Kalajoen asumiskokeiluun lähdemme mukaan me eli Penttisen perhe: Silja 36, Markus 39, Hertta 5, Siiri 3 ja Kerttu 1 kk. Asumme tällä hetkellä Keski-Suomessa Uuraisilla vanhassa talossa maaseudun rauhassa – ja vaikka vanhempien työt ovat joustavia, pienten lasten kanssa olemme myös aika ajoin pohtineet välimatkojen pituutta esimerkiksi päivähoitoon, harrastuksiin ja lähikauppaan. Kaikki täytyy tehdä täällä autolla! Meillä on kotona kesken myös vesivahinkoremontti, ja kotona asuminen haastaa vielä extraa, kun majailemme pihan pikkumökissä kahden leikki-ikäisen ja aivan pienen vauvan kanssa.
Arjessa me perheen vanhemmat tehdään asiantuntijatöitä sekä etänä että reissussa: äiti IT-konsulttina ja isä Geologian tutkimuskeskuksessa tutkimusassistenttina. Töiden luonne mahdollistaa perheellemme asumisen lähes missä vain, kunhan sieltä pääsee näppärästi kulkemaan. Tällä hetkellä perheessä vietetään toki myös vauva-arkea ja äiti on kotona vauvan ja isompien lasten kanssa. Onkin erityisen kiva päästä kokeilemaan myös vauva-arkea vähän erilaisessa ympäristössä. Meidän perheessä nautitaan erityisesti luonnossa olemisesta ja liikunnasta.
Hyvät ystävämme ovat asuneet Kalajoella jo useamman vuoden, ja olemme usein haikeina muistelleet aikoja, kun asuimme ihan lähekkäin. Kun huomasimme keväällä ilmoituksen Kalajoen asumiskokeilusta, heräsi ajatus kahdesta kärpäsestä ja yhdestä iskusta. Molemmissa perheissä on kevät-kesällä syntynyt pieni tyttö, ja perhevapaa jos joku on mahtavaa aikaa pienelle irtiotolle. Ajattelimme, että jos pääsisimme tähän mukaan, meillä olisi mahdollisuus asua sekä ystävien että palveluiden lähellä ihanissa Kalajoen maisemissa. Ottaa vähän lomaa omasta arjesta ja kokeilla, miltä asuminen toisenlaisessa paikassa tuntuisi. Aluksi jäimme haussa varasijalle, ja siinä kohtaa kyllä vähän kirpaisi. Huomasimme, että olimme oikeasti toivoneet tämän onnistuvan. Olipa sitten mielettömän iloinen juttu, kun hiukan myöhemmin tuli puhelu, että meille olisi paikka kokeilussa sittenkn mukana!
On jännittävää muuttaa tällainen poppoo pitkäksi aikaa toisiin maisemiin. Kaksi aikuista voisi lähteä mukanaan suunnilleen yhdet matkalaukut ja läppärit, mutta lasten kanssa syksyä miettii monelta kantilta (tarvitaanko mukaan kuinka monta uikkaria, kurapukua, pipoa ja polkupyörää). Mietin kuitenkin myös innolla mahdollisuuksia, joita Kalajoella asuminen tarjoaa. Liikuntamahdollisuuksia olemmekin jo etukäteen selvitelleet sekä aikuisille että lapsille. Haluaisimme nähdä, tehdä ja kokeilla kaikenlaista kokeilun aikana – toki ihan vauva- ja lapsiperhearjen pyörittäminen vaatii oman aikansa, mutta kokeilussa on ideanakin elää ihan tavallista arkea Kalajoella. Pelottavaa on myös se, mitä kokeilu meissä voi muuttaa. Entä jos kokeilun aikana tuleekin olo, että asumme väärässä paikassa? Isojen muutosten tekeminen on aina pelottavaa, mutta olemme älyttömän onnekkaita, että pääsemme kokeilemaan muutosta näin turvallisesti kolmen kuukauden aikana. Olemme saaneet jo tässä vaiheessa kokeilun mahdollistamiseen valtavasti tukea sekä Kalajoen suunnalta että lähipiiristämme.
