientä hakemista, että paljonko kahvinpuruja tulee laittaa kahvinkeittimeen, jotta kahvista saa sopivan vahvuista. Käytettävissä on ollut myös huomattavasti suppeampi valikoima mausteita kuin yleensä, ja usein juuri se mauste tai siirappi, jota yleensä olemme lisänneet tiettyyn ruokaan, on nyt puuttunut kaapista ja ruuasta on tullut eri makuista kuin yleensä. Erityisesti Annelle on myös induktiolieden käytön opettelu on ollut hieman haastavaa. Ruokaa laittaessa on Anne onnistunut useita kertoja sammuttamaan koko lieden, kun on yrittänyt säätää lämpötilaa. Mutta oletettavasti nämä pienet haasteet helpottavat viikkojen edetessä. Aumiskokeilun kodissa olemme myös testailleet useampaan otteeseen asunnon kalustukseen kuuluvaa AirFryeria.

Kaksi viikkoa ruuan laiton osalta on ollutkin ruuanlaiton uudelleen opettelemista. Asiat jotka kotioloissa ovat sujuneet lähes itsestään, tuntuukin nyt hieman hankalammalta. Kahden kuluneen viikon aikana olemme kokeilleet myös useita uusia reseptejä. Asumiskokeilun alku Kalajoella onkin ollut melkoisen kokeilevaa keittiötä. Ruuanlaiton osalta voimme rehellisesti todeta, että nämä viikot eivät ole olleet parhaimmat kokkailujen viikot, ja totesimmekin parhaaksi palata tuttujen ja hyväksi todettujen reseptien pariin.

Tällä viikolla olemme saaneet kahtena päivänä ystäviä kylään. On ollut kivaa, että ystävät ovat ajaneet tänne Kalajoelle meitä tapaamaan. Olemme kahvittelujen lomassa saaneet vaihtaa kuulumisia ja rupatella niitä näitä. Torstaina kävimme Ylivieskasta saapuneiden ystävien kanssa katsomassa nuorten harjoittelupeliä jääkiekkohallilla. Jäähalli alkaakin jo käydä tutuksi, kun olimme siellä jo toistamiseen kahden viikon aikana. Lauantaina saimme toiset ystävät Kokkolasta kylään ja heidän kanssaan lähdimme tutustumaan läheiseen ravintolaan, jossa meistä kukaan ei ollut vielä aikaisemmin käynyt. Loistoranten ruuat olivat todella hyvät, napolilainen pizza suorastaan vei kielen mukanaan, mutta eniten meitä ilahdutti mukava ja reipas nuori mies, joka toimi tarjoilijana ja huolehti että meillä oli hyvä olla koko ruokailun ajan.

Elokuun viimeinen viikonloppu huipentui Kalajoella Venetesialaisiin. Ohjelmaa olisi ollut tarjolla useammassa paikassa, myös lapsille oli järjestetty omaa ohjelmaa. Meillä lauantaipäivä meni pyöräilyn ja kaupassa käynnin merkeissä ennen vieraiden saapumista. Kävimmekin ruokaostoksilla Kalajoen keskustassa. Hiekkasärkkien alueella oli selkeästi havaittavissa, että venetsialaiset aiheuttivat lisää kuhinaa liikenteeseen sekä maassa että ilmassa. Ilmassa pörräsi helikopterilennätyksiä kahden päivän ajan tiuhaan tahtiin. Voi että meitä olisi tämä kiinnostanut, ja vähän jäikin harmittamaan, että emme ehtineet perjantaina ostamaan lippuja helikopterilennätykseen, sillä olisi ollut todella upeaa nähdä värikäs auringonlasku sekä koko särkkien alue ilmasta käsin. Toki saimme kokea tuon upean auringonlaskun Vihaspauhan hiekkarannalta käsin. Myös keskustassa oli paljon autoja liikenteessä ja kauppojen edustalla näkyi ihmisiä jonoksi asti. Mitä ihmettä siellä oli myynnissä? Siitähän oli otettava selvää. Tajolla oli tuoretta savukalaa sekä kevätkääryleitä eri täytteillä, molemmissa myyntipisteissä näytti tuotteet tekevän kauppansa. Savukala veti tällä kertaa meitä enemmän puoleensa ja ostimmekin savusiikaa lounaaksi. Ai että oli hyvää! Onkin tosi mukavaa, että tuoretta kalaa tuodaan sinne, missä ihmisiä liikkuu. Kalastus ja tuore kala on varmasti yksi merenrantakaupungin valttikorteista, sillä joka paikassa tuoreen kalan saanti ei ole näin helppoa.

Venetsialaisviikonloppu huipentui Kalajoella ilotulitukseen. Harmillisesti juuri ennen ilotulitusta alkoi sataa vettä. Mutta sehän ei meitä haitannut. Vedimme vain vedenpitävät takit päälle ja lähdimme katselemaan ilotulitusta lähempää. Olihan näyttävät ilotulitukset!

Asunnon osalta tuntuu, että olemme tehneet nappivalinnan. On myös mahdollista, että huijaamme itseämme, sillä valitsemamme asunto ei todennäköisesti anna ihan oikeaa kuvaa Kalajoella asumisesta. Asunnon sijainti on nimittäin täydellinen: lähellä merta, sopivan lähellä Hiekkasärkkien tapahtuma-aluetta mutta kuitenkin omassa rauhassa, josta on helppo lähteä harrastamaan ja ulkoilemaan. Ja nämä maisemat ikkunasta! Ei voi muuta kuin hämmästellä kuinka hienolta kaikki näyttää, oli keli mikä tahansa. Ikkunasta avautuva näky on kuin parhaimmalta etelänmatkalta, huikea merimaisema avautuu suoraan meidän eteemme. Kuluva viikko onkin tuntunut siltä kuin olisimme pitkällä lomamatkalla. Voiko tähän koskaan kyllästyä? Emme usko.

Mutta upeista puitteista huolimatta oli orientoiduttava arkeen ja siihen kuinka arki lähtee luistamaan Kalajoelta käsin. Etätyöpiste oli jo viime sunnuntaina testattu ja todettu toimivaksi. Hannun työn suhteen ei tapahtuisi muuta muutosta kuin työmatkan osalta, matka taittuisi samalla tavalla kuin ennenkin, kulku Kannukseen kävisi vain toisesta suunnasta kuin aikaisemmin.

Ensimmäinen viikko alkoi hyvin harmaana. Maanantai oli sateinen päivä, samalla se oli ensimmäinen arkipäivä Kalajoella. Mutta mitä ihmettä, meidän elämä ei tunnu arkiselta vaan luksukselta. On vieläkin vaikea uskoa, että täällä me olemme monen hakijan joukosta. On jopa hieman syyllinen olo, että elämä tuntuu viiden tähden elämältä. Molempien mielessä on myös käynyt sama ajatus, kuinka täältä malttaa lähteä kolmen kuukauden jälkeen kotiin katsomaan naapuritalojen seiniä? Onko kotiin pakko palata marraskuun koittaessa?

Sade taukosi sopivasti töiden jälkeen, joten ampaisimme ulkoilemaan läheiseen metsään ja samalla tutustumaan lähipolkuihin. Raitis ja happirikas ilma teki molemmille hyvää työpäivän jälkeen. Voi kun metsässä tuoksui hyvälle! Ja totesimme kuin yhdestä suusta, että onpas meillä kivat ulkoilumaastot ja ihan lähellä asuntoa.

Sadekeli näytti jatkuvan myös tiistaina. Kaksi päivää harmaata keliä toi väkisin mieleen ajatuksen, että missä ne Hiekkasärkkien kuuluisat auringonlaskut ovat? Mutta eipä hätää, iltaan mennessä pilvet hajosivat ja taivas värjääntyi upeaksi auringonlaskuksi. Loppuviikon saimmekin sitten nauttia aurinkoisista keleistä.