Tulossa on siis meidän osalta autenttista lapsiperhe-elämän kokeilua Kalajoen suunnalla – ja tietysti vanhemmat koittavat päästä harrastamaan myös liikuntaa vapaa-ajallaan. Odotamme kokeilua todella innoissamme. Hypätkää mukaan seurailemaan!
Penttisen perheen asumiskokeilua voit seurata osoitteessa:
https://www.instagram.com/parihehtaaria
Viikkoraportti 30.8. - "Arjen pakolliset siirtymät eivät vie samalla tavalla aikaa"
Toinen viikko Kalajoella on tuonut mukanaan yhden asumiskokeilun kannalta merkittävän asian, kun perheemme isommat lapset aloittivat Hiekkasärkkien uudessa päiväkodissa. Tytöt ovat viihtyneet päiväkodissa alusta asti hyvin ja jääneet sinne mielellään. Myös uusia kavereita on löytynyt nopeasti, ja samoja lapsia on tullut vastaan vapaa-ajallakin naapurustossa. On hauskaa, että Hiekkasärkät mielletään helposti ennen kaikkea loma-alueeksi, mutta todellisuudessa täällä asuu paljon lapsiperheitä ja heille löytyy myös hyvät palvelut.
Päiväkodin läheisyys on konkretisoinut ehkä tähänastisen kokeilun suurimman eron nykyiseen arkeemme. Kotona Uuraisilla päiväkotimatkoihin kuluu lähestulkoon kaksi tuntia päivässä autoillen. Hiekkasärkillä matkaan kuluu kävellen ja pyöräillen suunnilleen saman verran aikaa, mutta samalla siitä tulee osa päivän liikkumista. Tytöt ovat kulkeneet ensimmäisen viikon päiväkotiin pyörillä, ja Siljalle kertyy pelkästään päiväkotimatkoista yli kahdeksan kilometriä kävelyä päivässä.
Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että täällä pitäisi aina valita pyörä tai kävely auton sijaan. Jos aamulla on kiire, sataa vettä tai muuten vain huvittaa mennä autolla, päiväkotiin voi ajaa muutamassa minuutissa. Silloin aikaa puolestaan vapautuu muuhun. Ehkä juuri mahdollisuus valita on tuntunut merkitykselliseltä. Arjen pakolliset siirtymät eivät vie samalla tavalla aikaa, vaan ne voivat olla joko päivän liikuntaa tai hoitua nopeasti pois alta.
Viikonloppuna sama ajankäytön muutos näkyy hieman toisella tavalla. Markuksen palatessa työviikolta kotiin vastassa ei ollut nurmikonleikkuuta, keskeneräistä remonttia, huollettavia koneita tai muita omakotitalon ja ison pihan mukanaan tuomia tehtäviä. Kotona tällainen ”omistamisen backlog” kasvaa taustalla, kun emme pysty sitä edistämään. Päivissä on edelleen aivan samat lapsiperheen perusasiat: päiväkotiin lähtemiset, ruoanlaitot, pyykit, siivoamiset ja iltatoimet. Ne eivät ole kadonneet mihinkään. Niiden ympärille on kuitenkin tuntunut jäävän hieman enemmän tilaa liikkumiselle, yhdessäololle ja välillä ihan vain olemiselle.
Vapautunut aika on täyttynyt lopulta melko tavallisilla asioilla. Olemme uineet meressä, pyöräilleet, käyneet syömässä ja viettäneet aikaa ystävien kanssa. Viikonloppuna pääsimme myös ensimmäistä kertaa kokemaan Venetsialaiset, jotka eivät kuulu samalla tavalla keskisuomalaiseen loppukesään. Hiekkasärkillä tunnelma näkyi ja kuului ympärillä, ja lasten kanssa kävimme kuuntelemassa livemusiikkia ja nauttimassa kesän viimeisistä päivistä.
Kokeilua on jäljellä vielä kymmenen viikkoa, ja on todella kiinnostavaa seurtata mitä kaikkea muuta arjessa muuttuu, kun ympäristö ympärillä vaihtuu!
Viikkoraportti 23.8. - "Ihan tavallista lapsiperhearkea uudessa ympäristössä"
Ensimmäinen viikko Kalajoella on nyt takana, ja tuntuu siltä, että olemme ehtineet nähdä ja kokea yllättävän paljon, vaikka samalla olemme yrittäneet tehdä juuri sitä, mitä tänne tulimmekin tekemään: elämään ihan tavallista arkea.
Lähdimme mukaan asumiskokeiluun ennen kaikkea siksi, että halusimme nähdä, miltä lapsiperheen arki tuntuisi ympäristössä, jossa palvelut ovat vähän lähempänä, mutta jossa ei tarvitse luopua rauhasta, luonnosta ja tilan tunteesta. Ensimmäinen viikko onkin ollut meille varsin realistinen mittari siitä, millaista elämä täällä voisi olla. Markus on ollut työreissussa, mutta se ei oikeastaan ole poikkeuksellista, sillä hänen työnsä vuoksi Silja on tottunut viettämään arkiviikkoja myös lasten kanssa keskenään. Viikko ei ole ollut vain lomailua vaan ihan tavallista lapsiperhearkea uudessa ympäristössä.
Viikon aikana olemme pyöräilleet enemmän kuin osasimme etukäteen odottaa. Tyttöjen innokkuus on ollut ehkä yksi suurimmista yllätyksistä. Muutaman kilometrin matkat eivät ole tuntuneet pitkiltä, kun määränpäänä on leikkipuisto tai pieni retki. Olemme kulkeneet päivittäin palveluiden ääreen leikkimään, tutkimaan tai hakemaan täydennyksiä jääkaappiin, ja samalla myös arkiliikuntamme on lisääntynyt huomattavasti.
Viikon ohjelmaan mahtui myös hieman tavallisesta poikkeavia kokemuksia. Kävimme seuraamassa hiekkahiihdon MM-kisoja, jotka olivat ainakin meille jotain sellaista, mitä ei aivan joka päivä tule vastaan. Lisäksi olemme käyneet Hiekkasärkillä kahvilla, pizzalla ja tehneet pieniä retkiä lähialueelle aina silloin, kun arjen rytmi on siihen antanut mahdollisuuden. Viikonloppuna teimme koko perheen kanssa lounasretken Vihaslahdelle katsomaan maisemia ja lampaita. Aikatauluun saatiin myös ujutettua Siljalle pari gravelpyörälenkkiä uusiin ja kauniisiin maisemiin.
Ehkä kaikkein merkittävin havainto ensimmäiseltä viikolta liittyy kuitenkin arjen sujuvuuteen. Toki edelleen on asioita, joiden vuoksi pitää hypätä autoon. Isommat kauppareissut tulemme tekemään joko Ylivieskassa tai Kokkolassa, ja esimerkiksi kirjasto sekä isommat leikkipuistot löytyvät noin kymmenen kilometrin päästä Kalajoen keskustasta. Toisaalta päiväkoti, lähikauppa sekä ruokapaikkoja ovat kävelymatkan päässä.
Täällä on myös ollut sopiva yhdistelmä rauhaa ja toimintaa. Olemme törmänneet ystäviin sattumaltakin, lapset ovat löytäneet uusia leikkikavereita ja odottavat jo innolla päiväkodin alkamista. Se tuntuu meidän näkökulmastamme aika hyvältä merkiltä siitä, että täällä on ollut helppo ja turvallinen olla.
Siljan näkökulmasta yksi kiinnostavimmista havainnoista ensimmäisellä viikolla liittyy omaan jaksamiseen. Päivät ovat edelleen täysiä, niin kuin kolmen pienen lapsen kanssa yleensä ovat, mutta olo ei ole ollut aivan yhtä kuormittunut. Lisääntynyt liikkuminen varmasti auttaa, mutta kyllä näissä maisemissa ja vähän väljemmässä arjessakin taitaa olla oma osuutensa.