Muuten arkiaamut Hiekkasärkkien alueella ovat lähteneet käyntiin ihan samalla tavalla kuin kotonakin. Aamupalan jälkeen molemmat suunnistavat omien töidensä pariin. Hannu omalle työpaikalleen, Anne etätöiden merkeissä tietokoneen ääreen. Työpäivän jälkeen iltaohjelmaa oli vaikka muille jakaa. Normaalien kotiaskareiden lisäksi oli monenlaisia pyöräilyreittejä, joita halusimme käydä testaamassa. Meille oli myös sovittuna kahdelle illalle Kalajoen kaupungin kanssa kuvauksia, jotka jännittivät meitä kovasti, sillä koemme olomme kameran takana kotoisammaksi kuin kameran edessä.

Perjantaina oli jo todettava, että kuluneen viikon jälkeen alkoi takki olla melko tyhjä ja jotain on jätettävä välistä. Kaikkeen ei millään ehdi, vaikka kuinka haluaisi. Mutta ehdittiin sentään muutamaan taiteiden yö -tapahtumaan sekä lauantaina myös jäähallille junnukiekkoturnausta katsomaan. Ehdoton viikon kohokohta oli kuitenkin lauantain Maakallan risteily, joka on ollut meillä tavoitteena jo usean vuoden ajan. Nyt pääsimme vihdoin toteuttamaan tämän haaveen! Tässä asumiskokeilun ohessa on Annella eräs haaste päällä, siitä lisää myöhemmin.

Saavuimme Kalajoelle lauantaina 15.8.2026 kahden auton taktiikalla, itse ajoimme edellä ja muuttoapuun tulleet Mira ja Juho ajoivat perässä toisella autolla. Avaimia noutaessa oli heti havaittavissa että Hiekkasärkillä oli säpinää. Tälle viikonlopulle oli ilmeisesti parikin suurempaa tapahtumaa, ja se näkyi katukuvassa. Asunnolle päästyämme alkoi autojen tyhjennys. Tavaran määrä oli melkoinen, ja voi sitä kaottista tilannetta, kun kaikki laukut oli saatu kannettua eteiseen. Ei siinä voinut muuta kuin ihmetellä, että mahtuuko nämä kaikki tavarat kaappeihin ja tarvitaanko me oikeasti näin paljon vaatteita, kenkiä jne. kolmen kuukauden aikana. Kuka nämä kaikki oikein on pakannut mukaan?

Kassi kerrallaan aloimme purkaa tavaroita ja yllättäen kaikille tavaroille löytyi paikkansa. Olimme aamupalan voimin päässeet tähän asti, joten oli aika laittaa uutta murua rinnan alle. Valitettavasti jääkaappi ammotti tässä vaiheessa edelleen tyhjyyttään. Pikaisen palaverin jälkeen valitsimme ruokapaikaksi Sandy Keltin. Täydellä mahalla olikin sitten hyvä lähteä ruokaostoksille Kalajoen keskustaan.

Kauppareissun jälkeen oli hyvä rauhoittua hetkeksi ja istahtaa ihastelemaan ikkunoista avautuvaa merimaisemaa ja lähestyvää ukkosrintamaa. Taivas näytti upealta tummanpuhuvien pilvien kera. Meri suorastaan kutsui pienelle uintireissulle. Ja niinhän se Hannu tekikin. Muut tyytyivät vain katselemaan rannalta. Loppuilta otettiinkin sitten rennosti saunoen.

Sunnuntai-aamu koitti sumuisena, näkyvyys merelle oli liki nollassa. Aamun edetessä sumu hälveni nopeasti, mutta tilalle tuli sadepilvet. Sunnuntaiaamun teemana oli saada Annen työpiste kuntoon ensi viikkoa varten, mutta yhteyksien kanssa huomattiin haasteita, joiden selvittelyssä menikin päivästä pidemmän aikaa. Näiden haasteiden osalta jatkamme selvittelyjä vielä ensi viikon aikana, mutta työt saadaan kuitenkin maanantaina jollain lailla käyntiin. Seuraavaksi olikin vuoro saatella nuoriso kotimatkalle ja samalla käydä hankkimassa vielä tiettyjä taloustarvikkeita, joita huomasimme puuttuvan. Illan päätteeksi vielä otimme pienen happihyppelyn ja kävimme tutustumassa uuteen Marinan satamaan, joka teki meihin vaikutuksen.