Tämä on vasta ensimmäinen viikko, joten mitään suuria johtopäätöksiä ei vielä kannata tehdä. Ainakin tähän asti tuntuu kuitenkin siltä, että asumiskokeilu on vastannut juuri siihen, mitä lähdimme hakemaan – mahdollisuuteen pysähtyä hetkeksi pohtimaan, voisiko arki rakentua myös hieman toisin. Katsotaan, mitä seuraavat viikot opettavat.
Viikkoraportti 18.7. - "Sateenkaaren saattelemana Kalajoelle"
Lauantaina lähdimme kohti Kalajokea kahden auton karavaanilla. Mukaan oli pakattu kaikki, mitä viiden hengen perhe voi kolmen kuukauden asumiskokeilussa tarvita: lapset, rattaat, pyörät, vaatteet ja lopulta myös monta kassia sellaista tavaraa, jonka tarpeellisuutta en enää perillä uskaltanut kyseenalaistaa. Avaimia hakiessa taivaalle ilmestyi sateenkaari. Se tuntui hyvältä merkiltä tähän alkuun.
Ensimmäinen ilta meni lähinnä uutta kotia ihmetellessä. Olimme valinneet talon vain kuvien ja ominaisuuksien perusteella, joten vasta paikan päällä näimme kunnolla, millaisessa paikassa seuraavat kuukaudet asuisimme. Talo tuntui heti meidän näköiseltämme, ja uskomme viihtyvämme siellä hyvin. Illalla ehdimme vielä nähdä ystäviä ja kasata vauvalle pinnasängyn yleisurheilua seuraten.
Sunnuntaiaamuna katsoimme, miltä uusi ympäristö näyttää päivänvalossa. Koska olemme koko perhe kovia saunojia, päivä alkoi tietenkin saunalla. Sen jälkeen täydensimme puuttuvia tarvikkeita Kalajoen kaupoista ja ajelimme kaupungilla sekä Hiekkasärkillä hahmottaaksemme, mihin olimme oikein tulleet. Lasten suurin toive oli päästä nopeasti pyöräilemään ja näkemään meri. Iltapäivällä suuntasimmekin ensimmäistä kertaa rannalle.
Maanantaiaamuna Markus lähti työmatkalle, ja jäin kolmen tyttäremme kanssa jatkamaan asettautumista. Pienten lasten kanssa päivää rytmittävät ruokailut ja lepohetket, joten seikkailuja tehdään niiden välissä. Asumme Usvametsässä, jossa mäntykankaat ja helpot reitit alkavat käytännössä kotiovelta. Vaunujenkin kanssa pääsee kulkemaan yllättävän vaivattomasti, joten lähiretkille on helppo lähteä. Metsä kutsuu tutkimaan, liikkumaan ja seikkailemaan. Olemme ihmetelleet muurahaispesiä, vihreitä käpyjä ja jäkälää, tutkineet sieniä ja maistaneet ensimmäisiä puolukoita.
Pääsimme myös tutustumaan tyttöjen tulevaan päiväkotiin. Hiekkasärkille avautunut Arkki-päiväkoti ihan uusine tiloineen teki hyvän ensivaikutelman, ja meidät otettiin tosi lämpimästi vastaan. Parasta oli nähdä, miten nopeasti lapset lähtivät leikkimään ja juttelemaan tuleville kavereille. Kaiken kaikkiaan Kalajoen kaupungin kanssa tehdyt perhearjen valmistelut ovat sujuneet todella helposti, joten iso kiitos siitä!
Olen itse erityisen innoissani siitä, että päiväkotiin voi kävellä tai pyöräillä. Matkaa on muutama kilometri, mutta kolme- ja viisivuotiaamme jaksavat polkea sen hienosti. Jos säät sallivat, päiväkotimatkoista voi tulla meille lähes päivittäinen yhteinen ulkoiluhetki.
Ensimmäisten päivien jälkeen olo on vielä vähän pöllämystynyt, mutta iloinen. Uusi ympäristö alkaa jo tuntua tutulta, vaikka joka päivä vastaan tulee vielä jotain uutta. Tästä on hienoa lähteä rakentamaan Kalajoki-arkea.